Tuolla aikaisemmin muisteltiin käsityön opettajia ja käsityötunteja, niitä riittää meillä jokaisella :) Selailin vielä niitä kirjoituksia ja kommentteja ja siinä niitä lukiessa tuli mieleen yksi vanha koulumuisto, joka rupesi taas naurattamaan - päätin jakaa sen teillekin.
Kävin ala-astetta pienessä kyläkoulussa, oppilaita koko koulussa oli varmaan parhaimmillaan n. 60 ja luokkia oli yhdistetty eli koulussa oli vain kolme opettajaa. Oli siis 1-2 luokka, 3-4 luokka ja 5-6 luokka. Niin varmaan monella teistäkin?
Kolmannen ja neljännen luokan opettaja asui ihan koulun vieressä, tien toisella puolella.
Taisin olla silloin kolmannella luokalla ja oli meneillään biologian tunti. Opeteltiin puiden lehtiä: koivun lehti, pihlajan lehti, vaahteran lehti jne. Nehän nyt kaikki tunsi. Ja opeteltiin erottamaan rauduskoivu ja hieskoivu.
Sitten opettaja kysyi, että tietääkö kukaan minkälainen lehti on poppelissa. No eihän kukaan ollut kuullutkaan ennen sellaisesta puusta. Opettajan pihalla kasvoi semmoinen puu ja hän valitsi luokasta yhden tytön ja sanoi, että menepä sinä Taru hakemaan sieltä pihalta pari poppelin lehteä.
Tyttö vähän surkeana kysyy, että mistä hän tietää, että mikä siellä pihalla on poppeli, johon opettaja sanoi, että siellä on poika kotona, siltä voit kysyä apua, se auttaa kyllä ja katsoo sopivat lehdet.
Tyttö lähti ja viipyi aika tovin, mutta saapui aikanaan.... mukanaan muutama Suosikki -lehti :) Muistattehan Suosikin, nuorten lehden?
Tyttö oli mennyt opettajan pihalle, jossa poikakin oli sattunut olemaan, ja pyytänyt apua: opettaja pyysi hakemaan muutaman poppelin lehden. Poika oli kuullut tai ymmärtänyt väärin: pari pop-lehteä ja oli käynyt sisältä hakemassa pari pop-lehteä, Suosikkia :D
Kumpikin oli toki ihmetellyt; niin tyttö jonka piti hakea poppelin lehtiä, mutta eihän hän uskaltanut sanoa vastaan, että ei kun puun lehtiä ja niin myös poika: mihin ihmeeseen niin pop-lehtiä/Suosikkeja koulussa tarvitaan.
Onneksi opettaja oli ymmärtäväinen, eikä ruvennut tytölle huutamaan, kun oli tuonut vääränlaisia lehtiä, Se mitä kotona oli sitten koulupäivän jälkeen tapahtunut, sitä emme tiedä...
Vaan mitä opimme? Sen, miltä poppelin lehti EI näytä :D :D
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
27 tammikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
:)
VastaaPoistaVoi, veikeä muisto! Lapsena eli koulutyttönä tunsin poppelin, en enää nykyisin.
VastaaPoistaEnpä minäkään enää muista minkälainen poppelinlehti on, vaikka se silloin sitten kirjasta opeteltiin :)
PoistaHauska juttu! Mä odotin kokoajan, että tulee joku pippeli- juttu.
VastaaPoistaTämä aina välillä muistuu mieleen, varsinkin keväällä kun puihin tulee lehti.
PoistaRakastan nimittäin kevään vihreää ja seuraan aina meidän parvekkeelta kahta koivua miten niihin tulee lehdet; toiseen tulee paljon aikaisemmin kuin toiseen. Ne koivut sentään erotan pop-lehdistä ;)
Ihana muisto!
VastaaPoista:D
PoistaNäitä tulee mieleen, kun tuossa selailin vanhoja luokkakuvia ja muistelin vanhaa koulua jota ei enää ole :( Koulu purettiin pois kun olin kuudennella luokalla, me käytiin koulua nuorisoseurantalolla sillä aikaa kun uutta koulua rakennettiin.
Poppeli onkin hieno. Ajattelin laittaa tänne kuvan ja googlasin kuvia. Juu-u tuli kyllä kaikenlaisia puun lehtiä ja poppeleita. Mikähän poppeli sillä opella on ollut?
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Populus
No ilmankos meni poikaparka sekaisin, kun poppeleita on noin montaa lajia :) Ajattelin varmaan päästä helpolla.
PoistaEn kyllä tiennyt, en niitä on noin paljon eri lajeja.
oi mikä muisto!!
VastaaPoistaToivottavasti bloggeri ei näitä hävitä; pitäisi kirjata nämä ihan muistikirjaan ylös, jälkipolville, jos niitä nyt edes kiinnostaa.
PoistaVoi jestas, kertakaikkisen ihana muisto!!!
VastaaPoistaJoo, minäkin olen ollut luokalla, jolla oli 1-2 luokkalaiset. Sitten olikin jo oma luokka, kun pääsi siirtymään isompaan kouluun. Käsityötunnit, huokaus, vieläkin kestämistä, kun ajatteleekin.
Viismummoista taitaa olla vieläkin vanhempi, meillä oli vain kaksi opettajaa. Toinen yläluokilla ja toinen alaluokilla ( 1-3 ja 4-7 ). Silloin koulun nimi oli kansakoulu. Opettaja opetti painottamaan/yhdistämään oikeita sanoja lauseessa, puu pää oma. Luokkatoverini heläytti nerona: puupää on oma. Opettaja totesi, niin taitaa olla. Kyllä nauratti muitakin.
VastaaPoistaHauska tarina tuokin :)
PoistaItse asiassa minäkin oon aloittanut kansakoulussa - luokkakuvassa pidän taulua jossa lukee xxxx KANSAKOULU 1-2 luokka.
Seuraavana vuonna oltiin koko koulu samassa kuvassa ja Peruskoulussa.
Oi miten ihana ja hauska muisto! Jäin ihan miettimään, että jaa olikos se poppelissa se sydämen muotoinen lehti...mut ei, se olikin lehmus :)
VastaaPoistaItsekin ala-asteen viimeiset kaksi vuotta kävin pikkuruisessa kyläkoulussa, itse asiassa kahdessakin. Yhdistetyt luokat niinkuin sinullakin ja kolme opettajaa koko koulussa. Lisäksi keittäjä joka teki ruuat, ja luokan järjestäjä haki lounaan luokkaan ja se sitten syötiin oman pulpetin ääressä. Oi muistoja... :) Toinen näistä kyäkouluista on jo vuosia sitten lakkautettu, mutta toinen vielä ainakin toistaiseksi pyristelee, oppilaita enää 32.
Voih, meilläkin oli koulussa oma keittäjä joka teki ruuat ja järjestäjä haki ruuan luokkaan. Opettaja jakoi ruuan jokaiselle ja se tosiaan syötiin oman pulpetin ääressä. Ja jos et syönyt ruokaasi (mulle kävi usein niin...), piti se viedä itse keittäjälle, ja pyytää anteeksi, ettei ollut syönyt ruokaa.
PoistaJokaisella oli pulpetille levitettävä ruokaliina: eka luokalla vohvelikankaasta tehty. Siihen oli pumpuli- (=puuvilla-)langalla tehty koristelu :) Mun ruokaliina on johonkin vuosien saatossa kadonnut, mutta mulla on tallessa iso kylpypyyhe jonka olen tehnyt lapsena samalla tavalla kotona.
Nyt ostin ennnen joulua punaista vohvelikangasta ajatuksena tehdä siitä pieniä liinoja koristellen ne samalla tavalla kuin silloin lapsena koulussa :D
Ai hitsi, niin tosiaan! Vohvelikangasliinat ja niihin kieli keskellä suuta ommellut siksakit ja muut hienoudet <3
PoistaSiis keittäjä teki pääsääntöisesti hyvää ruokaa, mutta silloin lapsena esim. jauhemaksapihvit ja maksakastike oli mulle kauhistus ja kesäkeittoa inhoan sydämeni pohjasta vieläkin!
PoistaMaksalaatikko sen sijaan oli tosi hyvää. Jossain vaiheessa hän rupesi laittamaan makaronilaatikkoon sekavihanneksia (herneitä, porkkanoita, maissia) ja se oli mulle kauhistus. Ja mä en päässyt ruokalautasen äärestä pois ennen kuin se oli tyhjä tai ennen kuin ruokavälitunti loppui.
En kai ollut ainoa, jolla oli ongelmia syömisen kanssa, mutta omat on tietenkin jääneet mieleen :)
Ruokailut, käsityöt ja liikunta lienevät ne kolme kovinta joista lähestulkoon jokaisella on jotain "traumaattista" kokemusta ja muistoa kouluajoilta... :D
PoistaKyllä varmaankin :D Ala-aste ajoilta on kyllä niin paljon kaikenlaisia muistoja, että niistä riittää teille kerrottavaa, mutta täytyy varmaan kirjoitella muutakin, ettei tästä tule ihan pelkkää elämänkertablogia :D
PoistaPikkusen kerrallaan..;)