Onneksi sentään neulekerho jatkui tänään; joka toinen tiistai taas tavataan tuolla kirjastolla, tehdään yhdessä käsitöitä, ihaillaan toisten tekemiä tai tekeillä olevia töitä, neuvotaan toinen toisiamme ja vaihdetaan ohjeita. Ja samalla höpötetään kuin viimeistä päivää - kaikki keskenämme sikin sokin. Siellä taas tulee todistettua, että nainen voi tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa... :)
Ja jotkut tuo aina jotain herkkujakin ja kirjastonhoitajamme keittää meille teeveden, että saadaan juoda kuumaa teetä. Tänään varsinkin se tuli tarpeeseen, kun tuuli ja tuiskutti.
Kotiin lähtiessä tavattiin kaverin kanssa ihana pieni, 5 kk:n ikäinen lapinkoiran pentu kirjaston kulmalla: sillä oli hirveä hinku tulla tutustumaan. Rupesin juttelemaan sille ja nuorelle parille jota se veti perässään, tulivat luoksemme juttelemaan ja pentu kierteli ja haisteli meidät - ja totesi, että vaikka nuo isoja ovatkin, ei maksane vaivaa tämän enempäää kimppuun käydä ja siirsi mielenkiintonsa takaisin lumeen ja lumisateeseen: kaivautui onnettomaan hankeen ja pieniin lumikasoihin, mutta oli selvästi onnellinen lumesta :) Ihana nallekarhu pentu <3
Sellaisen huolisin meillekin, jos asuisin omakotitalossa - täällä kerrostalossa sille ressukalle tulisi liian kuuma.
 |
| Ihan vaan kännykällä otettu kuva halosta - enpä ollut ainoa Motonetin parkkipaikalla jonka kännykkä räpsyi viime viikolla :) |
Hienoja haloja on ollut teilläkin. Ainakin koirat ja lapset osaa nauttia lumesta - ja helsinkiläiset ;)
VastaaPoistaTuo oli kyllä niin upea halo, että oikein harmitti, että taas kerran se vaatimatonkin pokkari oli kotona, sillä olisi edes voinut kokeilla saada parempia kuvia kuin kännykällä.
PoistaIhanaa, että helsinkiläiset osaa nauttia lumesta - me ollaan jo sen verran pohjoisemmassa (hah), että me vaan valitetaan :D
Korutekstausta olisi tosiaankin kiva kokeilla, varsinkin kun mun käsiala on niin tajuttoman "yksilöllistä"
VastaaPoistaSe on hyvä, että käsiala on yksilöllistä - niin kauan kun siitä saa selvää. Tähän asti ollaan postipoikien kanssa saatu ja sehän riittää :)
PoistaVoi, kaikki eläinvauvat on niin sulkkuja. Mullon ihan hirveä kissavauvakuume!
VastaaPoistaKun ne vaan pysyiskin niin pieninä. Paitsi jotkut. Tänään marketin pihalla meidän auton viereen pysäköi auto, jossa apukuskin paikalla istui ylväs ja iso napolin mastiffi, niin upea kuin olla ja voi. Ja just sen näköinen, että "tää on muuten mun auto, sä voit ajaa sillä omallas" :D Ja vähän ajan päästä vastaan tuli keskikokoinen snautseri - niin virtaa täynnä ja ärhäkkänä ettei tosikaan :D
PoistaKauniin halon olet tallettanut.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSe oli kyllä tosi upea, kuva ei tee sille kunniaa ollenkaan.
Kuulostaapa kivalta teidän kässäkerho. Montako naista siellä käy? Turha kysyä miehistä, kun ei niitä kuitenkaan siellä käy.
VastaaPoistaNyt kysyit hankalan kysymyksen :) Tuo meidän neulekerho on avoin kerho, eli sinne voi tulla kuka vaan, vaikka vaan yhden kerran käymään ja kysymään neuvoa johonkin kinkkiseen juttuun tai sitten on niitä jotka ei lähde kulumallakaan :) Itsekin olen mennyt mukaan "kesken kaiken" - kerran vaan päätin, että nyt menen katsomaan. Mutta n. 15 meitä varmaan keskimäärin on kerrallaan paikalla, joskus on enemmänkin, joskus on vähemmän. Eilen oli kaksi uutta tutustumassa ja kysymässä neuvoa; langat ja ohje oli mukana mutta puikot puuttui :) Lupasivat tulla kahden viikon päästä ihan puikkojen kanssa.
VastaaPoistaNuorin on 4-vuotias Selja -tyttö, oikea ilopilleri :D Pitää kyllä huolen siitä, että muistamme olevamme jo "vanhoja". Hän tulee aina mummon kanssa ja äiti käy sitten hakemassa kotiin.
Miehiä siellä ei käy; yksi mies kävi tuossa joulun alla tarjolla, hän olisi halunnut oppia ompelemaan koneella. Tarjouduimme (siis ne joilla taitoa riitti) kyllä opettamaan; kone mukaan ja joukkoon vaan, mutta ainakaan vielä ei häntä ole näkynyt. Odotamme häntä innolla.
Meidänkin käsityökahvila on avoin kaikille samoin kuin teidänkin. Viime sunnuntaina meitä oli 7 naista. Me kaikki kuulutaan hallitukseen ja ollaan järjestämässä käsityökahvilaa. Kerran sinne eksyi mies. Oli kahvia vailla.
PoistaTarjositteko kahvia? :)
PoistaMeillä ei ole mitään sen kummempaa järjestäytymistä - kunhan vaan kokoonnutaan. Ei ainakaan mun tietääkseni, ei mulle ainakaan ole kukaan kertonut. Kirjastolta vaan olla saatu tila, yksi nurkkaus.
Kirjasto on vielä tunnin auki sen jälkeen kun meidän tapaaminen alkaa - tosin moni on paikalla jo aikaisemmin. Nurkkauksessa on usein nuoria läppäreitten tai tablettien kanssa, mutta ei me häiriinnytä puolin eikä toisin. Sulkemisaikaan sitten lähtevät pois tai jos meitä tulee enemmän, niin sitten kirjastonhoitaja käy meidän aloitusaikaan sanomassa, että tyttöjen (ovat yleensä tyttöjä) pitäisi vaihtaa paikkaa. Ihan sovussa ollaan oltu tähän asti.
Joo, tottakai tarjottiin kahvit. Ja yritettiin tarjota puikkoja ja lankaakin. Ne ei napanneet, mutta mies katseli kohteliaasti meidän käsitöitä ja kuunteli niistä selostukset. Meillä on ulkona ständi, jossa lukee, että käsityökahvila kokoontuu. Se houkutteli paikalle miehen, jonka kahvihammasta kolotti.
PoistaAjatteli varmaan, että kahvila kuin kahvila :) Pääasia, jos saa kahvia.
PoistaKuulostaa mukavalta nuo käsityöihmisten kokoontumiset. Sama intohimo yhdistää.
VastaaPoistaMeillä on kyllä mukavaa - välillä unohtuu käsitöiden tekeminen kokonaan kun vaan höpötetään ja höpötetään :)
PoistaJa tuohon meidän porukkaan oli ainakin helppo sujahtaa mukaan, niin ainakin itse koin: olin pitkään miettinyt rohkenenko sinne mennä ja sitten kun sinne ekaa kertaa menin ja itseni esittelin, oli kuin olisin ollut mukana aina :D
Niin ja kiva kun tulit käymään, Onneli, tulen oitis vastavierailulle!
PoistaYhdessä käsitöiden tekeminen on hauskaa.
VastaaPoistaUpea halo-valokuva.
Pirteitä talvipäiviä!
Niin minäkin tykkään - ei tarvi olla kauheesti tarjottavia tai sen sellaisia, pelkkä seura riittää!
PoistaIhania talvipäiviä myös!