Su'en Tassu on varastettu :( - toivottavasti sille käy yhtä hyvin kuin kävi...

Ei ole reilua, että Su'elta varastetaan Tassu, tai ylipäätään kenenkään kulkuvälineiden varastaminen - ei ole reilua ei. Mutta lupasin kertoa miten kävi, kun...

Itse asiassa en olisi tätä tarinaa muistanutkaan, ellen olisi tavannut vanhaa työkaveria tuossa joulun alla, mutta hänpä muisti ja muistutti. Näin siinä kävi:

Olin edellisenä päivänä ostanut uuden polkupyörän, hienon, väriltään (muistaakseni) oranssin. Menin sillä tietenkin töihin ja hehkutin sitä työpaikalla ihan täysillä. Odotin työpäivän loppumista, että pääsen fillaroimaan kotiin. Vihdoin päivä päättyi ja astuin ovesta ulos. Vaan MITÄ?!?!?!?
Missä pyörä? Telineessä tyhjä aukko. Ei pyörää missään, ei vaikka kuinka etsittiin. Oli aikuisella ihmisellä itku lähellä. En edes vuorokautta ehtinyt pyörää omistamaan.

Itku kurkussa lähdin kotiin. Seuraavana päivänä kerroin töissä mitä oli tapahtunut. Sain paljon myötätuntoa. Ja..
- Hetkinen, kerros uudelleen, millainen se sun pyörä olikaan.
Ja minä kerroin
- Kuule, tänään kun lähdet töistä, niin kävelepä tuosta Rautatienkatua, XXX-baarin edestä. Näin siinä eilen sellaisen pyörän kun kävelin kotiin. Katselin sitä ja mietin, että miten ihmeessä se Pöllö on tohon baariin mennyt, mutta mitäpä se mulle kuuluu.. Mutta käypä kattomassa.

Työpäivä päättyi ja lähdin kävelemään kohti XXX-baaria. Siinähän se mun fillarini oli! Mutta mitä tehdä? En uskaltanut ottaa sitä siitä ihan noin vaan, kun ikkunasta tuijotteli..krhm..noh, väkeä. Kävelin vähän eteenpäin, kukkakauppaan ja kysyin saanko soittaa, soittaisin poliisille. Rouva katsoi vähän pitkään ja oli aika epäröivä, joten kerroin hänelle mistä oli kysymys.
- No ilman muuta saat soittaa, ole hyvä!
Minä soitin poliisille, kysyin mitä tehdä.
- Oletko ihan varma, että se on sinun polkupyörä?
- Olen.
- No sitten voit mennä ja ottaa sen mukaasi, ei siinä sen ihmeempää.
- Entäs jos se on lukossa? Tai joku lähtee perään?
- Jos se on lukossa, soita uudestaan. Ja jos joku lähtee perään, niin jos vaikka se kukkakauppias voisi soittaa meille?
- Selvä, tehdään niin, kiitos.
Jotenkin noin se keskustelu meni.
Kiittelin kukkakauppiasta, kerroin mitä poliisi oli sanonut. Kukkakauppias sanoi, että hän vahtii siinä ovellaan ja jos joku lähtee mun perään, hän soittaa poliisille.

Menin baarin luo, katsoin pyörää uudestaan, kyllä, se oli minun pyöräni eikä ollut lukossa. Sydän jyskyttäen otin pyörän telineestä, hyppäsin satulaan ja lähdin hullun lailla polkemaan kotia kohti. Kadun kulmassa liikennevaloissa käännyin katsomaan taakseni: baarista ei ollut tullut ulos ketään, kukkakauppias seisoi ovellaan ja heilautti kättään 😃😃

Toivottavasti Su'ella käy yhtä hyvä tuuri ja Su'en Tassu löytyy vielä!

Lukupiiri: Seita Vuorela - Lumi

Tiistai oli siis vuoden ensimmäinen lukupiiri meidän kirjastossa ja luettavana kirjana oli ollut nuorten kirjailijana tunnetun Seita Vuorelan kirja Lumi.
Lyhyt kuvaus kirjasta ja kirjailijasta löytyy tuolta erilliseltä sivulta "Luettua ja kuunnneltua".

Uusi kirja on Eowyn Iveyn Lumilapsi. Oikeastaan pitäisi ruveta kuuntelemaan sitä ja samalla neulomaan noita sukkia, joko noita perussukkia Nallesta tai niitä Metsäretkiä, että saisin ne valmiiksi. Ja sitten.... ja sen jälkeen... ja sitten olisi.. ja...
Ja kun AM:kin osti yhden lankakerän ja sanoi, että siitä voisi tehdä pipon. Jos kohta tulee ihan oikea talvi, niin tarvitsisihan sitä tehdä ihan talvipipokin.

Joulupukki oli vissiin vähän eksynyt reissullansa, kävi nimittäin vielä tänään meillä. Nyt ei ihan heti lopu tee meiltä 😊 Saatiin monen laista teetä ja kahta niistä jo maistettiinkin, ja on muuten hyviä molemmat.
Yksi on Espresso Marteani ja toinen Mulled Wine.

Posti toi myös yllätyksen. Mukana oli pöllökortti runoineen, mutta lähettäjän nimeä ei kortissa ollut. Luulen kyllä tietäväni keneltä lähetys on. Runon julkaisuun taidan pyytää luvan lähettäjältä - laitatko siis viestin vaikka sähköpostiini, jos et halua paljastaa itseäsi muille? Vaikka luulen kyllä, että tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 😊


Nämä ihanat villasukat jalkaan ja iso, kuuma mukillinen Siskorakkaan lähettämää teetä, kuulokkeet korville ja käsityö käsiin, niillä pärjää talvi-illat sohvan nurkassa loistavasti.

Välillä teidän blogeja lukien ja teidän kanssa kirjoitellen - eihän elämä ole ollenkaan hassumpaa ❤❤

Sukat pääsee käyttöön heti perjantai-iltana, kun lähden kokoustamaan Partaharjulle.

Mistä tunnet sä ystävän?

Taas tämä ikuisuusasia. Olette joutuneet lukemaan tästä kyllästymiseen asti, mutta jos tuntuu tylsältä, saapi jäädä odottamaan seuraavaa päivitystä. Se on taas vähän reippaampi. Nyt olen taas vähän ihmeissäni, vaikka olisihan tähän jo luullut tottuneen. Ja pitänytkin tottua.

Sain vaan tänään taas niin sanotusti kynsilleni. Se sama vanha "paras ystävä". Tapasin hänet vähän niin kuin yllättäen, menin tervehtimään. Odotin jonkinlaista vastavuoroisuutta, vuoropuhelua - tiedättehän, sellaista niin kuin ihmisten kesken yleensä on:
- Hei!
- No hei!
- Mitä kuuluu?
- Kiitos, ihan hyvää jne (lyhyt kuulumisten kertominen). Entä itsellesi?
- No kiitos, tässähän tämä. Ei sen ihmeempiä (kuulumiset lyhyesti).
- Oli kiva nähdä, mennäänkö joku päivä vaikka lenkille/kahville?
- Joo, olisi kiva jutella pitkästä aikaa oikein kunnolla.
- Viestitellään vaikka, mun täytyy valitettavasti nyt mennä.
- Oli kiva nähdä, mutta viestitellään. Moikka!
- Moikka, oli kiva nähdä!

Eikö tuollainen keskustelu kuulosta sellaiselta aika tavalliselta, lyhyeltä keskustelulta, kun ei ole aikaa pidempään jutusteluun?
No. Me siis tapasimme tänään. Meidän keskustelumme ei ollut tuonne päinkään.
- Moi.
- Ai moi.
Hän jatkoi sitä mitä oli tekemässä, annoin ymmärtää etten häiritse kauaa, jatkan matkaa parin minuutin päästä. Hän ei oikeastaan edes katsonut minua. Hän puhui kyllä, mutta vain siitä mitä oli tekemässä.
Lopulta sitten kyllä ymmärsin. Tapaaminen ei ollut toivottu. En ollut haluttu henkilö siinä tilanteessa.
- No, mun täytyy varmaan lähtee, noi varmaan aloittelee jo. Nähdään taas, moikka.
- Moikka.

Jatkoin matkaani tilaisuuteen johon olin menossa (kerron siitä toisessa päivityksessä), ja huomasin, että sinne tunsin olevani tervetullut, vaikka en edes tiedä kaikkien osallistujien nimiä 😊😊 Meillä oli hauskaa ja oli tunne, että olen ystävien seurassa.

Tilaisuuden päätyttyä tulin kaupan kautta kotiin - arvatkaa muuten olinko unohtanut ostoslistan kotiin?
Kirjauduin naamakirjaan ja huomasin, että ystävä, joka oli kaksi viikkoa hoitanut Pojan kissaa sillä aikaa, kun Poika oli reissussa. Kiitin Pojan puolesta - hän toki kiittää varmasti itse, kunhan toipuu aikaerosta jne - koska olin ystävän siihen hommaan pyytänyt. "Sitä vartenhan ystävät ovat" ❤
Näen ystävän perjantaina ja saan vielä halata häntä kunnolla.

Sitä varten ystävät ovat. Ovat ystäviä. Eivät käännä selkäänsä, vaan auttavat kun apua tarvitaan.

Uusi, parempi kuva

"Tikrut ovat kovia lentämään. Rrrrmottoman kovia lentämään." 
"Oo!" sanoi Ruu. "Osaavatko ne lentää yhtä hyvin kuin Pöllö?" "Osaavat", 
sanoi Tikru, "mutta ei niitä huvita."

Tässä uusi muka-parempi kuva tiikerisukista. Jep. Mittasuhteet on paremmin kohdillaan, mutta kun tuhrasin taas liian kauan ja kuva tärähti. 

PS. Mä kun en osaa minkäänlaista kuvankäsittelyä, niin kertokaapa mulle, mikä on HELPOIN ja YKSINKERTAISIN ilmainen kuvankäsittelyohjelma netissä, jolla voisi mm. rajata kuvia, tarvittaessa peittää vaikka rekisterikilpiä tai kasvoja tms.
Jos nimittäin kokeilisin opetella tuo pokkarin käyttöä. Ja juu, meillä on oikeasti tuon värinen pöytäliina 😊

Hitaasti mutta varmasti (otsikko kuulostaa jotenkin tutulta?)

Otsikko kuulostaa tosiaan jotenkin tutulta, ehkä olen käyttänyt sitä joskus aikaisemminkin, mutta ei kai se haittaa? 

Otsikko liittyy tällä kertaa aiheeseen neuleet. Olen..hmm..OTTANUT TAVOITTEEKSENI (en siis päättänyt enkä luvannut) tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt. Ainoa lupaus, minkä käsitöihin liittyen tein, on se, että jokaista uutta työtä kohden tulisi olla tehtynä kolme keskeneräistä työtä. 

Eli siis ennen ei aloiteta uutta työtä, ennen kuin vanhoista keskeneräisistä on tehty kolme valmiiksi.

Tilaustyöt menevät toki muiden edelle. 

Pienen lisähaasteen tähän antaa se, että keskeneräisiä töitä on muitakin kuin neuleita. Ristipistotöitäkin on kesken vaikka kuinka. Ja sitten on yksi, mikä on IHAN PAKKO ottaa työn alle tässä lähiaikoina. Siis ei sillä muuten mikään kiire ole, mutta kun se on odottanut tekemistä vaikka kuinka ja kauan. Hävettää oikein, kun en ole tehnyt sitä.

Olen luvannut ystävälle kirjoa heidän sukunsa kastemekkoon viimeksi kastetun tytön nimen ja syntymäajan. Minun onneksi uutta kastettavaa ei ole vielä tulossa, mutta kyllä se nyt jo pitää ottaa työn alle. 

No. Nyt olen saanut jotain valmista sen jälkeen kun tein ne Su'en lapaset. Nyt on työn alla syksyllä kesken jääneet Metsäretket. Jos ne viikonloppuna valmistu, niin ehkä mahdollisesti jopa ensi viikolla. Olen toiveikas. 

Tämmöisen ihanan pehmeän ja ihanan värisen kaulaliinan tein lähetettäväksi Prinsessalle. Hän itse kesällä valitsi langan, katsoi tätiä hellyttävästi silmiin sanoen, että tämä lanka on niin IHANAA. Kun kysyin mitä siitä voisi tehdä, hän sanoi, että hän haluaisi kaulaliinan. Toimitusaika on ollut pitkä, mutta onneksi heillä ei kai ole ollut ihan tällaisia kelejä kuin meillä. Ensi viikolla laitan sen postiin:

 Kaulaliina näyttää lyhyeltä, mutta se venyy ja käyttäjähän on kuitenkin vielä kovin pieni vaikka onkin jo iso tyttö ❤❤

Toivottavasti se on käyttökelpoinen. 

Kaulaliinan lisäksi olen neulonut kahdet sukat. Toiset on ihan perussukat seiskaveikan Viidakko -langasta. Tämä oli sellainen lanka, jota en olisi ostanut jos ei olisi ollut vähän niin kuin "pieni pakko". Siitäkin episodista opin jotain...

Erään ystäväni tytär kysyi, onko mulla tuota lankaa, edes vähän. Ei ollut, mutta lupasin kysyä meidän käsityökerholaisilta, josko joltain löytyisi. Melkein arvasinkin keneltä löytyy - ja niin löytyikin. Ja hän lupasi kerän myydä. Sillä aikaa kun asiasta sovittiin ja että saan kerän illalla, kun sattui kerhoilta olemaan juuri ko. iltana, niin tämä tytär olikin jo saanut lankaa mummoltaan, mutta eipä viitsinyt/huomannut ilmoittaa siitä mulle.... No, minä en kehdannut enää perua "kauppoja" vaan lunastin langan itselleni, ajattelin, että kyllä niistä varmaan tulee sukat tehtyä ja joku "reppana" joutuu ne sitten pitämään 😏😏

Ai mitäkö opin? Opin sen, että olen tarkempi sen kanssa, ketä autan ja miten autan - autan kyllä edelleenkin, mutta ei pidä olla liian kiltti. 

Murrr....tiikerin raapaisu....tiikeriä tankkiin.. Vai miten se oli?

Laiskuuttani taas kuvasin sukat tässä sohvalla ja mikä on tulos? Se, että näyttää siltä kuin varret olisi suhteettoman lyhyet... grrr..

Ihan kuin noi olisi eri paria!

Ne on kyllä ihan saman kokoiset, saman malliset, varret on ihan oikean mittaiset suhteessa terään. 

Tarvii varmaan huomenna ottaa uusi kuva ja laittaa teille uusi kuva mistä näkee, että on ne ihan "oikeat" sukat 😏😏

Ja kolmantena puikoilta on tipahtanut nämä: 

Näyttää ehkä vähän hassuilta, mutta piti tunkea noi tikrut sisälle, että saan tuon kuvion näkyviin. Ja koskaanhan ei kai pitäisi tunnustaa, että on tehnyt virheitä, mutta kun on tehnyt niin on tehnyt, siksi ne ei näytä ihan siltä, kuin ehkä jonkun muun tekemät 😏  Eli varressa ehkä n. 10-15 kerrosta kuviosta on keturallaan - mun ongelma on se, etten osaa tehdä langakiertoa oikein päin 😊 Tässä se oli ollut tärkeää, niin kuin oikean puoleista sukkaa katsoessa huomaatte.
Toista virhettä ei välttämättä niinkään huomaa, mutta kantapään jälkeen jatkaessani huomasin jatkavani kuviota väärästä kerroksesta. Se ei haittaa, koska tein sitten tarkoituksella toiseen sukkaan saman virheen 😏 - mutta sukat siis näiltä parilta osin poikkeavat ohjeesta. 

Malli on NIINA LAITINEN DESIGNS     "RUUSUNNUPUT" 

Lankana on Viking Alpaca Sport, jonka sain viime kevään Salaiselta Neuleystävältäni eli Reppanaiselta. Ohjekin on Niinan viime vuoden sukkakalenterista, jonka sain Reppanaiselta. Vielä on siis 11 ohjetta kalenterista tekemättä 😏  Tuo ohje muuten oli helppo ja kiva tehdä. En vaan viitsinyt ruveta purkamaan tuota virheellistä alkua. Ja vähän isommatkin sukista ohjeella tulee (ohjeen mukaan lankana seiskaveikkaa tai 6-säikeistä Regiaa), jätin pari mallikertaa pois, kun en ollut ihan varma riittääkö lanka. Olisi ehkä riittänyt. 

Ja nyt takaisin Metsäretkelle 😊😊