Muistatko viikkoraportin ja ötökät

Mistäs aloitettais? Aloitetaanko viikkoraportista, vaikka vasta muutama päivä sitten laitoin kuvan pistelystä. Se on kuitenkin jollain lailla edennyt, kun olen kuunnellut Lukupiirissä olleen kirjan kakkososaa ja pistellyt samalla. Tämän verran olen saanut työtä etenemään neljässä päivässä:

Ja juu, olen edelleen kädetön tässä kuvien käsittelyssä ja asettelussa, sitä en vaan opi. Ikinä. Mutta se mitä näkyy lienee pääasia.

Seuraava raportti tulee sitten viikon päästä, niin kuin kuuluukin. 

Henkilökortti - se jonka tilaamisen kanssa oli hiukan ongelmia ja jonka sitten loppujen lopuksi tilauksen ja katevarauksen perumisen jälkeen sain tilattua kotoa käsin perjantaina, siitä tuli ilmoitus jo keskiviikkona, että rouva on hyvä ja hakee korttinsa. 

Olisinko minä, jos asia hoituisi sillain.. kuin rasvattu? Niinpä. Nooh, säästyipä yksi ees takainen ajomatka, mitäpä minä sillä täällä kotona teenkään - sehän on vaan "kiva olla olemassa, kun ei koskaan tiedä". 
Istuin näet tässä tuolissani ja tuli mieleeni, että otanpa passin mukaani, niin voidaan vaikka parturireissulla jakaa kotiristeyksen ohi ja käydä hakemassa se kortti. Käsi ei taipunut selän taakse, joten päätin ottaa sen "kohta kun nousen tästä ylös". Puoli välissä matkaa kohti parturia muistin sitten, että niin se passi. On edelleen paikallaan, ei laukussani 😒
Mutta nopeasti se tuli, se henkilökortti, kun toimitusaika on noin 8 arkipäivää. Tuossa oli viikonloppukin välissä. 

Mutta mitä opimme parturireissullamme? Ei kuulkaa pidä jättää puolisoa yksin autoon parkkipaikalle. AINA on olemassa vaara tulla kidnapatuksi! (Ja silti Mursu jätti minut yksin autoon seuraavana päivänä kaupungissa. Vastuutonta...)
Jäin siis odottamaan autoon kun Mursu meni käymään kaupassa. Parkkipaikalla oli yllättävän paljon autoja, joten ajattelin tietenkin, ettei hän ihan heti tule takaisin. Räpläsin puhelinta ja yhtäkkiä kuskin puolen ovi aukesi. 
En aluksi kääntänyt katsettani, mutta olin juuri sanomassa "Sinä se et kauaa viipynyt" - kun jokin sai kuitenkin katsomaan ovelle.
Ovella oli vanhempi mies hämmentynyt, hiukan nolo ilme kasvoillaan "Anteeks, tää onkin väärä auto" ja laittoi oven kiinni. 
Ei ehkä nähnyt eikä kuullut, kun hymyilin ja totesin vain, että ei se mitään. 
Hänellä oli täsmälleen saman lainen pakettiauto kuin meidän Eniili. Pysäköitynä melkein kaupan oven eteen, kun taas me olimme parkkialueen toisessa reunassa. Ehkä mansikanmyyjät peittivät hänen autonsa ja hän näki vain meidän auton. 

Mutta. KUKA MUU MUKA?  😄😄
Terveiset sedälle: En pahastunut enkä loukkaantunut - miten voisin, kun
1) Mursu on saanut autoon pari ostoskassia ja viereensä vieraan naisen. "Herranjumala" oli naisen reaktio kun huomasi olevansa väärässä autossa
2) Olen jättänyt (olemme jättäneet) lapsen parkkipaikalle käsi ojossa odottamaan oven avaamista. Takaoven kahva oli rikki, eikä sitä saanut ulkopuolelta auki...

Ötököitä? Stansta heitti ilmoille ÖtökkäMuisteluHaasteen - ja olisinko minä, jos en haasteeseen tarttuisi..
Olen näitä ötökkätarinoita kertonutkin, mutta arvatkaa löysinkö niitä mistään?
Luulisi - todella luulisi - että maalla kasvaneena ja nuoruudestakin ison osan viettäneenä, olisi tottunut jos jonkinlaiseen ötökkään. Ja periaatteessa kyllä, mutta HÄMÄHÄKIT ON KAUHEITA. Vaan kun ensin osti kesämökin ja sitten muutti ihan asumaan maalle, on ollut opittava sietämään niitä. Mutta rajansa niilläkin.
Töissä meillä oli 10? hengen avokonttori. Kaikessa rauhassa näpyttelin tietokoneen näppäimistöä kun yhtäkkiä näin näytön valoa vasten, miten pienen pieni hämähäkki laskeutuu alaspäin. Varmaan koko 7-kerroksinen toimistorakennus kuuli sen kiljaisun - tai no ainakin koko laaja kerros. Onneksi urhea miespuolinen työkaverini tuli ja pelasti minut. Itse oli siinä vaiheessa paennut työtuolillani viereisen työkaverin selän taakse - insinööreille kiitos pyöristä työtuoleista.  

Lapsena minulla oli lemmikkeinä MUURAHAISIA. En tiedä mitä muurahaisia ne olivat, mustia ja pieniä, joilla oli iso pesä kelottuneen männyt juurella. En tökkinyt pesää, ehkä vein joskus jotain sokeria vähäsen tms. Juttelemassa kävin niille päivittäin. 

PUNKIT. Punkkeja en varsinaisesti osaa pelätä, sillä niitä oli lapsena kesäisin niskassa viikottain. Silloin uskottiin, että punkit elävät lepissä ja leppiähän meidän tontilla kasvoi ja niiden alla leikin paljon. Ja niiden varjossa makoili myös meidän koira. Äiti teki iltaisin punkkitarkastuksen ja tarvittaessa voita päälle - sillä konstilla punkit silloin 1970-luvulla häädettiin. Punkeista puhuttaessa tulee aina mieleen yksi punkki koirassa, joka oli ehtinyt imeä itsensä pulleaksi ja oli ihan vaalean liilan värinen. Ei voinut kuin odottaa, että se pudottautuu pois. Koira oli pitkäkarvainen saksanpaimenkoira.

Punkkirokotuksen olen ottanut kerran, kun melontareissulla oltiin Itä-Suomessa. Sarjaan kuului kolme rokotusta. Kaksi ehdin saada, kolmatta ei ollut saatavilla mistään apteekista. En muista oli lääkäri vai farmaseutti joka sanoi, että en sitä kolmatta tarvitsekaan, kahdessa on riittävästi suojaa 🤷‍♀️

KASTEMADOT ovat lähellä sydäntäni, vaikka mato-ongella olen käynytkin. Kaupungissa asuessa keräilin sateen jälkeen kastemadot asvaltilta takaisin nurmikolle, ettei kukaan astu niiden päälle. Eli minä olin se jo sateen jälkeen olin pylly pystyssä pihalla ja naapurit katseli ikkunaverhojen raosta "Taas se...."

PERHOSENTOUKAT ja erityisesti ruostesiiven toukat, ne ruskeat karvaiset toukat näin loppukesästä, ne jotka ilmestyvät asvalttiteille. Ne saavat meidän auton kiemurtelemaan kun Mursu väistelee niitä mahdollisuuksien mukaan. 

KOPPAKUORIAISET, SARVIJÄÄRÄT, KIMALAISET, AMPIAISET, MEHILÄISET - niillä kaikilla on koti meidän pihalla, siitä huolimatta, että YKSI joku noista piikin omaavista on näiden vuosien aikana pistänyt. Tai yhden muistan. 

RUSOMUURARIMEHILÄINEN. Siis en vaan löytänyt, vaikka kuinka etsin. Olen kertonut tästäkin aikaisemmin. Ulko-ovessamme on turva-lukko. Jokunen vuosi sitten ihmeteltiin, kun yksi ja sama mehiläinen haluaa "sisälle mutta ei kuitenkaan sisälle" - se meni sinne lukkoon!
Kun se taas oli sieltä lähtenyt pois, otin piikkikärkiset pinsetit ja ruvettiin tutkimaan sitä lukkoa. Se oli täynnä hunajaa! Siitä on siinä päivityksessä kuviakin, mutta kun...
Tyhjensin sen niin tyhjäksi kun sain ja sitten peitettiin se jesarilla. Mehiläinen - jonka sitten tunnistimme kaikkien noiden temppujensa perusteella rusomuurarimehiläiseksi - pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti muualle. 

SISILISKO ei ole ötökkä, Mursu on sen tänä kesänä nähnyt, hyvä niin. Minä sitä huutelen (se mitään kuule, kyllä minä sen tiedän 😄), että minäkin näkisin, mutta ei tule Sisi eikä Liskokaan tervehtimään. 

Semmoisia ötökkätarinoita.

Jaksatteko pitkän postauksen päätteeksi vielä muistella vanhoja?

1. Kuka oli neljäs alkuperäinen Kivikasvo Ismo Sajakorven, Ilkka Hemmingin ja Matti "Fredi" Siitosen lisäksi?

2. Minkä aikanaan huippusuositun viihdeohjelman juontajina toimivat Pentti Siimes ja Ritva Valkama sekä iltasadun lukijana Jussi Jurkka?

3. Kuka sai kuvansa Suomen viimeisen markkasetelisarjan 50 markan seteliin vuonna 1986?

4. Mikä klassinen pihlajanmarjaviini poistui Alkon valikoimista 2010?

5. Millainen herkku Piparnakkeli oli? 

6. Mikä eläin on kuvattuna Riihimäen Lasin lasipurkkeihin ja purkinkansiin?

Tällä kertaa kuusi kysymystä niin päästään tasalukuun kysyttyjen kysymysten kanssa; nyt olisi 55 kysymystä takana. Vieläkö jaksatte jatkaa?

Mukavaa viikonloppua kaikille!