03 tammikuuta 2022

Lupauksia vai ei

Vuosi on vaihtunut ja olen uteliaana mielenkiinnolla lukenut vuoden ensimmäisiä päivityksiä. Siis sekä että. Kyllä minä tunnustan olevani utelias, en kai muuten lukisi muiden blogeja, lukisin vain kirjoja.
Kovin moni ei ole tehnyt uuden vuoden lupauksia. Paitsi jättää lupaukset tekemättä. Jotkut ovat päättäneet vielä miettiä, miettiä tarkkaan, ettei tule tehtyä huteja. 

Minäkään en oikeastaan ole tehnyt lupauksia. Muuttuuko ajatukset, pohdinnat, mietinnät lupauksiksi, jos ne sanoo ääneen, eli kirjoittaa tänne? Ei kai. 

Joka tapauksessa ajatus on karistaa Nukkumatti pois kirjankannelta istumasta, kun yritän sitä iltaisin lukea eli yritän siis lukea tänä vuonna enemmän. Olen kerännyt kilometrin mittaisen listan luettavia kirjoja ja jatkan vinkkien vastaanottamista. Kiitos.

Vanha tuttu "koetan opetella syömään terveellisemmin" (miksi tuo lause kuulostaa niin kummalliselta). Meidän on Mursun takia opeteltava syömään terveellisemmin eikä se todellakaan tee pahaa kummallekaan. Kun vaan joku takoisi sen ennen kaikkea Mursun päähän. Tarvitsemme kokin - siitäkin huolimatta, että Mursu on loistava kokki. 
Aloitetaan uudella liedellä, jotta voin ruveta leipomaan kakkuja ja pullaa ja sen sellaista. Eikös se ole hyvä suunnitelma? Ai ei vai? No, täytyy tehdä uusi uusi suunnitelma. 

Siinähän sitä jo olikin, kun nyt hoidettais nämä asiat ensin. Niiden pikkusuunnitelmien lisäksi mitä putkahtelee mieleen yksi silloin ja toinen tällöin. 

Tänään tehtiin lumitöitä; kevyttä pakkaslunta. Ja kun lumityöt oli tehty, pistäydyttiin kaupassa - ja kappas kun jo vain taas rupesi satamaan lunta. Ja sitä on satanut ja satanut ja satanut. Eli huomenna on sama homma edessä taas. 
Kettu jolkotteli pihan poikki tuoreessa lumessa, jäljet vain jäi. Kohta ei näy niitäkään uuden lumen alta. 

Aika kuluu muuten tosi nopeasti. Meillä se kuluu kahden viikon jaksoissa ja koska en halua nyt heti vuoden alussa masentaa teitä, niin kerron, että kohta on kesä. Meillä on joka toinen sunnuntai "dosettien täyttötalkoot". Kahdeksi viikoksi kerrallaan, kuukausi kuluu nopeasti.
 
Ensimmäinen joulukortti kuitenkin tuli jo. Siskon perhe on kerrankin ajoissa liikkeellä. Että ei tässä nyt enää niin kauheasti näitä joulunaluspäiviä ole, vain 10 kokonaista kuukautta jouluun. Valmistelut on hyvä aloittaa ajoissa 😉😉😉



6 kommenttia:

  1. Ainahan sitä voi lupailla itselleen kaikkea - minä ainakin, kun itse ei suutu vaikka jäis lupaukset toteuttamatta. Muille lupailu on vähän haastavampaa, jos muut ei olekaan navetassa. Minulla on tuo elämänsiivous vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekseen tosiaan voi itselleen luvata vaikka mitä 😊 ja vuoden lopussa taputtaa sitten itseään olkapäälle "hyvin hoidettu" 👍 Näitä lupauksia varten on ne muistikirjat.

      Poista
  2. Minen lupaile sillä jos lupaan niin olen itseni pahin kuittailija, ruosikin itseäni ja haukun maan rakoon, herjaan ja ivaan itseäni oikein huolella. Helpompaa olla lupaamatta. Olet antanut sen verran vinkkiä jotta luulen aavistavani ainakin osan Mursun ongelmista..hmm, itsellä loppui tuo humalajuominen sillä kun dokasin kaverin kanssa ja katsoin kuinka kolmessa vuodessa kognitiiviiset taidot yksinkertaisesti huuhtoutui pois päästä. Asiat joita muisti illan kun siloin muutti tuohon viereen meni siinä kolmen vuoden aikana sellaiseksi että muisti sen kaksi tuntia eli sama asia saattoi pullahtaa uutena keskusteluun monta kertaa illassa.
    Mikään ei satu niin paljonkuin itselle tapahtuvat, heti perään tulevat nämä katsoa vierestä -tapaukset, kyllä alkaa mieli muuttumaan ja asioita tapahtumaan kun vieressä samasta vaivasta kärsivä menee huonommaksi ja huonommaksia. Minullehan oli selvää että tuollaiseksi en halua -efekti iski ja lujaa. Ajattelu kun on suurin hupini tässä maailmassa/elämässä ja kun katsoi vierestä kuinka se pää kuihtui, haihtui, muuttui tollommaksi kokoajan niin suorastaa kauhistuin että ei hitto, tuon jätkän äö on laskenut ainakin viistoista pykälää tässä kolmen vuoden aikana ihan vain siksi että muisti alkaa olla päreinä sai minut paniikkiin.
    Ja loppu onkin historiaa, kaupan päälle lähti painoakin 20 kg pois mikä oli oikein hyvä bonus, polvet kiittää. Mkä siten lienee Mursulle paras keino, sinun pitäisi tietää kun vieressä olet viettänyt aikaa eniten...kuinka hän yleensä motivoi itseään, silla samalla nytkin mennään. Parin tilanne eri kuin yhden, siihen vaikuttaa eri dynamiikka. Alatko vedota siihen että toinen kuolee turhan aikaisin ja Pöllö jää yksin pöllöilemään, raaka mutta luultavasti toimiva keino? En tiedä mutta ottakaa asia keskustelun alla, vakavasti sillä tosiasioiden myöntäminen auttaa asiaa eteenpäin, tulevat uhkakuvat pitäisi iskostaa mieleen selvästi... .

    Kaverin esimerkki pelasti minut, ja sen huomaaminen että alkaa olla samanlaisia oireita itselläkin.

    Hyvää kaikkea ja Mursulle erikseen samaa mutta pieninä annoksina ;)

    P.s. Olet nyt blogiluettelossani Pöllönkulma, bloggeri kun ei vaihda syötteen nimeä, pitää itse käydä vaihtamassa asetuksista. Ou jee!!

    VastaaPoista
  3. Pahus, nyt tuon voi käsittää niin että Mursu juopottelee.. . esimerkkini oli esimerkki ongelmien yleisestä ratkomisesta, Mursun ongelma ei ole siinä, mikäli mitään mistään tajuan... . Onneksi tajusin oikaista nyt enkä viikon päästä. Alkaa muuten lähimuisti itselläkin (kuten siis kaverillani) olla vähän reikäinen, alkoholin pois jättäminen auttoi asiaa , pilvenpoltto pahin syyllinen. Sitä en lopeta, maailman paras mielialalääke mutta täytynee vähentää sekin tarpeen tasolle, jättää ne haluan haluan -kerrat pois.
    Ja kun nyt joku miettii mikä se tarve on, niin jointti kerran kahdessa viikossa riittää, loput on haluamista. Tuo muuten hyvä asia erottaa aina kun haluaa eroon jostain, se mitä tarvitsee ja se mitä haluaa... .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan vain lukijat lukivat mun tekstin oikein, niin ymmärsivät varmaan mistä on kyse: ruokailutapojen muutoksesta. Ei tuo Mursu varmaan suutu vaikka syynkin sanon: kakkostyypin diabetes.

      Mutta hyviä ajatuksia ja huomioita elämästä ja omien elämäntapojen parantamisesta, tarvittaessa, läheisten, kavereiden, ystävien, naapurien elämää seuraamalla.

      Olipa sekavaa.. 🙈

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)