BINGO - varoitus: varaa aikaa ja eväät, jos aiot lukea kerralla loppuun asti 😉😄

Repolaisen heinäkuun bingo - linkki unohtui ja kone on jo kiinni 😔

Viime tippaan jäi tämä heinäkuun bingo, meinasin jättää kokonaan tekemättä, mutta venytin taas sääntöjä ja ohjeita - tai niinhän lupa on 😉😄 Nyt tulee sitten kuva kuvan perään ja juttua ja huttua.

Aloitetaan... Vasemmasta alakulmasta. MÖKKI.
Tämä on Mursun äidin ostama mökki, se jonka hän osti itselleen kesämökiksi. Mutta sitten tulikin toisiin aatoksiin. Mietti, pohti ja ajatteli. Soitti palokunnalle ja.. 

Nyt tilalla on tämä Pieni Punainen tupa, josta tuli Pöllönkulma kuusi vuotta sitten. 

Vasemmalla näkyy liiteri ja Tauno Palo -aitta. Ja vasemmalla etualalla se kivi, josta ystävä meinasi poistaa sammaleet 😠

Seuraavaksi vanhalla retkeilijällä bingosta osui silmiin TELTTA.
Onneksi A-nopin majoittuminen Punaisen Tuvan rakentamisen aikana ei ollut minun käsissäni 🫣

Tästä teltan pystytyksestä olen saanut kuulla kerran jos toisenkin, enkä vähiten sen takia, että sen pystyttämistä oli harjoiteltu ennen tälle reissulle lähtöä. 

Tämä vahvistaa sanonnan "Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa". Tätä yksinkertaista telttaa pystyttämässä meitä oli neljä henkeä ja tulos oli tämä. Alusta olisi ollut pehmeä, mutta lopulta päädyin siirtämään teltan Äidin ja Tunturiruipelon asuntoauton, Kulkurin, viereen. 
Näin vuosien jälkeen, säälittävintä siinä oli se, että yöllisten rapinoiden ja suhinoiden jälkeen suurin pelkoni eivät olleet hirvet eivätkä karhut, vaan se, että mitä jos joku peruuttaa päälleni? Keskellä metsää, metsätien sivussa. 

Vasemman reunan pystybingo on valmis, kun etsitään vielä kuva, jossa on POLKU. Polku kulkee mustikanvarpujen ohi ja kuvaajan jalkojen alla, mutta tässäpä onkin teille lukijoille samalla mysteeri, jota ei kukaan ole vielä ihan varmaksi onnistunut ratkaisemaan. Samankaltaisen sienen näin kerran Suomen Luonto -lehdessä, mutta enpä enää muista, miksi sitä siinä sanottiin.

 Osaatteko te kertoa, mistä tässä oikein on kyse? 

Meistä tämä näytti ensi näkemältä siltä, kuin tuosta mustikanvarvusta olisi osa jäänyt tuon sienen sisään ja se olisi puristanut mustikasta mehut ulos, mutta siitä ei ollut kyse.
Jätimme sienen sinne, emme ottaneet sitä mukaamme. 

Jatketaanko ylärivistä - löysin nimittäin kuvan kesän melopelistä, jolle löytyy tarina. Siis MENOPELISTÄ. 

Vuonna 2013 en Riesan vuoksi osallistunut Suomi Meloo -viestiin "virallisesti". Mursu ei kuitenkaan kestänyt katsella kun istuin sohvan nurkassa silmät vesissä katselemassa aikataulua "nyt ne on tuolla, ja nyt ne on tuolla", vaan käski pakata laukun ja hypätä autoon: hän vei minut kaikkien muiden paitsi Äidin ja Tunturiruipelon ja toiminnanjohtajan yllätykseksi Rovaniemelle, jossa vietettiin illalla Melajuhlaa. En ikinä unohda sitä vastaanottoa ❤️ Yhteistyökumppani oli lahjoittanut kajakin ja tapahtumassa myytiin arpoja. Mursu osti kolme arpaa. Hän lähti aamulla kotiin ja jätti minut sinne Äidin ja muiden huomaan, kajakki arvottiin päätöspaikalla Torniossa - ja Mursu voitti sen! Sain sen syntymäpäivälahjaksi, Äiti sillä pääasiassa meloi, mutta tallessa se on vieläkin. 

Ylärivin bingo tulee valmiiksi.. RANTA -kuvalla. Melojalla on montakin rantakuvaa, sen voitte uskoa. Nyt menee vaikeaksi. 

Itse asiassa olikin helppo. Kuvassa on Masonkoski, Padasjoella. 

Tämä joki ja tämä koski oli joka keväinen melontakauden aloitus ja tuo koski - joka tuossa näyttää aika kepeältä - on se minun koskeni. Ennen tuohon koskeen lähtöä pidimme aina tauon, paistoimme makkaraa, joimme kahvit ja kuohuvat vapunpäivän kunniaksi. Ja sitten koskeen! Vaikka tiesi mitä on tulossa ja että siitä selviää "tuosta noin vain", vatsassa oli perhosia. Tuota koskea on ikävä. Vappuaamu oli se, kun otin auton avaimet eteisen kaapin päältä ja huikkasin Mursulle ovelta "Nähdään syksyllä" 😄

Oikean pystyrivin bingo. Se olisi sitten seuraavaksi MAALAISIDYLLIÄ. Ehei, ei kuvia Pöllönkulmalta tähän kohtaan. 

Tämä kuva on Englannista, valitettavasti en muista museon nimeä mistä tämä on otettu. Tästä vierailusta on kuusi vuotta; Futari-Prinsessa oli silloin vielä reipas 6-vuotias ja kipitti senhetkisen "idolinsa", serkkunsa, siis Pojan, perässä mihin Poika vain hänet mukaan otti. (Minä kinkkasin kipeän varpaani kanssa perässä...) 

Tuossa museossa oli vanhoja pesukoneita - vielä vaivalloisempia käyttää kuin meidän 😄- mankeleita, rukkeja, vanhoja leluja. Vaikka mitä. Vanha koululuokkakin, johon Poika pisti minut ja Futari-Prinsessan istumaan kuin koulutytöt...

Ja niin siinä sitten kävi, että muuta TERASSIkuvaa en löytänyt kuin tämän. Meillä ei ole minkäänlaista terassia. Satumaassa olisi, mutta sieltä ei nyt ole kuvaa. Tämä kuva on Virolahdelta ja tähän kyllä liittyy tarina - tietenkin. 
Ensisijaisesti lähdimme Äidin ja Tunturiruipelon kanssa tapaamaan ystäviä ja melomaan sekä katsomaan lintuja. Meloimme nuorten - siis nuorten! - kanssa saareen, jossa oli tämä huvila ja meidän kiertäessä saaren, nuoret valmistivat ruokaa. Me löysimme matkallamme, kallioiden lisäksi, valtavasti kantarelleja! En muista mitä Äiti ja Tunturiruipelo lähtivät hakemaan, mutta heidän poissa ollessaan emäntämme paistoi kantarellit voissa ja MINÄ sienikammoinen söin elämäni ensimmäisen kerran sieniä, ruisleivän päällä, ja olin kerrasta myyty. Illalla meidän porukka lähti melomaan takaisin mantereelle, nousi ukonilma, meillä ei ollut valoja, iso vene näytti tulevan kohti ja pimeys vain kääri meitä vaippaansa. Selvisimme kuitenkin kuivin nahoin perille ja venekään ei saanut meitä kiinni. Oppia ikä kaikki: valot, valot, valot. 

Oikeankin reunan bingo on valmis! Mitenkäs sitten alareuna... Siellä olisi LAITURI.

Tämäkin kuva piti kaivaa muistojen aarrearkusta, sillä laituriakaan meillä ei ole, vaikka järvi on ihan tuossa rannassa. 
No, ei nyt ihan käden ulottuvilla, mutta jos voisin käydä uimassa, niin aamu-uinnilla kävisin, ei olisi pitkä matka mitään kautta. 

Tämä kuva on meidän jo lopetetun latuyhdistyksen nuorille järjestämästä melonta- ja ulkoilupäivästä. En muista mitä kaikkea heidän kanssaan teimme, muuta kuin että saivat kokeilla melontaa, mutta sen muistan, että kaikki 11-13 -vuotiaat olivat alun "ei mua kiinnosta" -asenteen jälkeen innoissaan, eivätkä olisi halunneet lähteä kotiin. 

Jotta saisin koko bingoruudukon täyteen, pitäisi löytyä myös RYYTIMAA. 
Vaan ei löydy ryytimaata. En ole muistanut ottaa tänä kesänä kuvaa ruohosipuleista, Poika uskoo muutenkin, että ne kasvaa. Raparperit ei (nekään) taida käydä ryytimaasta. Joten venytän sääntöjä nyt tooooosi paljon.

Tässä on 20 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saamani juhannusruusu, jonka Äiti ja Tunturiruipelo toivat vastaostetulle mökille ensimmäisenä juhannuksena. Tässä se taitaa olla kolmevuotias - siis minun hoidossani. Viimeksi kun kävin mökillä kesäaikaan, vuosi-pari sitten, se oli valtavan kokoinen. Sinne se jäi, se on oikeasti ainoa asia mitä jään kaipaamaan. Onneksi Pöllönkulmallakin on juhannusruusuja - eivät vain ole Äidin antamia. 

(Takaa kurkkii terijoen salava)

BINGO! Heinäkuun bingokin on siis nyt tehty, vielä jäi muutama päivä aikaakin. Jäikö joku puuttumaan, tuliko virheitä? Korjatkaa, oikaiskaa, silmät on ihan ristissä ja kauhea nälkä 😂😂

Toivottavasti ette ole lopen uupuneita ja palaatte vielä. Lupaan kirjoittaa seuraavaksi vähän lyhyemmän päivityksen.