Pöllö aloittaa aina alusta, tiesittehän te sen.
Vuosi oli 2014 ja ristipistoharrastukseni aloittamisesta oli kulunut vuosi, ehkä pari. Siihen aikaan olin vielä facebookissa ja siellä oli ristipisteilijöille oma ryhmä, saattaa olla vieläkin. Tutustuin sitä kautta useampaankin pistelijään, mutta tuolloin 2014 joku ryhmäläisistä järjesti tapaamisen... Jossain Tampere-Ylöjärvi-Nokia - mikä lie olikaan paikka. Kaukana kotoa. "Ujo ja arka" Pöllö tarttui tilaisuuteen, kun kotikaupungissa asuva pistelijäkollega kysyi, lähtisinkö tapaamiseen hänen kanssaan, hänen kyydillään.
Jo menomatkalla meistä tuli ystäviä ja paluumatkalla ystävyys syveni.
Mutta kuten monen muunkin kohdalla kävi, meidän maalle muuttomme ja minun somesta poistumiseni erotti meidät.
Vuosi oli 2014 ja ristipistoharrastukseni aloittamisesta oli kulunut vuosi, ehkä pari. Siihen aikaan olin vielä facebookissa ja siellä oli ristipisteilijöille oma ryhmä, saattaa olla vieläkin. Tutustuin sitä kautta useampaankin pistelijään, mutta tuolloin 2014 joku ryhmäläisistä järjesti tapaamisen... Jossain Tampere-Ylöjärvi-Nokia - mikä lie olikaan paikka. Kaukana kotoa. "Ujo ja arka" Pöllö tarttui tilaisuuteen, kun kotikaupungissa asuva pistelijäkollega kysyi, lähtisinkö tapaamiseen hänen kanssaan, hänen kyydillään.
Jo menomatkalla meistä tuli ystäviä ja paluumatkalla ystävyys syveni.
Mutta kuten monen muunkin kohdalla kävi, meidän maalle muuttomme ja minun somesta poistumiseni erotti meidät.
Viime sunnuntaina sain häneltä Naistenpäivätervehdyksen. Vastasin viestiin viestillä, mutta jäin miettimään, mitähän hänelle kuuluu...
Torstai-iltana otin ja soitin hänelle, puolentoista tunnin puhelu ja sovimme tapaavamme vielä ennen pääsiäistä - hekin ovat muuttaneet maalle 🏡
Torstai-iltana otin ja soitin hänelle, puolentoista tunnin puhelu ja sovimme tapaavamme vielä ennen pääsiäistä - hekin ovat muuttaneet maalle 🏡
Samana iltana vielä myöhemmin soi puhelin ja "langan" päässä oli ystävä, joka aikanaan perehdytti minut Myyntisirkkus -hommiin - aikana ennen Riesaa. "Ihan vain äkkiä sulle soitan.." Puhelu kesti reilun pari tuntia 😄
Eilen ajeltiin lähikaupunkiin kauppaan. En koskaan tahdo muistaa, että lähin kaupunki on 30 km:n päässä, ei tarvitse ajaa vanhaan kotikaupunkiin jos haluaa kaupunkiin.
Oltiin törmätty paria päivää aikaisemmin kaupassa islantilaiseen Skyr -hapanmaitojuomaan ja ajattelin, löytyisiköhän sitä... Löytyihän sitä ja tietenkin kaapin ylähyllyltä.
Kahta eri makua, kurottelin tölkkejä kun ovi yhtäkkiä "katosi" kyljestäni 🫢 Mursu, ajattelin.
Oltiin törmätty paria päivää aikaisemmin kaupassa islantilaiseen Skyr -hapanmaitojuomaan ja ajattelin, löytyisiköhän sitä... Löytyihän sitä ja tietenkin kaapin ylähyllyltä.
Kahta eri makua, kurottelin tölkkejä kun ovi yhtäkkiä "katosi" kyljestäni 🫢 Mursu, ajattelin.
- Ne on tosi hyviä, eikö olekin? kuulin kysymyksen.
Vilkaisin ja näin vieressäni hymyilemässä pitkän nuoren miehen. Ja siitä se sitten lähti. Taas.
Tällä kertaa jutustelu kestää kauaa, mutta muutama sana vaihdettiin kyseisestä tuotteesta ja sitten toivoteltiin hyvät viikonloput.
Vilkaisin ja näin vieressäni hymyilemässä pitkän nuoren miehen. Ja siitä se sitten lähti. Taas.
Tällä kertaa jutustelu kestää kauaa, mutta muutama sana vaihdettiin kyseisestä tuotteesta ja sitten toivoteltiin hyvät viikonloput.
Olisiko se ollut se punainen takkini? Edellisen postauksen kommenteissa pohdittiin värikkäiden vaatteiden vaikutusta keskustelun aloittamisen helppouteen tai ylipäätään keskusteluun 🤔
Tänään sain puhelun Ystävältä, oli mukava jutella ja olen kiitollinen, että hän pitää minua luottamuksen arvoisena ❤️
Puhelun katkaisi toinen puhelu, Sisko soitti kuulumisia.
Puhelun katkaisi toinen puhelu, Sisko soitti kuulumisia.
Ja huomenna toivoakseni näen vielä Myyntisirkkusen ja Herrasmiesystävän.
Näiden lisäksi puhelut Äidille ja Pojalle - toisen parin elämää ja oloa ei sen kummemmin tarvitse vahtia 🤔, mutta jostain syystä on taas tällä viikolla ollut yksi jos toinen asia "voitko auttaa", "mitä tälle nyt pitää tehdä", "koska voit tulla" 😂😂
Kohtaamisten viikko - kaikella mahdollisella tavalla, kirjoittaenkin!
Olette tärkeitä!
Some muuten vaikuttaa kanssakäymiseen. Sitä luetaan viesti äkkiä ja peukku nousee vaikka kissa olisi kuollut. Nykyisin soitetaan tai mennään kyläilemään todella harvoin. Mukavia tuollaiset parin tunnin puhelut. Siinä jo maailma parannetaan kummasti
VastaaPoistaTuossa ole enkuli oikeassa.
PoistaIhmettelin aikoinaan sitä, miten jotkut nostivat peukkua - ja nostavat vieläkin - ikävillekin asioille, joita toisille sattuu. Mursukin sai aikaan "peukkuja" kun kertoi minun olevan sairaalassa kanttuvei eikä kotiinpaluusta ole tietoa. Kannustustahan sillä tietenkin koetetaan antaa, mutta silti se jotenkin tuntuu minusta pahalta.
Mukava, sosiaalinen viikko siellä siis! <3
VastaaPoistaMe ollaan miehen kanssa niin kotihiiriä, että jollei olisi nettiä, niin oltais kyllä niin irti kaikista suvun ja ystävien tapahtumista, koska meistä kumpikaan ei tartu puhelimeen kuin ihan tarpeeseen (suurinpiirtein vain sovitaan aikoja tms.). Kaikki muu kuuluminen tulee luettua joko päivityksistä blogeista, feissarin julkaisuista tai instasta - ja keskustelut käydään wa:n tai mesen kautta näpytellen.
Onneksi itsellä on vielä muutama ystävä, jotka ihan vain pyllähtävät välillä paikalle, eivätkä välitä, vaikka huusholli olisi mullinmallin siinäkohtaa. Kyllä me aina kahvit keitetään. Vaikka itse olen to-del-la huono kyläilijä, juhlatilanteet sitten eri asia. <3
Viikko oli mukava ja erilaisia tapaamisia - kun oli oltava liikkeellä. Eilen ihan vapaaehtoisesti.
PoistaKotihiiriä mekin Mursun kanssa ollaan, liikkeelle lähtö on meille tervanjuontia ja jos saisin/voisin ajaa autoa, kävisimme varmaan vuorotellen kaupassa.
Mursu on huono soittelemaan oikeastaan muille kuin Pojalle. Poika soittaa asiasta riippuen ja/tai vuorotellen jommalle kummalle. Me puhutaan pitkiä puheluita; kirjoista, kielestä ja äidinkielestä.
Ennen kysyin aina "haluatko vaihtaa sanan isäsi kanssa". Pahalaiset tekivät mulle källin: toinen sanoi "sano sille xxxx ja toinen vastasi sano yyyy" Ihan kummallisia sanoja. Ja nauraa räkättivät päälle. Kysyin puhelun loputtua mitä ne sanat tarkoittivat. Jotain hävyttömiä sanoja "vaihtoivat". Sen jälkeen en ole enää kysynyt ko. kysymystä, kysyn vain haluavatko puhua 😄
Meidän suku on aina ollut kovia puhumaan puhelimessa. Ei voi sanoa, että "mä ihan nopeesti vaan soitan ja kysyn", on pakko varata vähintään puoli tuntia tai kolme varttia aikaa ja sittenkin saattaa se kysymys jäädä kysymättä.
Meidän ystävät jäi kaupunkiin kun muutettiin maalle. Asutaan täällä keskellä ei mitään ja tänne on niin pitkä matka.. Oikeasti kyllä ymmärränkin sen, meillä jos käy, niin reissulle tulee matkaa 120 km.
Mutta some-tilit lopetin, kun ne alkoi olla pelkkiä mietelauseiden yms. jakamista - ei kuulumisten jakamista. Tai jotain iltapäivälehtien uutislinkkejä.
Ja ryhmissä, esim. meidän oman kylän 🫢, vaan riidellään ja solvataan toisia.
Minä olen aina ollut pitkien puheluiden puhuja :-). Jo silloin lankapuhelimen aikaa puhua pulputettiin kaiken maailman asiat niin Äidin, Siskon kuin ystävienkin kesken. Nykyään puhun Siskon kanssa joka aamu tunnin verran :-))) ja sitten on muutama hyvä ystävä joiden kanssa puhutaan niin kauan kuin kehdataan tai tulee nälkä, pissahätä tai jokin muu syy lopettaa.
VastaaPoistaKyllä se saattoi olla se punainen takki :-) sillä ei kukaan kovin ikävä, kireä tai pahantuulinen pitäisi sen väristä päällään.Mutta ehkä myös iloinen, ystävällinen ilme vetää puoleensa ?
Kolmen tunnin puhelu on ihan helppo juttu 😄
PoistaMulla puhelut lopettaa usein lääkehälytys: Myyntisirkkus -ystävän kanssa molemmilla on puhelimessa iltayhdeksältä hälytys lääkkeiden ottamisesta ja viimeistä puoli kymmeneltä pitää lopettaa "nyt on mentävä ottaan lääkkeet"
Toinen enoistani on kova puhumaan, hänen kanssaankin menee helposti toista tuntia.
Punainen takki, hymy ja silmiin katsominen - siinä salaisuus, olisiko noin? Taidankin kirjoittaa postauksessa yhdestä vuosien takaisesta "kokeesta" jonka kaupungissa asuessa tein.
Kiitos!! ❤️
VastaaPoista