Piti kirjoittamani

 Jo eilen. Olin aloittanut ja jaaritellut pöllömäiseen tapaan "sun liirum sun laarum" eli että lunta sataa ja tulee. Valot vilkkuu ja kohta varmaan menee sähköt. Ja kas vain: sitten meni sähköt! 

Ding-dong. Se oli ovikello. Valot syttyi ja tv aukesi. Ja sammuivat saman tien. Ja uudestaan. Sen aikaa pysyi valot, että Mursu ehti ojentaa taskulampun ja hakea itselleen taskulampun. Ja ottaa naulakon päältä varoilta yhden viltin, jos tulee pidempi sähkökatkos.

Ja tsädäm. Koko kylä pimeni. Oli hiljaista ja pimeää. No joo, olisinhan siis periaatteessa ihan hyvin voinut jatkaa kirjoittamista, mutta jotenkin ajatuksiin ja sormiinkin tuli "sähkökatkos". Istuin vain viltin alla ja tuijotin pimeyteen. Kuuntelin korvien(välin) kohinaa. Ja rehellisesti sanottuna kirosin. 

En sähkökatkoa, en pimeyttä, en (hiljaisuutta) kohinaa, en tuulta enkä lumisadetta. En sitäkään, ettei sähkökatkon kestosta ollut tietoa. 
Kirosin sitä, että olin päivällä ottanut jonkun ihme kiertoaskeleen tai vastaavan ja satuttanut selkäni!  Selkää särki koski kolotti pakotti ja kaiken lainen liikkuminen oli lähes mahdotonta. Mietin, että pitääkö nukkua nojatuolissa istuallaan - loistoajatus! 

Ding-dong. Sähköt palasivat. Valot ei syttyneet eikä tv auennut 🫣 Valot = jalkalamppu ei olisi ollut suuri menetys, sen elinkaari on jo muutenkin aika loppupäässä. Mutta tv. Just nyt ei tarvitsisi hajota. Katuvalot paloi ja naapurissa oli valot... ONNEKSI vika löytyi sulaketaulusta, sieltä oli kuulemma joku sulake pompsahtanut pois päältä. 

Pöllönkulman iloja, itse hankittuja:
- langaton ovikello, joka toimii sähköllä ja soi siis joka kerta, kun sähkökatkon jälkeen sähköt palaavat. Kukaan ei koskaan soita ovikelloa, kaikki käyttävät pienen lapion mallista kolkutinta 😄
- hella, jossa on kello, joka luonnollisesti pysähtyy, kun sähköt katkeavat. Se ei ole pelkkä kello, vaan siinä on myös ajastin, ja jotta ajastin toimii, pitää kellon käydä. 
Jotta hella ja uuni toimivat, pitää kellon käydä. Onneksi sen ei tarvitse välttämättä olla ajassa.

Lunta oli aamulla varmaan sellaiset 30 cm. MÄRKÄÄ lunta. Istuin edelleen nojatuolissa, tällä kertaa katselin ikkunasta, kun Mursu teki lumitöitä. Kolmeen otteeseen. Aina kun pääsi sisään, lumisade sakeni entisestään. Onneksi ei ehtinyt tiensuuhun asti, lumiaura olisi roiskinut lisää kolattavaa. 

Mutta ei se ole vaarallista, lunta se vain on. Luultavasti sulaa ensi viikolla viimeistään pois. Mikä toisaalta on surullista, mutta sellaista elämä, siis talvi on.

Poika soitti tänään - heillä paistoi aurinko ja oli kuulemma hieno päivä. Meillä aamulla näytti ensin siltä, että aurinko paistaisi, mutta ei siis sitten kuitenkaan. 
Sisko laittoi kuvia, että heilläkin oli satanut lunta. Ei kuitenkaan niin paljon, että lapset olisi saaneet tehdä lumiukkoja.

Ötökkätutkija täyttää huomenna 8 v! 

Onko kellään kokemusta siitä sellaisesta.. odottakaas.. vartalotyynystä? Siitä sellaisesta pitkästä tyynystä? Onkohan siitä apua selkäkipuiselle tai sellaiselle jolla on taipumusta selkäkipuihin? 

Ja sitten toinen juttu:
Onko teidän tuttavapiirissänne ystäviä ja/tai tuttuja jotka harrastavat posliininmaalausta? Meillä on valtavasti posliinia; kuppeja, kulhoja, lautasia - vaikka mitä. Kuvioita, maaleja/värejä yms., sekä posliininpolttouuni. 
Olisimme enemmän kun halukkaita luopumaan niistä. 
Nyt tietysti kun tuli/tulee lunta, niiden saaminen tuolta työhuoneelta on vähän hankalaa, mutta heti keväällä kun lumet sulaa, niitä on mahdollista tulla katsomaan tai hakemaan - tai jos lumet tässä muuten sulaa. 
Uunista löytyy muutama kuvakin ja posliineistakin joitakin kuvia, jos joku kiinnostunut löytyy.