Kävin tänään terveyskeskuksessa. Olinhan kai jo aiemmin kertonut tuosta kummallisesta ihomuutoksesta kämmenselässäni, tai paremminkin ranteessa. Tänään siitä otettiin kudosnäyte tutkittavaksi. Lääkäri sanoi, että muuten se voisi punajäkälä!! 🙄😮 mutta kun ei ole mitään muita oireita kuin tuo ihomuutos ranteessa - joka on punajäkälälle melkoisen tyypillinen sijainti. Ei kutise, ei kirvele, ei polttele. Se vain ON. Ei se minusta kyllä edes siltä näytä, kun kuvia netistä katselen. Siispä tutkitaan.
Leikki leikkinä - jos se sitä on, niin on jäkälät sitten omasta takaa ja voisin hankkia poron lemmikiksi. Voisin ehkä saada sellaisen joululahjaksi 🤔
Kaksi tikkiä tohtori siihen laittoi.
Ja jälleen kerran sain hyvää palvelua. Kun hoitajalle kerroin, miten Äidin kanssa aina ihmettelemme, missä se meidän sote-alueen ikävä henkilökunta on, hoitaja kietoi kätensä olkapäälleni, rutisti ja sanoi:
- Olethan kuullut sanonnan "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"
Käynnistä jäi tosi hyvä mieli 💕 Ei sattunut eikä ole kättä särkenyt vaikka siitäkin varoitettiin.
Kaupassa oltiin Mursun kanssa kilttejä: meillä oli kärry melkein täynnä tavaraa ja meidän taakse tuli nuori nainen pastapaketin kanssa. Päästettiin edelle. Samassa viereinen kassa avattiin joten mentiin siihen - päästettiin nuori nainen siinäkin edelle; yhden ostoksen maksaminen ei kestä/kestänyt kauaa, ja todettiin, että ehkä kiltteys joskus "maksetaan" jollain tavalla meille takaisin.
Samalla reissulla ehdittiin käydä kirjastossa. Tekemistäni varauksista oli ehtinyt tulla kirjastoon kaiken kaikkiaan jo kuusi, joista yksi Mursulle. Ja ei kun lukuhommiin...📖
Ja käytiin ostamassa myös vartalotyyny josta ainakin Terhin blogissa keskusteltiin. Tyynyliinakin piti ostaa. En jaksanut sen kummemmin paneutua niiden valintaan, lähinnä otin ensimmäisen mikä käteen osui ja oli mitoiltaan sopiva. Se on ihan kiva.
Tällainen pötkö. Lähes sänkyni mittainen - ei nyt ihan, mittaa tuolla on 140 cm, sängyllä sentään kai 200 cm. Hmmm.... 140 cm. Melkein minun mittainen. Auts. Menen tästä kokeilemaan miltä tuntuu sen kanssa yrittää nukkua.
Minä olen "törmännyt" tuohon punajäkälään suuhygienistin hommissa. En ollut koskaan ajatellut, että sitä voi olla olla muuallakin kuin suun limakalvoissa. Rajoittunut ajattelutapa :-).
VastaaPoistaHyvä, että homma sujui hyvin eikä käsi sen enempää vihotellut jälkeenkään. Ja tietysti hyvä jos saat selvyyden tuohonkin asiaan.
Nyt jään innolla odottamaan miten nukut tuon pötkylän kanssa. Minun oma pötkyläni seilaa vielä jossain matkalla , mutta olen sisukkaasti yrittänyt pitää tavallista tyynyä jalkojen välissä ; ainakin alkuillasta. Aamulla se on ollut aina viskattuna/tippuneena lattialla. Mutta ainakin iltaisin kun luen sängyssä on ollut mukavampi asento ja helpompaa olla. Enpä olisi uskonut , että tuollaisesta pienestä fys.ter. vinkistä olisi niinkin paljon hyötyä.
Olen kuulolla :-)).
Minä taas hämmästyin sitä, kun lääkäri halusi katsoa suuhuni, kun ensin sanoi, että tuo käsi/ranne on punajäkälälle tyypillinen paikka.
PoistaAlkuyö pötkylän kanssa meni hyvin ja asennon vaihtaminenkin meni suht hyvin - sain kyllä sen "mukaani", mutta en löytänyt hyvää asentoa uudelleen. Voi kyllä johtua ihan vain kipeästä selästä ja jomottavasta lonkasta; ehkä vie oman aikansa että siihen tottuu.
Peiton kanssa on sitten asia erikseen - se vaatii harjoittelua asentoa vaihtaessa 😁 Minä en osaa nukkua ilman peittoa, en edes niin, että jalat olisi peiton ulkopuolella, vaikka villasukat on jalassa.
Luin jostain, että pötkylän kanssa nukkuminen vaatii totuttelua. Mutta sitten kun se "sisäistää" niin luopua ei haluaisi.
PoistaPeittoasiaa. Minäkin tarvitsen aina jonkinlaisen peiton. Kesähelteilläkin. Oli se sitten kuinka ohut tahansa. Juontaa kai juurensa ihan vauva-ajoilta ? kun vauvahan aina paketoidaan niin tiiviisti :-)...näin olen pähkäillyt :-).
Mursu nukkuu pussilakanan kanssa, mutta minä en osaa nukkua pelkästään sen kanssa - paitsi ihan hirveän kuumalla kelillä. Tosin meillä ei juuri koskaan sellaista ole tuon ilmalämpöpumpun ansiosta.
PoistaJos oikein muistan, Siskoa taidettiin aikanaan ihmetellä, kun hän Briteissä nukutti Tyttöä (ja Poikaakin) ulkona vaunuissa/rattaissa, niin kuin meillä Suomessa on tapana 😊
Minun sisaren miehellä oli punajäkälä mutta minun muistikuva oli että se oli otsassa hius rajassa ....mutta voin muistaa väärin ? Älä nyt kuitenkaan vielä poroa kirjoita joululahja listaan .
VastaaPoistaKerran kauppajonossa oli minua ennen nuorehko nainen ja hän sanoi minulle että mene sinä ensin kun sinulla on vain nuo . Hänellä itsellä oli kärry täysi . Hämmästyin niin paljon että en osannut sanoa mitään vaan käkistelin . No siinä ajassa kassa oli jo aloittanut hänen tavaroiden naputtelen. Toivuttuani kiitin häntä jopa kahteen kertaan. Ei tällaista pientä mutta samalla suurta huomaavaisuutta saa kokea kuin ehkä kerran elämässä ja silloinkaan ei ymmärrä sitä käyttää .
Muistat varmaan ihan oikein; punajäkälä voi ymmärtääkseni tulla minne vain, mutta tuo ranne on niitä tyypillisimpiä paikkoja.
PoistaOlin vain niin sinnikäs - ja kun Riesan ja viime syksyisen sairaalareissun jäljiltä minusta on niin paljon paperia/tietoa, niin eivät kai uskalla enää hirveesti pistää hanttiin kun menen jotain kyselemään tai valittamaan.
Kauppajonossa kokemasi ystävällisyys oli kuitenkin ajatuksena mukava ja sinun kiitoksesi varmasti sai hänellekin hyvän mielen, vaikka hänen ystävällisestä eleestään hämmästyitkin.
Se on totta, että noita tilanteita harvoin tapahtuu, varsinkin isoissa kaupoissa.
Mulla oli punajäkälää suussa, molemmissa käsissä ja jaloissa. Käsistä ja suusta lähti, jalkoihin jäi länttejä, olipahan "tauti", ihan hirveän näköiset oli es kädet pari viikkoa. Lähti lääkekuurilla onneksi. Tiedän että karma kuittaa, on niin paljon esimerkkejä antaa, eli kiltteys "kostautuu" sekin, yleensä niitä vain ei osaa yhdistää ja se toimiikin yleisellä tasolla eli hoitsu oikeassa. Hyvä Pö-lö, sun luonteeseen kuuluva hyväntahtoisuus olisi normina kaikille hyvä, maailma olisi parempi paikka. <3
VastaaPoistaHoitaja sanoi tuosta punajäkälästä vielä, että se on sellainen joka jää elimistöön (se on autoimmuunisairaus) ja vaikka sen saa hoidettua pois, sekin voi kestää 0,5-2 vuotta!! niin se voi tulla uudelleen. Eli samanlainen kuin huuliherpes.
PoistaPärjäisin siis ilman sitä kiitos.
Kiitos Sus' - ehkä se on noin. Saisinko sen poron 😉
Pöllön porofiksaatio, elämä on yhtä jäkälää!!!
PoistaEn kommentoi punajäkälää, mutta toivottavasti asia selviää ja saat siihen tarvittavaa apua! Minä nukun kesät-talvet pussilakanan kanssa. Joskus aamuöisin on napattava huopa sen päälle hetkeksi.
VastaaPoistaTerveisin "tuore vapaaneitonen" (apua, siis töihin liittyen - vapaa kyllä muutenkin..) 😁
Mä olen varsinainen vilukissa: talveksi on paksumpi peitto, nyt on vielä pärjännyt kesäpeitolla, ja siihen flanellipussilakana. Kunnon pyjama ja villasukat. Kuumavesipullot auttaa ensi hätään mutta sitten kun on oikein oikein kylmää niin sitten kaivetaan esiin sähköpeitto 😂(Jos Mursu ei lainaa omaa armeijan ylijäämävaraston vilttiään)
PoistaPainopeitto olisi mun juttu: mitä painavampi, sen parempi.
Tolla en vartalotyyny on hyvä ja tarvittaessa sillä saa tuettua jalkaa ylös, selkää parempaan asentoon ym.
VastaaPoistaToisella kyljellä - sillä, jolta puolelta selkä on vielä kipeä, Mursu sanoi, että siellä on joku ristiluu, joka on kipeä? - mutta toisella kyljellä en saa vielä kahden yön jälkeen asentoa oikein mukavaksi.
PoistaOn hyvä, että meidän sängyt on erillään sen reilun 5 cm:n verran, niin saan ährätä omalla puolellani tyynyn kanssa rauhassa ilman, että toista häiritsee.
Paitsi jos isken sitä otsaan peitollani, jossa on magneetti, joka pitää peiton ja pussilakanan paikallaan - sitä varten tarkoitettuja.
Ompa ihana pötkylä - minä tapaan tehdä peitosta välillä pötkylän...
VastaaPoistatyypillisimmin nukun toinen jalka "ulkona" - hih!
Tyynyliina on huippu - tuohan on oikea sisustuselementti päivälläkin.
Jäkälän pirulainen - toivottavasti ei sitä... se voi olla elinikäinen riesa... porollekaan ei kelpaisi, joten toivotaan että jotain muuta.
Metsään "huutamiset" - sinä jos kuka olet ne ansainnut ja ihanaa, kun löytyy vielä ihmisiä, jotka sanovat hyviäkin asioita ääneen... huonot kun tupataan kertomaan sen seitsemän kertaa ja hyvät harvoin kertaakaan...