23 marraskuuta, 2024

Anteeksi Repolainen

 Esitän Repolaiselle julkisen anteeksipyynnön, koska nolottaa ja hävettää enemmän kuin uskottekaan. 
Repolainen esitti aiemmin syksyllä skräppäyshaasteen, lähetti sitä varten kirjekuorellisen ihania tarvikkeita. Pyysin aikaa tänne marraskuulle, koska idea muhi päässä ja ajattelin, että minulla on materiaalia kun Sisko ja lapset ovat käyneet. Näin kävi. 
Sitten tuli uudet läppärit ja mikrotuki on ilmoittanut tulevansa käymään vasta joulun jälkeen, joten kaksi tumpeloa asentaa kaiken itse. Ta-daa: viime viikolla sain tulostimen toimimaan ja vihdoinkin kaivoin kaikki tarvittavat välineet esille. Mutta olisiko Pöllö Pöllö, jos ei se olisi pöllö? 🫣🫣 Kaksi paperiliimaa: toinen kuivunut kivikovaksi ja toisesta tullut sellaista... liejua, mujua, muhjua. En antanut periksi, on olemassa töistä lainattua ohutta kaksipuolista teippiä.

Olin hyvässä vauhdissa, kun Mursu ilmestyy ovelle: "Mun hiustenleikkuukone hajosi" Turhia ajeluja välttääksemme, lähdimme ostamaan uuden ja samalla ruokakauppaan tulevan myrskyn varalta. Askartelu jäi siihen. 
Seuraavana päivänä en ehtinyt vielä kunnolla herätä - en ainakaan vaihtaa päivävaatteita kun Naapuri tuli pullapitkon kanssa kahville ja kun sitten kunnon emännän tapaan lähtiessään heiluttelin ovensuussa ja käskin rapsuttaa vaimoa ja koiria, niin sisälle kääntyessä selkä sanoi niks-naks. Ja sen jälkeen olenkin sitten ollut paikallani, paitsi tänään yrittänyt kävellä ympäri huushollia, saadakseni selän kuntoon. Aamulla oli itku lähellä, kun kampesin itseäni sängystä ylös.

Enkä edes tajunnut ostaa uutta liimaa sillä kauppareissulla, tolvana! Eli anteeksi Repolainen, kun lupasin ja luulin itsestäni liikoja. 

KUKA MUU MUKA?

Että tällaista meillä, Mursu-myrskyn kanssa 😉 Lopetti se onneksi sen riehumisen, toivottavasti teillä on pysyneet sähköt tai jos on ollut sähkökatkoja, niin on tullut sähköt jo takaisin.
Eikä ole puita kaatunut talojen, mökkien eikä autojen päälle eli olette kaikki olleet turvassa myrskyn ajan.

Tänään kuitenkin tein taas jotain, mitä teen joka vuosi - yleensä vähän myöhemmin, mutta se nyt tuli mieleen, niin varmistin, ettei unohdu. 

Onko teillä jotain sellaista JOULUPERINNETTÄ, jolla ilahdutatte ystäväänne (tai sukulaista), mutta ystävä ei ihan välttämättä ilahdu siitä? Tai ainakin sanoo odottavansa sitä päivää lähes kauhulla, kun muistatte perinteen ja ilahdutatte häntä? Ja kun se sitten on hoidettu/on ohi, hän huokaa helpotuksesta "huh, taas saan olla vuoden rauhassa".

Minulla on. Olemme olleet ystäviä lähes 30 vuotta. Puolet siitä olimme kuin paita ja peppu, mutta sitten minä käyttäydyin huonosti ja ystävyytemme kylmeni. Olen pyytänyt ja saanut anteeksi, mutta ihan samanlaisia ystäviä meistä ei enää ole tullut. Mutta Ystäviä kuitenkin.
Jouluperinteen tarina alkaa VILLASUKISTA. En osaa olla ilman villasukkia, en ollut töissäkään. Siellä onnistuin aina hiipimään muita säikytellen ja siksi joulun alla kiinnitin villasukkiini kulkuset. Jos ei työpisteeltä kuulunut höpötystä tai naurua, käytäviltä kuului kulkusten kilinää. 

Jossain vaiheessa joulunalusaikaa muistutin työkavereita ja erityisesti ystävääni, että

JOULU TULLA JOLLOTTAA

Hän inhoaa (omien sanojensa mukaan) tuota sanontaa, ja odottaa aina näin joulun alla, marraskuusta alkaen, kauhunsekaisin tuntein, milloin laitan hänelle viestin aiheesta 🎄🎁
Tänään olen tämän vuoden tehtävän suorittanut - hän alkaa jo pikkuhiljaa, lähes 30 vuoden jälkeen tottua tuohon, eikä ole enää ihan niin kauhuissaan 😄

Koko loru kuuluu näin:

Joulu tulla jollottaa
joulupuuron porinassa,
hyvän mielen hyrinässä,
piparkakku kainalossa,
kahvipannu kantapäässä,
valonliekki pimeässä,
joulumieli kynttilässä,
papereiden kahinassa,
enkelsiiven havinassa,
jouluoljet himmelissä,
ajatukset ystävissä

Haluaisin tehdä himmelin, mutta tärkeimmät asiat ensin... 💕


PS. Päivitykset on kuvattomia, kun kuvat on kadonneet 😒

18 kommenttia:

  1. Juu, on..sinä ;DDD Mietin juuri tässä eilen että miten juonisin joululahjapaketin pojallesi ettet aukaisisi sitä ennen aattoa.. . (hihiii, täydellinen kuitti, hahahaa, älä ota niin vakavasti, en vain malttanut kun annoit tilaisuuden) En minkään nyt kauhuissani ole, mutta mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä lupaan olla kiltisti 🙄😏

      Poista
    2. No jos lupaat olla avaamatta..hmmm... uskaltasko luottaa, pöllöilet kuiteskii??!! ;DD Tulee joku postaus tää Voe Ei Sus', kauhiasti anteksi, mä luulin sitä lootaa plaa-plaa.. tai hu-huu.. hihihiiii
      Okei, tämän kerran;P
      Pistän postiin alkukuusta eli tulee pitkä odotus..

      Poista
    3. Mut mitä jos piilotan se itseltäni niin hyvin, että unohdan sen ja avaan vasta ensi vuonna 😒🫣

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Laita mulle s-postissa piilopaikan kuva... ;D
      Oot Pö-Lö niin ihqu kun sun kanssa voi hassutella ilman pelkoa että vedät herneen nokkaasi, kai se on niin että kun on käynyt traumoja (sairastumisia, onnettomuuksia, sulla Riesa, mulla auton alle jääminen) niin ei vaan enää jaksa pikkuasioista niuhottaa eikä pahoitta mieltänsä. Vaan nauraa ja keksiä parempi kuitti... ;DD

      Kiitos kun olet nettiystäväni, oi sinä metsän ihanin siivekäs <3 Aouuuu...

      Poista
    6. Hyvä yritys 😉
      Mun pitäis niistää kunnolla, että kaikki nokassa olevat herneet tulis ulos ja sinne mahtuis lisää 😂😂
      Kiitos Sus'

      Poista
    7. Hävitin saastuneen s-postin ja tajuamatta että oli synkattu blogiin, myös se katosi. Kyllä me muutkin, ketkä muut muka!!?? Noh, ei haittaa, kirjoitetan lisää..

      Poista
  2. Isäni oli kova (ja tarkka, kuin mikä) tekemään himmeleitä. Naapurit ottivat äidin huoneessa hoivakodissa olleen ja laittoivat sen parvekkeelleen. Äidin veljenpoika (n.70v) muisteli muistotilaisuudessa, kuinka oli joskus nuorena halunnut auttaa isääni, mutta ei kuulemma leikannut olkia riittävän millintarkasti. Ymmärrän.
    Aurinkoista sunnuntaita! (Onko pakko mennä ulos, jos ei halua?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi - kuulostaa ihanalta! Toivottavasti naapureilla on lasitettu parveke, että himmeli säilyy hyvänä, ettei kosteus pilaa sitä.
      Muistan kun koulussa 3. luokalla vanhempain päivänä jotkut meistä tekivät sellaisista paperipilleistä (tms.) himmeleitä. Olen ehkä kerran sen jälkeen tehnyt, ihan vain kokeillakseni vieläkö osaan lainkaan ja monena vuonna joulun alla on ollut mielessä, että josko nyt tekisin, josko nyt... Aina on jäänyt tekemättä.
      Kävitkö ulkona? Olisin sanonut, että ei ole pakko - itse en ollut ulkona maanantain jälkeen, välillä oven raosta vähän ilmaa haistellut.
      Tänään oli kyllä kaunis päivä.

      Poista
    2. En käynyt ulkona ja se oli ihan hyvä niin!
      Naapureilla on lasitettu parveke (tottakai?).

      Poista
    3. Minulla on yksi ystävä, joka on sitä mieltä, että joka päivä pitää käydä ulkona, joka päivä pitää syödä aamupuuro ja lisäksi kaksi muuta lämmintä ateriaa päivässä. Ja nukkumaan pitää mennä viimeistään kymmeneltä. Huoh.
      Olen enemmän iltaihminen, yksi lämmin ateria riittää minulle ja se voi olla puuroakin. Syön aamupuuroa yleensä vain Äidin luona, kun hän sen keittää, kotona ei aamupuuroa tule tehtyä.
      Ja ulkoilu taas - pihalla pyöriminen tähän vuodenaikaan ei oikein nappaa ja pihaa pidemmäs ei Mursu minua yksin laske.
      Kukin elää tavallaan - eikös 💕

      Poista
  3. HAH. Juuri noin siinä usein käy kun jotain suunnittelee. Liima kuivunut, naulat loppu, pattereita ei ole , pyykinpesuaine vähissä, leivinjauhe kadonnut ....onhan näitä :-).
    Ja kun minulla tuppaa käymään niin että jos lähden ostoksille niin siinä se suurin into ja inspiraatio (ja usein myös aika) meneekin ja tekeminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen.
    Älä huoli; kyllä Repolainen ymmärtää :-))).
    Tuollaisesta jouluperinteestä en tiedä eli toisin sanoen niin voi hyvinkin jonkun kohdalla vaikka ollakin, muttei ole vain omiin korviin kantautunut :-).

    Ensimmäisenä Touhula-jouluna ajattelin , että pitäisi olla himmeli , mutta tekemättä jäi silloin enkä ehkä enää jaksaisi näpertää. Mutta jos teet niin kerro toki ja kuvan kera (toivottavasti muutkin kuvat löytyy !!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repolainen on ihana - niin kuin te kaikki.
      Ja niin kuin alapuolelta voi lukea, hän ymmärtää. Vaihdettiin jo pari sähköpostia korttitilauksen tiimoilta ja tehtiin sopimus skräppivaihdon hilloamisesta 😂

      Kävin tänään Tokmannilla, mutta arvaa vain muistinko niitä himmelitarvikkeita? No, käyn katsomassa A-nopin työhuoneelta, kun sinne nyt taas pääsee lumien sulettua, josko siellä olisi.
      Eli jos sen himmelin saan aikaiseksi, niin laitan kyllä kuvan.

      Poista
  4. Höpsistä heijakkaa, ei ole mitään anteeksipyydeltävää...
    Räpeltämisen pitää olla hauskaa ja ajatonta... sen aika tulee kun on tullakseen.... sitäpaitsi loka-marraskuu on minusta niille materiaaleille aikas sopiva "soppa" - joten julkaistaankos ensi vuonna - lokakuussa?
    Olisi ihana "Hillota" hilpeästi meidän kahden ENSIMMÄINEN yhteinen skräppivaihto... pitää jännityksessä niin itseä kuin muita, hih.. ollaanko sen verran kettumaisia, vai pöllömäisiä?

    HIh - ihana tuo "Jollottelu"-perinne...
    Kävin miettimään, että jouluun ei liittyne vastaavia perinteitä.
    Mutta oman lapsuus-nuoruusystävän kanssa meillä on ollut tapana kymmenen vuoden välein lähettää toisillemme kirjoittamamme "kirjasarja"
    (pienet siniset vihkot kahden nuoren naisen seikkailuista, heh heh joskus 12-14 -vuotiaina)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana Repolainen 💕 Pistän tarvikkeet "hillopurkkiin" ja päälle sinetin: "avataan syyskuussa 2025" 😉
      Ja kiitos kun lupasit tehdä synttärikortin joulukorttikiireidesi keskellä.

      Kirjasarja! Olisipa ihana päästä lukemaan tuo teidän kirjasarjanne - teidän pitää julkaista teidän seikkailunne!

      Poista
  5. Kuulostat ihan minulta.
    Ukkoni tuumi, että olen saanut aikuisiän (liki 67-vuotiaan) ADHD:n. Kuulemma häsellän viittä asiaa yhtä aikaa, ja mikään ei sitten mikään valmistu. Aina tulee eteen jotain, mikä katkaisee ajatuksen ja vaikka seisoisi keittiön ovella ja menisi takaisin olohuoneeseen ja sieltä uudestaan keittiöön - on pää tyhjä, ja en muista mitä olin sieltä keittiöstä menossa hakemaan vai olinko menossa tekemään kuudetta työtä mikä päässä pyörii. Joten tuttu on tunne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummun opettama "vie mennessäs, tuo tullessas, tee siellä ollessais" ei enää toimi minun kohdalla: muistan kyllä viedä -puolimatkaan, mutta en muista mitä piti tuoda, enkä varsinkaan mitä siellä piti tehdä 😁
      Ja joskus muka pystyin tiskaamaan, laittamaan ruokaa, ripustamaan pyykit kuivumaan ja leikkimään Pojan kanssa samaan aikaan. Olisikohan iällä jotain tekemistä asian kanssa?

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)