Joulu joulu mennyt on, kesää ootellaan

Lunta satoi eilen illalla ja viime yönä sellaiset viisi senttiä tai ehkä enemmänkin, en käynyt mittaamassa, mutta arvioitseleitselin - olen huono siinä. 
"Herra Kakka" eli lokakaivon tyhjentäjä varmaan tykkää. Toisaalta, pääasia on, että kaivon kannet aukeaa eli eilinen työmme ei mennyt hukkaan: Mursu lapioi lumet ja sulatti ne kannet, minä seisoin henkisenä ensin henkisenä tukena ja sen jälkeen seurustelemassa naapurin rouvan kanssa. 
Kannoin sentään lumilapion sekä työkohteeseen että sieltä pois - ihan turha en siis sentään ollut. 

Kaupassa käydessämme parkkipaikalla oli huopatossutehtaan kuorma-auto. Mutta sekä sen ympärillä että muuallakin oli huopatossuihin liittyen hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olisimme halunneet ihan omin sormin heidän huopikkaitaan hypistellä ja kysellä niistä enemmän, mutta ei näkynyt ketään. 

Järvessä on valtavan kokoisia sulia kohtia. Purjehtia voisi jo paikka paikoin. On se aika vuodesta, kun yhtensä hetkenä on vielä täysi talvi ja toisena on kevät; kesä ihan nurkan takana. 
Meidän pihalla on täysi talvi. 

Mistä joulusta sitten horisen? Niin, joulu on mennyt, kesää odotellaan ja uutta joulua. Mutta varsinaisesti otsikko nyt viittaa Niina Laitisen Joulukalenterisukkiin; niihin kirjoneulesukkiin. Jotka myös sain valmiiksi tässä taannoin, samoihin aikoihin kuin ne pitsisukat. Mutta kun mun päättelykyky on niin onneton 😉😉 (tunnustan: siksi olen viime aikoina taas käyttänyt iltaisin aikaani tietokoneella pelaamiseen; Monkey Go Happy -peliin - tarvitsee jonkin verran ajattelu- ja päättelykykyä)

Mutta sukat siis lopulta valmistuivat ja vasta kuvaa ottaessa huomasin, että no kas, niissähän on piparkakku-ukkojakin 🤭
Nämä sukat on tehty Seitsemän Veljestä -langasta ja leveimmän pohkeen ohjeella.

Saadakseni lankoja kulutettua, otin kaksi kerää TeeTeen Sallaa (sitä se muistaakseni oli) ja tein lapaset. Ja oli muuten sitten ihan viimeiset raitalangat mitkä ainakaan itse ostan, olkoon kuinka kivan väristä lankaa tahansa. Yritin saada raidat kohdalleen, mutta kun ei niin ei. Tässä on tulos. Ei sillä, kyllä nämä itsellä menee, lumitöissä ja muutenkin, ei minua eripariset raidat haittaa, mutta ei näitä oikein tohdi lahjaksi antaa 😟

Ja sitten kun olin reippaana pakannut kaikki neulomiseen liittyvän tarpeiston nätisti paikoilleen - langat kaappiinsa, lankanyssäkät koriin "jos vaikka uuden pannulapun virkkaisin" ja ne pahuksen villasukat pitää parsia, sakset, mittanauhat ja muut hilavitkuttimet rasioihin, pussukoihin ja puikot koteloonsa ja kaiken arkkuunsa niin mitä löydänkään: parittoman sukan! Ja kun luulin, että KERRANKIN, kerrankin on kevät jolloin mulla ei jää mitään keskeneräistä kesäksi odottamaan syksyä, niin eikö se virnuile mulle ilkikurisesti. Mutta hah, enpä antanutkaan tällä kertaa periksi. Ohjekin on vielä käden ulottuvilla, sitä en ollut ehtinyt laittaa pois. Puikot siis esiin ja neulomaan pari sukalle.
Mutta. Kuten kaikki neulojat tietää: erilaisia ja erivärisiä langanloppuja, lankanyssäköitä on siellä ja täällä ja tuolla ja joka nurkassa, mutta EI KOSKAAN just sitä lankaa, mitä tarvitsisit. Tuosta limenvihreästä langasta olin neulonut jo yhdet sukat aiemmin ja kuvittelin langan riittävän toisiinkin. Kissan villat, jouduin purkamaan sitä valmiina ilkkuvaa sukkaa tuon lilan kärjen verran, että sain sukat sillä saman mittaisiksi (aika sopivasti muuten oli tuota lankaa sitten loppujen lopuksi 😄) ja tein kärjet kavennuksineen toisella värillä. NYT on kaikki keskeneräiset valmiit. 
Paitsi ne parsittavat....

Malli on Niina Laitisen "Flow with me" 

Siirryn kirjomuksiin. Ja nikkarointiin, kun lumet sulaa 😝

Ei tässä kai sen kummempaa tällä kertaa. Ensi viikolla on loppuviikosta sitten ohjelmaa ihan riittävästi; sitä varten asensin eilen etukäteen VR:n sovelluksen. Pystyyköhän kohta enää tekemään mitään ilman älypuhelinta ja siihen asennettavaa sovellettavaa? Kyllä on monta kertaa mietitty, miten meidän isovanhemmat pärjäisi tässä maailmassa 😲 No, olisi he kyllä ikähaarukassa 96-122 vuotta, että ehkä heidän ei tarvitsisi yrittääkään 🧡🧡