Mä olen miettinyt mistä kirjoittelisin, kun viime aikoina ei ole oikein tapahtunut mitään, on ollut aika tasaisen rauhallista. Vähän olen pörhistellyt höyheniä, mutta Mursulla on niin paksu nahka ja "iän mukanaan tuomaa kuulonalenemaa" silläkin, ettei se paljon korvaansa lotkauta Pöllön pörhistelyille.
"Otaks kahvia?" - ja se on siinä, se pörhistely 😂 Eli turhaa hommaa, tuhisen ja naksuttelen nokkaani itsekseni.
(S)Eniiliä on säästelty pakkasilta eli kovimmilla pakkasilla on pysytelty kotona, jos ei oo ihan pakko liikkua missään. Tänään tehtiin lumityöt - linko on ihan paras ostos tähän huusholliin talvitarvetyövälineistä! - ja lähdettiin kauppaan. Samalla vietiin liinavaatteet pesulaan. Pienen kodin plussaksi voi laskea sen, että voi käyttää ainakin näin talvella liinavaatteiden pesuun pesulaa; kuivatus on ongelma. Kiitos A-nopin, meillä on liinavaatteita niin paljon, että pesulassa tarvitsee käydä suht harvoin. Lakanoiden uusimisviikkojen lisäksi 🤦♀️😂 Niin ja iso arkku sohvapöytänä, jossa liinavaatteita säilytetään.
Eilen soitin Ystävälle ja noin 36-vuotisen ystävyyden kunniaksi ostin tänään kaksi kiloa appelsiineja. Miksikö juuri appelsiineja? Tasan 36 vuotta sitten kävin heti aamusta kaupassa ja ostin (ainakin) kaksi kiloa appelsiineja. Vaapuin kuin ankka valtavan vatsani kanssa hänen kassalleen ja koska kaupassa oli hiljaista, juorusimme, siis vaihdoimme kuulumisia, kuten tapanamme oli.
Mursun tullessa iltapäivällä kotiin, istuin sohvalla vieressäni yksi syömätön appelsiini ja valtava kasa kuoria! Jotkut syövät hiiltä, jotkut rappausta - kuka mitäkin. Minä himoitsin appelsiineja.
Huomenna Poika täyttää 36. Voit hypätä tämän tarinan yli; tiedän kertoneeni tämän aiemminkin.
Meillä ei siihen aikaan ollut puhelinta ja Isovaari odotti Pojan (tai tytön) syntymää malttamattomana. Hän soitti varmaan parin viikon ajan joka toinen päivä sairaalaan (sen verran heitti lasketusta ajasta) ja kysyi, joko olen siellä. Miten sitten sattuikin sen "joka toinen päivä" helmikuun 16. päivälle ja vastaus oli kyllä ja vaihde yhdisti oikealle osastolle. Mutta mitään ei vielä ollut tapahtunut... Vaarini oli oikea naistennaurattaja 🥰 ja sai luvan soitella uudelleen ja osuikin sitten soittamaan melkein heti kun Poika oli syntynyt. Hoitaja tuli hymyillen ovelle "Täällä tällainen *Isovaari* kyselee onko jotain jo tapahtunut, saako hänelle kertoa? Hän on soittanut aika monta kertaa". Tietysti annoin luvan, kun uutista oli odotettu jo edelliskesästä asti 💖
Mursun työnantaja puolestaan uutisen kuullessaan oli sanonut, että nyt me pojat pistetään firma kiinni ja ruvetaan juhlimaan - töitä jatketaan sitten huomenna 😂
Hänellä on itsellään... kolme? poikaa, mutta me Pojan kanssa olemme saaneet hänen sydämessään erityisen sijan - olimmehan Mursun kanssa vasta 21.
(Nyt voitte sitten laskea, kuinka vanha/nuori Pöllö on..)
Tällainen tarina huomisen syntymäpäiväsankarin syntymäpäivästä - totta puhuakseni, silloinkin sattui ja tapahtui, ihan tuosta noin vaan se ei meillä tapahtunut. Tai siis Poika syntyi sutjakasti, mutta Pöllölle sitten sattui ja tapahtui - KUKA MUU MUKA?
Piti kirjoittaa eiliseen puheluun liittyen ihan muusta asiasta, mutta jätän sen toiseen kertaan. Ei nyt.
Tänään kun tultiin kaupasta katselin taas niitä tuttuja maisemia. Nieleskelin vähän aikaa ja kun sain sen loppumaan, rupesin puhumaan. Vannotin Mursua, ettei kärrää mua hoitoon, vaikka taas ehkä kummia puhunkin. Kysyin käykö sille samoin.
Kun näin naapurikunnassa olevan kyläkoulun, vanhan, tyhjillään olevan kyläkaupan, ison kartanon maat joilla kesäisin laiduntaa karjaa ja hetken päästä sen kartanonkin, tunsin itseni niin onnelliseksi, että silmäni kostuivat.
Tällaisia ajatuksia Pöllönkulmalla tänään.
Hyvää ystävänpäivää tänään torstaina!
Minäpä en ollut tätä tarinaa vielä lukenut - kiitos siis siitä ja huomaan, että poikanne on (iältään) meidän tyttöjen välissä.... ensimmäinen täytti viime kesänä saman lukeman ja toinen täyttää tänä kesänä... iltatähti onkin sitten ihan pikkupoika, hih.... ja sinä olet tyttönen meikäläiseen verrattuna!
VastaaPoistaSait minut kyllä synnytysmietteisiin... miten se onkin, että ne pukkaa niin helposti päälle, mielusia kai ovat.. ihan kuin miehille armeija-jutut.... heh heh!! Oliko huono vertaus...
Hauskuutta omanoloistanne rauhallisempaa tai rauhatonta (niin tahtoessanne) toivotan viikonloppuun!
Vai tyttönen.. höpö höpö!
PoistaKuule, tiedätkös mitä? Tajusin tai paremminkin muistin, että olen ollut tukemassa Kapuajia aikaisemminkin!
Vuonna 2014 yksi meidän Suomi Meloo turvaryhmän tytöistä Kapusi Etiopian Ras Dashenille!
Mutta synnytysjutut - ne tosiaan taitaa olla vähän samanlaisia kuin miesten armeijajutut 😊
Viikonlopun vietämme kotona; joko lumitöitä tehden tai vesisadetta katsellen. Lumisade alkoi äsken.
Ja sukkapuikot on kaivettava vielä kerran esille - löytyi yksi pariton sukka jolle on kudottava pari - jos vain lanka riittää.
No siellähän on oikea "Konkari-Kapuaja" - ihanaa ja vielä kerran kiitos!!
Poista"Kapua-henki" jäi meillekin päälle.... toukokuussa palaamme takaisin Afrikkaan.... liian lyhyeltä ja nopealta tuntui viime kesäinen Kapuaminen.... Nyt ei kavuta - vaan fillaroidaan sitäkin enemmän ja yksi kouluvierailu jo buukattu.... toinenkin tarkoituksena. Tyttöjen asema - ja koulutus... niiden eteen valmis taas kortteilemaan.
Valmis kortteilemaan - valmis tilaamaan lisää kortteja🙋♀️
PoistaLaitan sähköpostia tulemaan mitä pikimmiten, että jää tarpeeksi aikaa ja - hyvänen aika toukokuussa; ehditkös tekemään yhden pääsiäiseksi ja yhden sinne toukokuulle? 🤔 Nyt tuli MULLE kiire...
Ensinnäkin ihana muisto poikasi syntymästä ja vaarista :-).
VastaaPoistaToiseksi menen lakana asiaan :-). Pesulasta saa taatusti hyvin mankeloidut lakanat. Vähänkös olen kateellinen. Minä jos olen jostain tarkka niin siitä että lakanat pitäisi olla sileitä ja tiukaksi mankeloituja. Olen mielestäni varsinainen mankelimestari :-) ja sekös Karia huvittaa kun Isänsä oli samanlainen joskin loppuvuosina hänkin pesetti lakanat ja pyyheliinat (ja nenäliinat :-)) pesulassa. Sanoin juuri kun vaatehuonetta siivottiin , että nämä ovat peräisin siitä huushollista kun pesulamerkit oli vielä pyyheliinojen kulmissa.
Tsemppiä talvipäivien viettoon. Lumi , pakkanen ja liukkaus ei kyllä elämää helpommaksi tee, mutta ajatellaan niin , että kevättä kohti jo mennään eli voiton puolella taidetaan sittenkin jo olla .
Kiitos Terhi 🧡 Yksi parhaimpia valokuvia on sellainen, kun Poika, Pappa ( isäni) ja Vaari (isäni isä) eli kolme sukupolvea ovat samassa kuvassa.
PoistaOnneksi Pojasta on valokuvia kaikkien isoisovanhempien kanssa - jää sitten hänelle muistoksi kuvatkin tarinoiden ja omien muistojensa lisäksi.
Meillä olisi kaupungissa ollut pyykkituvan yhteydessä mankeli ja sitä silloin tällöin käytinkin, mutta kun siellä sitten tehtiin sauna- ja pyykkituparemontti, mankeli sai lähdön.
Äiti kyllä opetti minulle lakanoiden viikkauksen - tiedäthän sen, missä ensin taitetaan kerran ja toisenkin ja sitten kiepautetaan se yksi taitos toiselle puolelle? En osaa selittää sitä, mutta kyllä varmaan tiedät mitä tarkoitan 😊" - ja sitten lakanat vedettiin ja rullattiin tiukasti. Kun ne oli tiukasti rullalla, ne oli melkein kuin mankeloitu.
Mutta nyt on kyllä ihanaa, kun saa pesulasta oikeasti mankeloidut lakanat ja pyyhkeet.
Laskin, että ei se ole sen kalliimpaa kuin pestä itsekään: sähkö, pesu- ja huuhteluaine, kuivauskin vie oikeastaan vähän enemmän sähköä ja lopulta likakaivon tyhjennys 🤷♂️
Mulla on onneksi nastakengät; ne oli eilenkin jalassa kun tein lumitöitä. Ja viime vai toissa talvena löysin cittarissa hyvät talvikengät, niiden pohjat ei kovetu kovallakaan pakkasella. Ovat ilmeisesti jotain autonrengaskumia tai vastaavaa. Eli eivät ole liukkaat jäälläkään. *koputan puuta* On kyllä niitä päälle puettaviakin nastoja, pitäisi pysyä pystyssä.
Mulla ei ollu himoja raskauden aikana - paitsi kerran. Kaupassa käydessä greipit tuoksu mun nenään niin mielettömän hyvältä, oli pakko ostaa yks ja syödä se heti saman tien kun kotiin pääsin. Sen jälkeen en oo niitä syönytkään, en oo koskaan (paitsi just tuolloin) tykänny.
VastaaPoistaMä en ole syönyt greippejä sen jälkeen kun Riesan sain kaveriksi, joku lääkkeistä on sellainen jonka kanssa ei saa syödä greippiä eikä juoda greippimehua.
PoistaTöissä muistan, että syötiin greippejä silloin tällöin; miehet nauroi meille, kun me "nyljettiin" ne 😂 Syötiin siis vain hedelmäliha. Kun olin lapsi, meillä oli sellainen lusikka missä oli toisessa reunassa sahalaita ja sillä oli hyvä syödä halkaistuja greippejä, juuri sillain, että sai vain sen hedelmälihan kaivettua sieltä.