Sus' kirjoitteli blogissa fillarivarkaudesta ja fillarivarkaista ja siitä tuli mieleen omaan fillariini kohdistunut varkaustapaus.
En keksinyt mitään tunnistetta millä hakea, että olisin löytänyt olenko kertonut tästä aikaisemmin, mutta jos tuntuu tutulta, niin hyppää yli 😄
Tapahtui vuonna 1994 (muistan vuoden siksi, koska olin vastikään aloittanut pitkän ja viimeiseksi jääneen työurani). Aloitin työt heti Vapun jälkeen ja ensimmäisestä palkastani ostin uuden fillarin, jolla kulkea työmatkat.
Työpaikan tontti oli aidattu verkkoaidalla ja kiinnitin pyörän joka päivä lukolla aitaan kiinni, siihen aikaan ei vielä tainnut olla muuta kuin niitä perusvaijerilukkoja, mutta pääsääntöisestihän ne toimivat.
Pyörä ehti olla mulla ehkä pari viikkoa, kun yhtenä päivänä sitä ei ollutkaan siinä aidassa eikä missään muuallakaan tontilla! Kyllä korpesi!
Ei kun kävelemään kotiin.
Seuraavana aamuna kahvitauolla kirosin ja manasin asiaa ja yksi työkavereistani (mies) kyseli tarkentavia kysymyksiä pyörästäni; tiesi sen, että se oli oranssi. "Joo-o... kävelepä kuule tänään tota Rautatienkatua kaupunkiin päin, XXX-baarin kohdalta. Sen edessä oli eilen sellanen pyörä. Mä ihmettelinkin, että miten sä oot SINNE mennyt työpäivän jälkeen"
No, minäpä kävelin ja kas vain; siinähän se mun fillari nojasi puuhun ko. baaria vastapäätä.
Mutta mitäs tehdään? Onko varkaus, jos ottaa oman varastetun pyöränsä mukaan ja ajaa vimmattua vauhtia kotiin?
Siihen aikaan ei vielä ollut kännyköitä - matkapuhelimet oli niitä "perässäraahattavia", matkalaukun kokoisia - joten jatkoin matkaa vähän pidemmälle kukkakauppaan ja kysyin saisinko soittaa poliisille. Vähän oli ensin nihkeänä, että no en nyt tiedä, mutta kun kerroin mistä on kyse, antoi luvan.
Soitin siis poliisille, kerroin että fillari oli varastettu edellisenä päivänä ja nyt löysin sen baarin edestä, voinko noin vaan ottaa sen.
- Mistä sä sen tunnet, että se on sun?
- Vaikka se on uusi, siinä on yksi kohta kiinnitetty nippusiteellä ja niin on tossakin. Vastaus oli, että tottakai voit, jos se on lukossa, soita uudestaan, niin me tullaan avaamaan se 👍
Kiittelin kukkakauppiasta ja kun tein lähtöä, hän sanoi vahtivansa ovella, että jos sieltä baarista tulee joku tai lähtee perään, niin hän soittaa poliisille.
Ei tarvinut enää soitella poliisille; pyörä oli lukitsematta ja otin sen muina naisina vaikka baarin ikkuna oli naamoja täynnä 😂
Ostettiin siihen sitten vähän tukevampi lukko: kunnon kettinkiä ja kunnon lukko, jotka on meillä vieläkin, vaikkei meillä fillareita olekaan.
Tuota lukiessa palasin omaan fillarimuistooni.
VastaaPoistaOlin polkenut joponi ihan loppuun ja kun pääsin meijerille kesätöihin ostin ekasta tilistä minäkin uuden pyörän. Ja minkälaisen ? No kymmenvaihteisen käyräsarvisen miestenpyörän.
Niitä oli juuri tullut kauppoihin eikä joka tytöllä sellaista ollutkaan :-).
Mutta en sillä montaa viikkoa ehtinyt ajella kun ajoin kolarin autojen kanssa ja pyörä meni ihan mutkalle. Harmitti pahuksesti sekä pyörä että kolari jota sitten jouduin maksamaan aika monta vuotta kun ei ollut minkäänlaista vakuutusta. Onneksi itse selvisin hengissä.
Pyörä laitettiin vielä kuntoon ja tein sillä paljonkin pyöräreissuja mm. Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon.
Enää ei jalka nousisi niin paljoa että pääsisin edes pyörän selkään saatikka että sellaisessa makuuasennossa pystyisi ajamaan ! :-).
Ai kauhee - onneksi selvisit itse!
PoistaMuistan kun katselin kateellisen sedän käyräsarvista vaihdepyörää ja miten onnellinen olin kun lopulta sain edes "oikean" pyörän, kun siihen aikaan oli ollut vain sediltä perittyjä lastenpyöriä. Sain Nopsaa vastaavan Start Family 24, kimaltavan vihreän. Mummon liilalla Jopolla sain joskus ajaa myös.
Mun pyöräilyt loppui, yllätys yllätys, Riesaan. Olisin toki halunnut vielä pyöräillyt, mutta vaikka sanotaan, että kun pyörällä ajamisen kerran oppii, niin sitä ei unohda. En varsinaisesti unohtanutkaan, mutta en kyllä enää uskaltanut lähteä parkkipaikka pidemmälle, niin huteraa se oli - ja taas se kohtauspelko: en luota kypärään kuitenkaan niin paljon, että se suojaa, jos pää edellä kopsahda asfalttiin.
Varastaminen on asia jota minen ymmärrä mutta onneksi varkaat joutuvat Danten helvettiin (en muista että mille tasolle) ja hyvä niin. Kesällä näkee näitä hylättyjä (varastettuja) pyöriä lojumassa missä milloinkin kun varsinkin densot eivät ole jaksaneet kävellä baariin/baarista kotiin ja tavallaan ihmettelen sitä miten ihmiset eivät panosta lukitukseen vai eikö niitä huvita koska nykyäänhän lonkkavolvot ovat pirun kalliita, varsinkin nämä sähköavusteiset pyörät jotka ovat yleistymässä.
VastaaPoistaItse en ole pyöräilyihmisiä koska selkäni ei salli moista liikuntamuotoa vaikka se olisikin usein paljon kätevämpää ja nopeampaa kuin autolla liikkuminen, eritoten silloin kun pitäisi hakea lähimarketista vähän maitoa tai jotain muuta pientä. Autolla kun liikut, niin aina on se ikuinen parkkipaikkojen hakeminen ja kun itselläni on vielä iso paku, niin sopivan ruudun hakeminen on todella haastavaa. En tiedä, pitäisikö sitä ostaa pyörä ja doupata itsensä aina ennen kauppareissua jotta kykenisi liikkumaan pyörällä mutta sitten voisi ostokset olla jotain muuta kuin pitäisi...😁
En käsitä varastamista minäkään - ellei sitten oikeasti oikeaan tarpeeseensa varasta. Vielä enemmän nimittäin vihaan turhaa sotkemista: meillä on mökillä käynyt kolme kertaa murtovarkaita. Kahdella ensimmäisellä kerralla "käyttäytyivät" hyvin. Varastivat sen mitä ajattelivat saavansa myydyksi. Toisella kerralla olivat ilmeisesti tarvineet vain yöpaikkaa, koska "kuka on juonut mukistani", "kuka on syönyt lautaseltani", "kuka on nukkunut sängyssäni" - ja paikat oli jätetty siistiksi, roskatkin oli viety mennessään. Viimeisellä kerralla KAIKKI oli pengottu ja heitelty lattialle ja sotkettu, mitä siellä nyt vielä oli. Jopa poltettu (ilmesesti pönttöuunissa) vanhan astiakaapin yksi laatikko 😡
PoistaEi paljon naurattanut, kun menin paikalle ja lapsen leluja oli pitkin pihaa vesisateessa, säilössä... Vakuutusyhtiötä varten otin kuvia ja vasta sitten kun olin ne sinne lähettänyt, huomasin, että yhdessä kuvassa on keskellä lattiaa mun alushousut 🤦♀️😂
Kuten Terhille kerroin, mun pyöräilyt jäi siihen kun Riesa asettui taloksi. Tykkäisin pyöräillä, mutta pelkään kohtauksia niin paljon, etten uskalla lähteä, varsinkaan kun ei ole pyöräteitä täällä maalla. En kyllä sittenkään.
Mites sulle kauppareissuille sähköskootteri? Ei tartte aina lähteä autolla? Tiedän nimittäin ton parkkipaikkaongelman ison auton kanssa - monta asiaa on hoidettu niinkin, että mä hyppään kyydistä ja hilppaseen ko. liikkeeseen ja Mursu ajaa ympyrää. Joskus jopa oon sitten soittanut sille ja puhelin kaiuttimelle "no, sano nyt mitä pitää olla, oot kaiuttimella". Myyjä latoo tavarat tiskille ja kiva-kiitti-hei, asia hoituu sillä tavalla. Kaupungissa parkkipaikat on nykyään niin kiven alla ja osaan ei mahdu kun joku leluauto.
Sähköskootteri olisi hyvä mutta mulla ei ole sille säilytyspaikkaa, pihalta sen kummiskin joku pöllii ja toisekseen, se on liian kallis nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen mutta ehdotus on hyvä.
VastaaPoistaMoni harjoittaa tuota teidän taktiikkaa koska vaikka isossa "peltomarketissa" olisikin parkkitilaa vaikka kuinka, ne on silti täynnä koska kukaan joka tosissaan ostaa paljon esimerkiksi ruoka- ym. tavaroita ei viitsi ajaa keskustaan ja kantaa kasseja korttelitolkulla. Sama pätee uusiin asuntoalueisiin, voi olla kerrostalo jossa on about 60 asuntoa mutta autopaikkoja on kahdellekymmenelle ja vieraspaikkoja ei lainkaan mikä on mun mielesta ihan käsittämätöntä. Vaikka valtiovalta koittaa ajaa kaikki kansalaiset käyttämään julkisia kulkuneuvoja, niin se on käytännöllisesti mahdotonta joidenkin ihmisten kohdalla joko liikuntarajoitteiden tai muun syyn takia ja se on perseestä.
No, näillä mennään ja aion ajaa pakulla niin kauan kun naftaa saa, joko laillisesti tai pimeästi 😁 (mad max - meininkiä!)
Me vaihdettiin hlöauto pakuun; tultiin siihen tulokseen, että se on täällä maalla parempi, kun kuitenkin joutuu hakeen milloin minkäkin laista pitkää puutavaraa tai kaverilta joku kone lainaks tms. jotta saa jotain tehtyä, samoin kuin sitten vietyä kamaa kaatikselle. Kätevämpi kuin peräkärry ja saa tuonkin perään kärryn jos tarvii vielä enempi tilaa.
PoistaJa tuonne tehtiin muovilavoista sänky 😎 - oli kuulemma ihan hyvä nukkua, kun Mursu kävi pojan kanssa pohjoisessa toissa kesänä.
Olet oikeassa, pakulla kaikki on helpompaa. Tosin siitä seuraa se että kun kaverit/sukulaiset tietävät että sulla/teillä on paku, niin tulee mm. muuttoja ym. koskevia pyyntöjä joista kaikista ei voi kieltäytyä mutta taas toisaalta toisista keikoista voi veloittaa.
PoistaSänky pakun perässä kuulostaa suorastaa syntiseltä, voin kuvitella pehmeän, punaisen sisustuksen jossa katossa palaa niin ikään punertava valo 😁
No ei vaan, se on kätevä monella kohtaa ja on enemmän kuin kuin muutaman kymmen kertaa kun olen nukkunut öitä pakun takaosassa kun on ollut liian pitkä matka matka ajaa himaan nukkumaan. Se on aika raskasta mutta minkäs teet. Hyvällä varustautumisella pärjää pitkälle (keittimet, kunnon makuupussi, kunnon eväät etc.)
Hyyi, häpeä sinä syntinen... 🙏😝 Ainoa ongelma oli hyttyset ja sen sellaiset; auton takaosassa kun ei ole mitään mistä sinne tulisi happea (mikä-se-nyt-sitten-onkaan) eikä ovia voi pitää auki. Mietittiin kaikenlaisia ratkaisuja kunnes, ta-daa: käytiin pikavisiitillä yhdellä mun tutulla joka nukkuu kesät terassilla sellaisen "prinessaharson" alla. Hetki mietintää ja tutkintaa; se on just sopivan kokoinen, meiltä löytyi sopiva tosi pätevä magneetti jolla se saadaan kattoon kiinni ja kas, siellä me ensi kesänä voimme nukkua prinsessakatoksen alla 👸🤴 ja pitää ovi rakosellaan jotta saadaan happeakin.
PoistaHemmetin hyvä keksintö!
PoistaJo pelkästään sen takia että tosiaan saa happea ja siksi ettei tule niin helkkarin kuuma. Magneettikiinnitys muuten on kätevä, moni (itseni mukaan lukien) voisi ajatella kinniitystä paljon vaikeamman kautta.
Olet sinä Pöllö sellainen muistojen nostattaja....
VastaaPoistaMun fillari episodi (onneksi ainoa varkauteen liittyvä) ajoittuu vuoteen -75.
Minä sain "VAIN" lilan Nopsa Compin, kaikilla muilla kavereilla oli keltainen Jopo. Kumma pyörä, kun oli kotipihalta pyöräillyt kauniina kesäpäivänä Kaakonmaan pihaan... päivällä piti uimaa lähteä, mutta ei.... kävelyksi meni. Illalla kaupassa käydessä se kökötti siis kaupan pyörätelineessä... en muista mitä olin menossa edes ostamaan, kun hyppäsin satulaan ja äkkiä ajamaan omaisuuttani kotiin.... eikä aikaa, kun poliisiauto oli perässä, ajoi hiljaa rinnalle ja ystävällinen poliisisetä kiersi ikkunaa auki kysellen:"Minne se tyttö on ajelemassa?" Kotio...
"Koti on hyvä paikka, mutta ei sinne toisen pyörällä saa mennä!"
Pysähtymään käskivät ja minä reipas 11v selittämään ihan innoissaan sekä uimareisun, että kauppareisun muuttumista. Matkaa jatkettiinkin sitten yhdessä - poliisisaattueessa ja isältä saatiin asianmukaiset todisteet, että tyttö tosiaan puhui totta. Isä kaivoi jostain vara-avaimen - se kävi lukkoon ja sillä todistettiin, että sinisilmäinen tyttö puhui totta.
Sen jälkeen on sinisilmäinen tyttö pyöränsä muistanut lukita....
Voi - sinä sait poliisilta toisenlaiset nootit kun minulle vain sanottiin, että ota pois ja jos on lukossa niin soita, me tullaan avaamaan se 😂
PoistaOnneksi sinulla isä auttoi ja pelasti sinut "pulasta" ja poliisien kynsistä, saivatpa sillä kertaa pitkän nenän.
Mutta kyllä mekin on tuon minun episodin jälkeen lukittu pyörät ja muu irtain omaisuus sellaisella kettingillä ja lukolla, että ei ihan hevillä mukaan lähde!
Ihan ensimmäisenä: toivottavasti sopii, että linkitin sinut blogiini ja kopsasin samalla kommenttilaatikkoon laittamasi ruokaohjeen? (Laitoin jo..) Kiitos!
VastaaPoistaMinulla oli keltainen pyörä. Ei ollut Jopo, joten taisi olla Nopsa Combi tms. Se katosi uimahallin pihalta ja itketti kävellä kotiin. Naapurin Ville pyysi minut menemään lähellä olevan sähkörakennuksen takaa katsomaan ja sieltä nokkospuskien keskeltä se pyörä löytyi. Ville oli "vähän" villi.
Heppatyttöaikaan koin olevani viimeinen tallilainen, joka sai vaihdepyörän. Missähän sekään on? Sain äidiltäni pyörän, joka pölyyntyy kellarissa. Se on pska-puhetta, ett' kun kerran oppii ajamaan. Kokeilin kesällä -21 ja kaaduin toisella ajoreissulla. Tuskin uskallan enää kantaa fillaria ulos...
Ps. Olipa kivasti kirjoitettu tarina.
Totta kai sopii - kiva kun tulit tänne ja kiva kun linkitit! Ja kiitos 🤗
PoistaMikähän siinä olikin, että ne lapsuuden/nuoruuden pyörät tahtoi kadota, milloihin mihinkin.
En muista yhtään mitä tapahtui mun ekalle pyörälle, sille Start Familylle, saati ekalle vaihdepyörälle tai edes tuolle oranssille "kahteen kertaan" varastetulle 😂
Viimeisen pyörän myin naapurin rouvan siskolle, kun ei musta ollut enää pyöräilijäksi.