Viime yö oli jostain syystä taas "liskojen yö". Mursulla särki olkapäitä niin, että valvoi melkein koko yön ja kun huomasin, että oli noussut ylös, en sitten osannut minäkään enää kunnolla nukkua. Ihan kuin tuo tuosta johonkin karkaisi, keskellä yötä.
Mursu korjasi univelkaansa päivällä, minä oon sinnitellyt koko päivän hereillä ja jos vielä tovin saisin silmät pysymään auki, niin ehkä ensi yön saisi nukuttua.
Mitään hyödyllistä en ole tänäänkään tehnyt; en ole tiskannut, en järjestellyt tavaroita, en pyyhkinyt pölyjä enkä imuroinut. Ainoaksi hyödylliseksi tehtäväksi voinee laskea puhelun Äidille ja tarkistuksen, että ovat kunnossa.
Ja soitin myös fysioterapeutille, jonka kanssa vuosi sitten yritettiin ratkaista sitä mun huimausongelmaa. Sitten kevään/kesän tullen "jäin lomalle" ja sovittiin, että palataan asiaan syksyllä, mutta hän olikin silloin opinto- tms. vapaalla. Soitin siis tänään ja kerroin, että ongelma on selvitetty ja ratkaistu. Hän ilahtui aidosti uutisesta: "Voi miten ihanaa kun soitit, pelastit kyllä mun perjantaipäivän tuolla uutisella" 🧡 Se iloinen ääni ja toisen aito ilo mun puolesta toi hyvän mielen.
Muuten olen istunut hyvinkin pitkälti tässä tuolissani kirja kädessä ja lukenut. Lukenut, lukenut ja lukenut. Sain kirjan luettua ja nyt kun lopetan tämän höpötyksen, menen jatkamaan ennen joulua aloittamaani kirjaa - joka on oikeastaan luokiteltu lastenkirjaksi, mutta mitäpä sitten. Se on hyvä!
Tänään lukemastani kirjasta kirjoitan erikseen tuonne Pöllö kirjojen maailmassa -blogiin.
Mitähän muuten Luostariin kuuluu -alkaa olla jo ikävä.
Jos tiskaaminen ja lattioiden peseminen on hyödyllistä, niin minä olen kyllä tosi hyödyllinen. Etenkin noiden lattioiden kastelu sujuu, Fizban ensin kastelee ja minä sitten rätin kanssa riehun. Olen kuullut koirista, jotka ymmärtää sanomalehtien merkityksen lattioilla. On tainnut joskus muinaisuudessa minullakin sellainen koira ollut.
VastaaPoistaNo on se kyllä ainakin aika hyödyllistä, jos oikein miettii.
PoistaJos tekisin sen mitä tässä viime viikot olen miettinyt, ainakin tuntisin tehneeni jotain hyödyllistä: näen tuoliltani suoraan Mursun sohvan alle ja pölyn määrä siellä vain lisääntyy ja lisääntyy. Joka aamu päätän, että tänään vien nuo pikkumatot ulos, kun kerran on hyvä mattojen puhdistusilma ja sitten puhdistan sohvanalusen..... Pölyn määrä vain lisääntyy ja sen raja lähenee sohvan reunaa 😎
Onneksi ei aina tarvitse olla hyödyllinen. Jotkut kyllä luulevat, että olemassaolon oikeutuksen takia pitää olla joka päivä jotenkin hyödyksi. Outoa.
VastaaPoistaHöh, kyllä minä tähänkin eilen vastasin, mutta johonkin sen on näköjään hävinnyt.
PoistaKiitos kun olette "päästäneet" minut tästä hyödyllisyyden tarpeesta; teitä siis on jotka hyvällä omalla tunnolla vain olette silloin kun siltä tuntuu, ja teette niitä tarpeellisia ja hyödyllisiä juttuja silloin kun huvittaa ja siltä tuntuu.
Nyt voin hyvällä omalla tunnolla jatkaa nojatuolissa istumista 😄
Huonosti nukuttu yö kostautuu seuraavana päivänä ja olo on tukkoinen ja väsähtänyt. Ja sen tietää jo silloin kun yöllä sängyssä pyörii ja sekin lisää harmitusta. Onneksi useimmiten seuraava yö korjaa tilanteen (siis jos saa nukuttua kunnolla)....
VastaaPoistaItse en osaa lukea päivällä. Taito joka pitäisi opetella ilman muuta. Minulle lukeminen liittyy iltaan ja nukkumaan menoon. Päivällä voin kyllä ihan hyvin katsoa telkkaria mutta taitaa olla perua lapsuudesta , että katsottiin laiskuudeksi jos oli kirja kädessä oli päivällä ???? Tosi outoa vaikka Äitini oli kirjakauppias. Ja kai sentään läksykirjoja sai lukea .....
Mursulle on tainnut sittenkin jäädä vähän päälle se mun "vahtiminen", joka sillä oli silloin 2012 pitkän sairaalan reissun jälkeen - kun pelkäsi sitäkin, että jos lähden ovesta ulos... Nukkuu vähän kuin koiranunta.
PoistaLukemisesta; kun olin lapsi, meillä Joulupukki toi aina kaikille kirjoja joululahjaksi ja joulupäivä oli "lukupäivä". Mitään muuta ei koko päivänä tehty kuin luettiin - ja tietenkin syötiin. Äiti sai yleensä jonkun rakkausromaanin tms., minä sain Pieni talo preerialla -sarjaa ja Tiina -kirjoja ja isä sai mm. Yrjö-kirjoja. Muistan kun isä luki niitä Yrjöjä ja nauroi niille välillä ääneen 🥰😄
Kirjat oli aina takuuvarma lahja meidän perheessä; siitä saattoi olla varma, että ei mennyt pieleen - vaikka erikoisin kirja, jonka olen saanut lahjaksi olikin Jarno Pennasen Kulunut kultaviitta. Mutta kun sen luin, se olikin hyvä 👍
Ja vaikka muuten mua aina oltiin komentamassa ulos, niin jos oli kirja kädessä, silloin ei kukaan puhunut mitään 😄
Tuosta pulpahti vielä mieleen lapsuudesta kesälomaviikko Isän kanssa kaksin mökillä.Parasta ikinä. Isä rakensi ahkerasti mökkiä ja minä sain pääosin maata riippukeinussa lukemassa mitä nyt välillä laitoin meille jotain syötävää ja käytiin uimassa. Illalla pelattiin korttia kynttilän valossa.Mutta se , että sai vaan olla ja lukea oli todellista luksusta. Lämmin muisto lapsuudesta ja myös Isästä.
VastaaPoistaIhana muisto ❤️
PoistaHienoa, jos pystyt olemaan hereillä koko päivän! Välillä tulee sellasia "nukahdan-ihan-just" -hetkiä, jolloin se on tosi vaikeaa.
VastaaPoistaPakko ainakin yrittää, jos ei halua valvoa suden hetkellä 🐺
PoistaAamupäivällä, kun lääkkeet alkaa vaikuttamaan, iskee julmettu väsymys, silloin on noustava hetkeksi liikkeelle; jos ei muuta niin käytävä eteisessä järjestämässä kengät 😂
Useimpina päivinä kyllä otan päikkärit kuin valvon koko päivän - mikä sitten kostautuu nukkumaanmenon venymisenä.
Nyt pääsin työkoneella tänne vastaamaan. Joskus on hyvä olla tekemättä mitään tai tehdä vain kivoja asioita.
VastaaPoistaLaitoin Apotille viime viikolla viestiä, mutta en ole vielä saanut vastausta.
Oli ihana pitkästä aikaa vain istua koko päivä tässä tuolissa ja lukea - mun tulee sitä harvoin tehtyä; aina tulee tartuttua välillä puikkoihin tai tähän koneeseen. Jotain pitää muka katsoa koneelta JUST nyt.
PoistaToivottavasti Apotti palailee pian linjoille.