Tai esitän kysymyksen niin päin, että pitääkö joka päivä tehdä jotain hyödyllistä ja mikä on hyödyllistä?
Onko se ollut tänään hyödyllistä, kun tarjosin naapuri-ystävälle kahvia (hän toi kääretortun tullessaan) ja vaihdettiin kuulumiset?
Hänellä oli mukanaan karvainen Hymypoika 🧡, joka ei ole aikaisemmin päässyt meille sisälle, mutta nyt päätimme testata miten iso ja karvainen Hymypoika käyttäytyy: tarkasti paikat, tarjoutui rapsutettavaksi ja etsi sopivan paikan = kävelyreitin, johon heittäytyi pituelleen ja aloitti kuorsaamisen.
Lasketaanko Hymypojan hellittely hyödylliseksi? Minusta lasketaan, koska Hymypojan vierailu oli ainakin meille hyödyllistä: siitä tuli hyvä mieli.
Mutta. Nyt tulee eräänlainen tunnustus: aamupäivän istua tönötin tämän läppärin ääressä ja pelasin. Se ei varsinaisesti kai ollut hyödyllistä 🤭 Vaikka toisaalta (seli-seli), pelaaminen kai jollain tavalla stimuloi aivoja ja niiden eri osia, joten ehkä siitä on jotain hyötyä mulle.
Joka tapauksessa viikonloppuna olin reipas ja tein jotain hyödyllistä. Kerroinkin jo, että suutarin lapsella ei ole kenkiä eli Mursulta puuttui sukat. Siispä puikot käteen ja lanka puikoille. Sukista tuli just hyvät:
Tämmöiset tylsähkön näköiset peruslapaset lähti kirjekuoressa matkaan synttärilahjaksi, katsotaan löytääkö ne perille, onko ne sopivat ja kelpuuttaako vastaanottaja ne 😋
Vihreä lanka muuten on varmaankin 35 vuotta vanhaa Seitsemää veljestä ja siitä piti neulomani Mursulle aikanaan norjalaisvillapaita ja oli jo hyvässä vauhdissakin, mutta jäi sitten kesken.
Väri ei taas näytä siltä kuin luonnossa, mutta ihan perusvihreä se on. Ja peukalo on suosikkipeukaloni eli intialainen peukalo.
Korvalääkäri soitti tiistaina. Sairaalassa oli käynyt pikkuinen kämmi ja siksi odottamani soitto tuli vasta nyt. Kontrollikäynnin yhteydessä otettu bakteerinäyte oli kadonnut, huis vaan, eikä viljelyä oltu voitu tehdä. Ei voi mitään. Pikatesti näytti silloin käydessäni, että kokkia ei ole ja koska korvat ei ole enää kipeät eikä varsinaisesti vuodakaan, ei antibioottia enää tarvita. Sain kuitenkin vielä viikon kortisonitippakuurin ja seuraavan kuulontutkimus- ja kontrolliajan karkauspäivälle. Kyll mä pärjään 💪👍
Nyt mä lähden nukkumaan ja ehkä hyvin hyödyllisille päikkäreille 😜
Hyödyllisyydestä olen sitä mieltä, että ei tarvitse tehdä joka päivä jotain hyödyllistä. Voi jopa olla useamman päivän vain laiskana! Näin eläkeläisenä siihen lupa, koska takana on vuosikymmeniä pitkä työura. Nyt voi sallia itselleen lepoakin.
VastaaPoistaKiitos Cara!
PoistaKai se on peruja sieltä isovanhemmilta, jotka oli aina tekemässä jotain, jos ei muuta niin ne sukankutimet kädessä. Mutta ajat muuttuu, niinhän se on - olen siis laiska ja en-aina-niin-hyödyllinen vastedeskin 😊
Pitää myös muistaa vanha sanonta, että työt ei tekemällä lopu :-).
VastaaPoistaTunnistan tuon ajatuskuvion , että periaatteessa pitäisi aina olla tekemässä jotain tähdellistä, mutta se on vain sellainen oman pään sisäinen ääni eikä siitä pitäisi olla moksiskaan.
Joskus kuvittelen että osaisin loikoilla koko päivän sängyssä. Kääntäisin vain kylkeä ja nukkuisin jos nukuttaa jne....HAH. Vaikka olen kipeä niin kampean aina itse ylös ja siirryn edes sohvalle eli sänkypäivä ajatus on tuhoon tuomittu mutta ajatuksissa jotenkin houkutteleva. Olla siis päivä tekemättä yhtää mitään !
Tuurasin kerran (vastahakoisesti) sairaalassa leikkurissa ja siellä jouduin kuljettamaan näytteitä patologialle ja hirvitti että kun kirjasin niitä poistettuja elimiä ja näytteitä ,että jos mokaan. Nyt on siis joku onneton mokannut jossain Sinun näytteesi kanssa. Tosi harmillista, mutta pääasia että voit jo paremmin.
Tätä olen useasti miettinyt. Hyvin usein tulee viikonlopun jälkeen huokaista, että niin meni tämäkin viikonloppu "Punaiselle ristille". Mutta jos pysähtyisi miettimään niin mikä olisi tärkeämpää kuin palautuminen ja itsensä nollaaminen tekemällä mieleisiä asioita? Kai se just opittu ajattelutapa, että pitää saada koko ajan aikaiseksi jotain. Ja ainakin itse saan eniten aikaan silloin, kun päätän, että tänään otan ihan rennosti 😃 just suunnittelen, ettäviikonloppuna teen sitä ja tätä niin iltasella huomaankin ettei mitään tullut tehtyä.
VastaaPoistaAnteeksi, tuli näköjään kirjoitusvirheitä, kun kirjoitan selälläni kissa rinnan päällä.
Poista"Vie mennessäs,tuo tullessas ja tee siellä ollessas" opetti Mummu ja aika hyvin on oppi mennyt perille 😊 Ainakin pari asiaa pitää aina samalla kertaa tehdä, juurikin tuo vie mennessäs ja tuo tullessas. Ja yleensä sitä jää jonkun pienen asian tekemään siinä joutessaan - sen takia lähes koko päivän tietokoneella roikkuminen tuntuu turhanpäiväiseltä ja päivä menee siinä ihan ite eestään.
PoistaTotta, silloinkin kun olin siinä kovassa kuumeessa enkä kuullut mitään, niin tähän omaan tuoliin piti itsensä kammeta 😄 Tosin aika pian kömmin takaisin sänkyyn ja otin vielä lämpöpeiton kaveriksi - silloin kyllä aika hyvin pysyin sängyssä koko päivän.
VastaaPoistaItse ajattelin tuon testin katoamisesta, että kyllä niitä virheitä töissä sattui itsellekin aikanaan - ihmisiähän me ollaan ja tekevälle sattuu vaikka kuinka tarkka olisi.
Minä tykkään lukea elämänohjeita. Nyt olen törmännyt usein sellaiseen, että laiskottelu on tärkeintä.
VastaaPoistaTuo on hyvä elämänohje!
PoistaNuoruudessani joku kirjoitti minulle tämän vanhan kiinalaisen sananlaskun "Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito eikä sekään ole kovin tärkeätä". Siitä on on kovin monta eri muotoa, mutta ajatus on sama ja minusta tuossa on vähän sama idea kuin tuossa, että laiskottelu on tärkeintä 😊
Ehkä tuo suorittaminen on jotain evoluution jäänteitä, mutta kyllä siitä pitää yrittää päästä eroon ja nauttia välillä vaan olemisesta. Pahimmillaan sitä väsyttää itsensä kun pitää vaan tehdä ja sitten kun ei jaksa ja lepää, kokee siitä syyllisyyttä.
VastaaPoista"Laiskuus on hyvä lahja, kun sitä oikein käyttää"
PoistaNäin kirjoitti Alfred Emil Ingman nuorten kirjassa Rimpisuon usvapatsas jonka kuuntelin Yle Areenasta (Ensipainos vuodelta 1915, viimeisin ja olikohan viides, kieleltään jonkin verran uudistettu painos, vuodelta 2007)
Eli pitää vain oppia käyttämään laiskuutta oikein eikä tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että laiskottelee silloin kun siltä tuntuu!