Hyvä etten tehnyt lupauksia

 Enkä tainnut luvata mitään pitää mitään erityistä teema kuukauttakaan - vai lupasinko? Täytyy käydä tarkistamassa, kunhan olen tehnyt "tunnustukset". 

Lankaa ostin tänään kerän eli ainakaan minkäänlainen lankapaasto ei pitänyt. Mutta hyvä tekosyy: Mursu pyysi neulomaan itselleen sukat. Olin väittänyt, että sillä on tuossa työkalupakissa toisetkin villasukat, mutta ei ollut niitä löytänyt etsimisestä huolimatta. Ei kai, kun ei niitä ollut. Lankaa kyllä on, mutta jostain syystä seiskaveikan harmaa lankaa on, ainakin minun näppeihini, kovin karheaa, ja kun siitä olisin tehnyt varret, niin ei ei ei. Ostin tänään olemassa olevan vihreän kaveriksi yhden kerän lankaa samalla kun kävin ostamassa uuden tyynyn. 

Ja minun huomaamattani ostoskärryyni oli livahtanut kaksi karkkipussia - ihan tuosta noin vain, joittenkin pihtien seuraksi. Että se siitä herkuttomuudestakin. Kestihän sitäkin neljä päivää. 

Mutta meniskö ne herkut vaikka tädin synttäreiden juhlimiseen? Unohdin kyllä soittaa, soitan huomenna. 

Ruokakaupasta bongasin taas tällaisen tuohipariskunnan, jonka naapurikylän tuohimestari on tehnyt:

Mursu puhui eilen, että lähdetään käymään kaupungissa. Aamulla sanoi, että mennään vasta maanantaina, käydään vain kaupassa. Kumpikin oli kovin kovin innostuneita lähtemään, mutta pakkohan (pakko ja pakko..) sitä välillä on liikkuakin jossain ja sitten kun oltiin saatu itsemme lähtökuntoon, todettiin, että no sama se vaikka ajaa saman tien sinne kaupunkiin, kun nyt on tälläydytty, eipähän tarvi taas maanantaina sitä varten tälläytyä 😜

Kotimatkalla poikkesin kirjastossa hakemassa varauksessa olleen kirjan ja sanoin Mursulle, että se on sellainen kirja jonka luen tämän illan aikana, voin palauttaa sen ensi viikon alussa kun mennään taas kauppaan. Kirja on jo luettu, se oli nopeaa "aivot narikkaan luettavaa" - mukavaa ja leppoisaa Jylhäsalmi -sarjaa. 
Lukuvuosi on siis korkattu kunnolla. 

Ai niin, sekin piti kertoa, että olen ollut reipas: Siivosin meidän molempien lapas-, pipo- ja kaulaliinakorit. Tuota... Muutamat loppuun käytetyt tai hyvin pestyt  lapaset/sormikkaat heitin roskikseen ja muutaman pipon ja huivin ja kynsikkäät pesun jälkeen vien kierrätykseen. Vähempikin meille nimittäin riittää. Ilmankos ne ei oikein mahtuneet koreihinsa vaikka korit ei mitään pieniä olekaan.
Samoin pistiin kierrätykseen muutamia vaatteita joita en ole pitänyt ainakaan 3-4 vuoteen. Jälleen kerran luovuin "jos sitten joskus" -ajatuksesta. Kun en tähän päivään mennessä, niin tuskin sitä päivää tuleekaan. Ja ehkä mulla on sitten lupa ostaa tilalle uusi vaate, jos tarvitsen. Onko?