Pitää vissiin tehdä taas uusi sivusto, kun tästä on tullut tällainen "Pöllö sairastaa" -blogi tai "Pöllönkulmalla sairastetaan" -blogi. Toisaalta, sitä se ikä teettää, Mursulle tuli tuossa vuosi lisää, kyllä kai niitä vaivojakin sitten pikkuhiljaa tulee.
Kävin tänään korvakontrollissa. Lääkäriaika oli varattu 10.30. Istuin odottamaan ja lääkäri tuli hetken kuluttua ovelle kysymään
- Oliko siinä kutsussa aikaa kuulontutkimukseen?
- Ei, mutta siitä oli kyllä puhetta.
- Niin oli, se lukee mulla tuolla. Menen kysymään järjestyisikö se.
Odotan pari minuuttia.
- Joo, kyllä se onnistuu, mutta se olis vasta 11.15. *mietintää* Sä voisit käydä vaikka tuolla kanttiinissa kahvilla.. (hän oli kovin pahoillaan)
- Niin.. Tai voisitko sä katsoa tän mun kurkun tällä välin, ettei siellä nyt sitten ole mitään.
- Niin no joo, katsotaan se.
Katsottiin nenään. Katsottiin kurkkuun.
Uskotteko muuten, että kun sanotaan, että työnnä kieli ulos ja sitten joku ottaa siitä kiinni, työntää kurkkuun peilin ja käskee sanomaan "hiii", niin se ei ole kovin helppoa? Se EI kuulostanut "hiiltä" vaan enemmänkin "höööltä". Mutta se kelpasi.
Ja diagnoosi oli tavallinen flunssa (unohdin kysyä, saako käyttää sitä pulloharjaa..)
Samalla reissulla kun kerran oli aikaa, huuhdeltiin korvat, ei painepesurilla vaikka Mursu sitä ehdottikin, vaan ihan vain suolaliuoksella, ja jollain vempaimella ne kuivattiinkin.
Toisesta korvasta otettiin kokkiviljely. Pikatesti sanoi, ettei oo kokkeja, mutta sanoivat tekevänsä ihan kunnon viljelynkin. Sen perusteella sitten katsovat millaisia tippoja määrätään.
Käytävällä ehdin just kaivella kutimeni esille, kun audionomi tuli hakemaan kuulontutkimukseen - 25 minuuttia aikaisemmin kuin piti. Huonosti, hyvin huonosti taas toimi... Siis palvelu.
Kuulo toimi paremmin kuin kuukausi sitten, mikä oli hyvä. Kaikki meistä (teistä) ovat varmaan ainakin kouluaikana käyneet kuulontutkimuksessa, siinä missä on kuulokkeet korvissa ja niistä kuuluu piippauksia ja pitää painaa nappia kun kuulee sen piippauksen. Itse asiassa ne testit taisi olla sellaisia, että ääni kuului joko oikeasta tai vasemmasta ja piti painaa nappia sen mukaan - muistelen, että tuolla terveyskeskuksessakin oli vielä muutama vuosi sitten sellainen.
Nyt tutkittiin ensin toinen korva ja sitten toinen. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli sellainen olo, ettei ollut ihan varma, kuuluu se piippaus siitä laitteesta vai oman pään sisältä....
Niiden tavallisten kuulokkeiden lisäksi laitettiin toisenlaiset vempaimet: toiseen korvaan sellainen... äh en osaa selittää, mutta se syöttää korvaan erilaista kohinaa. Toisen korvan taakse, sinne luun päälle, tulee niiden "kuulokkeiden" toinen pää ja siihen korvaan tulee sitten ne piippaukset. Mielenkiintoinen vekotin. Olette varmaan nähneet/kokeneet senkin tutkimuksen.
Kuulo oli siis parantunut, sen verran ainakin, että lääkärin mielestä on ihan ok odotella pari kuukautta ja katsoa sitten uudestaan mitä kuulen sitten. Hyvä niin. Kuunnellaan.
Mutta. Kun päästiin kotiin, huonojen yöunien uuvuttamina kaaduttiin Mursun kanssa päikkäreille ja kun herättiin, Mursu paleli kuin olisi joutunut nukkumaan ulkona. Ja se ei palele koskaan. Palelevana ja kuumeisena teki mulle ruuan 🧡 ja kaatui sänkyyn jo ennen seitsemää ja siellä se on vedellyt sikeitä siitä asti. On siis oikeasti kipeä.
Pöllönkulman sairastupa kiittää jälleen kerran hyvää palvelua sairaalassa ja vetäytyy yöpuulle.
Pöllökulmalla tosiaan "KUULUU" - ja hyvä kun kuuluu jo paremmin, vaikkakin saisi sairastupa jo muuttua kotoisaksi ilman terveyspulmia olevaksi tuvaksi ilakointeineen ja yhdessäoloineen ilman porttikieltoja!!
VastaaPoistaJoulu on joka vuosi, taitaisi äitini sanoa, mutta minä sanon nyt, että omanoloista, rennompaa ja ennenkaikkea kaikin puolin terveempää vuoden lopetusta ja uuden aloitusta!!
Mummuni sanoi minulle, joka olen juhannuksena syntynyt, että "Juhannus on vain kerran kesässä, mutta joulu on joka vuosi" :)
PoistaKyllä täällä kuuluu tosiaan jo paremmin; korvien huuhtelu teki hyvää, Mursun 12 tunnin unet teki sille hyvää: kuume on poissa ja se on entisellään - olisiko sittenkin ollut "vain" ruokamyrkytys 🤔🤔
Ensi viikoksi on luvattu pakkasia, toivottavasti tarkenette 😉😉
Entinen työkaverini kouluttautui audionomiksi ja on kuulema yllättävän haasteellista ja hankalaakin hommaa vaikka sitä luulisi että sen kun painelee nappuloita :-). Ja totta on kun aikansa pinnistelee kuuloa niin lopulta hukkuu koko juoni eli mistä ääni milloinkin tulee.Herpaantuu.
VastaaPoistaHienoa että tunsit olevasi hyvässä hoidossa; sellaista kuulee aika harvoin sairaalan käytävillä :-).
Onnekasta tulevaa vuotta toivotellen.
Uskon kyllä, ettei ole ihan helppo homma, ei pelkästään mitään nappien painelua. Minullakin tuli muutama huti ja kun siitä sanoin, hän sanoi, että hän kyllä ne huomasi ja "poimi ne pois sieltä" - eli audionominkin pitää olla testitilanteessa tarkkana ja seurata niitä tutkittavan napin painalluksia, että huomaa ne hutipainallukset.
PoistaGooglesta katselin eilen mitä kaikkea audionomin työhön kuuluu; siinähän on vaikka mitä tehtäviä. Toki varmaankin tehtävät jakautuu sen mukaan, kuinka monta audionomia yksikössä on; tuolla polilla on ainakin kaksi.
Me Mursun kanssa ollaan saatu aina hyvää palvelua niin sairaalassa kuin muuallakin terveydenhuollossa (huonot kokemukset jotka on aina saatu selvitettyä on laskettavissa yhden käden sormissa) ja on kyllä muistettu siitä antaa palautetta henkilökohtaisesti käynnin yhteydessä.
Uskon että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Asiasta saa sanoa ja valittaakin.Samoin minä olen saanut vain hyvää hoitoa aina kun on ollut tarvis🤗.
PoistaOlen samaa mieltä 😊
PoistaNyt sairaalassa ollessani yksi hoitaja otti nokkiinsa kun kysyin lääkkeistäni; ymmärsin kyllä, että lääkkeet oli koottu eri vahvuuksista kuin kotilääkitykseni ja siksi kysyin joka aamu, mitä lääkkeitä purkissa. Hoitaja jonka kanssa niitä käytiin läpi selitti ne minulle ja kun ne oli käyty läpi, sanoin, että tästä puuttuu xxx. Hän haki toisen hoitajan: "no mikä täällä nyt on". Ihan nätisti kerroin mistä on kyse ja käytiin lääkkeet uudelleen läpi ja sieltä tosiaan puuttui yksi lääke. Hän lähti ovesta ulos vähän sen oloisena, että olin kyseenalaistanut hänen osaamistaan - enkä enää sitten nähnyt häntä... Lääkkeen toi toinen hoitaja.
Hienoa että kuulo on parantunut! Ne piippaukset, jotka kuuluu samalla tasolla kuin tinnitus, on tosi vaikeita.
VastaaPoista