Jätän Hoon pois

Oikein kun etsin niin löysin. Löysin päivityksen, että siitä on kaksi vuotta kun vaihdoin blogin nimen. Eikös ne sano, että muutos on pysyvää tai jotain semmoista, mitä ihmettä se nyt sitten tarkoittaakin?

Joka tapauksessa, koska lähes joka paikassa käytän nimeä Pöllö, tai muut puhuvat vain Pöllöstä (tai pöllöstä), niin päätin tehdä ihan semmoisen vain pikkuisen muutoksen ja pudottaa nimestä Hoon pois ja muuttua pelkäksi Pöllöksi. 
Blogin osoitetta en sentään rupea muuttamaan, siinä menee jo koko pakka sekaisin ja minä varsinkin. 

Eli Pöllö tässä - Hyvää Uutta Vuotta 2024 kaikille 🦉

Vuoden viimeiset tunnit on siis käsillä ja äsken mietin, että onko pakko valvoa ensi vuoteen vai saako mennä nukkumaan tämän vanhan vuoden puolella? Mutta ehkä tässä vielä jaksaa muutaman tunnin valvoa. 

Kovin moni teistä on tehnyt yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Minäkin yritin, mutta äh... mun aasin silloilla siitä olisi tullut niin pitkä, että ei teistä kukaan olisi jaksanut sitä lukea. Vuoteen on mahtunut iloja ja suruja; valitettavasti ehkä suruja tänä vuonna enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Kaikesta on kuitenkin selvitty - sitkeätä ja sinnikästä sukua kun ollaan niin Mursun kuin Pöllönkin puolelta. 

Tunturiruipelo täyttää huomenna huikeat 86 vuotta! Valitettavasti ei nyt päästä kakkukahville, mutta soitellaan huomenna - ei lauleta - ja onnitellaan. Juhlitaan sitten myöhemmin kun kaikki ovat kunnossa. 

Ystävän pieni pojanpoika täyttää tammikuun lopussa 2 vuotta ja voi pientä ihanaa reipasta poikaa isoveljensä kanssa: oli tarkoitukseni heille laittaa joulukalenteri whatsapp -viesteillä, mutta se(kin) meni vähän pieleen. Ensimmäinen viesti kuitenkin meni perille: Joulupukin aamujumppa (löytyy Youtubesta, ei kun jumppaamaan vaan). Sitä pojat ja erityisesti kuulemma pienempi, ovat jumpanneet koko joulukuun 🧡😊 

Näin tämmöistä turhanpäiväistä höpötystä vuoden viimeisen kerran - jatkan kaulurin neulomista jotta voin näyttää sen teille ensi vuonna (juhannuksena?). 

Ooops... Viimeinen "Kuka muu muka".

Kuva on Englannin reissulta. Oltiin Äidin ja Siskon kanssa kaupungilla ja aikamme käveltyämme alkoi kengässä tuntumaan siltä kuin olisi sukka rutussa. Istuin ostarilla sisällä oleville rappusille ja sanoin, että odotan tässä, oikasen tämän sukan sillä aikaa kun käytte kaupassa.... Otin kengät pois, sukat oli nätisti jalassa, mutta mitä löysinkään toisesta kengästä! Jep, pätkän kengännauhaa!

No mistähän tuo oli mun kenkään joutunut? Nii-in... kuka muu muka... Olin vaihtanut kenkiin "uudet" kengännauhat, A-nopin peruja. Ihan uudet, mutta kai nekin vuosien mittaan haurastuu vaikkei niitä käytä ja ovat paketissa, ja kun kiristin nauhoja ne sanoi naps, ja katkesivat. No eihän siinä mitään, kaupasta saa edelleen uusia kengännauhoja jotka toki ostin ja vaihdoin kenkiin. 
Ja tuo pahuksen pätkä matkusti siellä toisen kengän kärjessä Englantiin asti ja vasta siellä jossain ostoskeskuksessa päätti pyrkiä ulos. 

Että KUKA MUU MUKA?