Pöllön vuotuinen lentomatka, osa 3

 Pysytelläänpä välillä kotona ja ripotellaan sekaan ihan vain sekalaisia kuvia sieltä täältä, mitä nyt viikon varrella tuli napsittua. 

Makararonilaatikon mainitsinkin jo aiemmin; se on ihan must Anopilta Vävylle - siis tarkemmin Äitirakkaalta koko perheelle, vain Ötökkätutkija ei sitä syö, saanut joskus reppana vatsataudin jostain ja makaronilaatikosta on jäänyt kai jonkinlainen kammo. Niitä sattuu. 

Meillä Futari-Prinsessan kanssa oli jo vuosi sitten juttuna sudokut ja niin kuin tervetulotoivotuksessa mainittiin, niin mehän tartuttiin sudokuihin. Näppärä tyttö 11-vuotiaaksi, minä välillä vasta mietin, miten lähdettäisiin liikkeelle, miten selittäisin mitä ja miten etsitään, kun tyttö oli täyttänyt osan tehtävästä. Kun totesin, että no kylläpä oot nopea ja näppärä, sain aika tyrmäävän vastauksen: "Onhan mulla paljon nuoremmat aivotkin!" 😄 Oikeassahan tuo on, onhan meidän aivoilla ikäeroa ja näitä on käytetty ja vähän ovat saaneet kolhujakin. 

Tällaisen oli Sisko ostanut itselleen ja samantapaisen Futari-Prinsessalle. Tähän jäi koukkuun ja halusin itselleni samanlaisen. Ei ollut hullumpi hankinta, sillä sairaalassa kuurona lojuessa ei ollut paljon tekemistä, tämän kanssa sai aikaa kulutettua ihan hyvin sitten kun kuume oli laskenut tarpeeksi. 

  

Tällaisen nappasin Siskon auton takakontista kuvattavaksi, Ötökkätutkijan jäljiltä oli tämä. 
Tällaisia unikoita, isoja, oli kiinnitettynä pitkin kaupunkia valotolppiin yms. ja kysyessäni mitä ne ovat, minulle kerrottiin, että edellisellä viikolla oli muistettu veteraaneja ja unikot olivat kaupunkikuvassa heidän muistokseen. 

Jaahas.. kuvien asettelu ei taas tahdo onnistua, katsotaan kuinka käy... Joka tapauksessa tässä on pari kollaasia paikasta jossa olin pyytänyt päästä käymään. Harmi kyllä, Jay Blades ei itse ollut tuona päivänä ollut paikalla, olisi ollut vasta seuraavan viikon perjantaina. Monelle lienee tuttu Aarrepaja UK, jossa entisöidään vanhoja esineitä, ja jota esitettiin meillä... viime keväänä. Kuului minun ja Mursun suosikkiohjelmiin. 
Kun kuulin, että Blades avaa liikkeen Pooleen, ei ollut epäilystäkään, haluanko mennä käymään siellä. Itse "Aarrepaja" olisi ollut sen verran kaukana (no ei minulle - ja jos olisin tiennyt, että meidän seinäkellon luukku ei enää pysy kiinni, olisin ottanut sen mukaan 😉), ettei lähdetty sinne ajelemaan. 

Lasten paikka on aina autossa takapenkillä ja sieltä kuvaaminen on vähän huonoa - juuri kun huomaat jotain kuvaamisen arvoista ja saat puhelimesta kameran esiin, liikenne liikahtaa eteenpäin.... 
Ja takaikkunoissa on "lapsilukot" päällä 🤭 eli piti aina pyytää Siskoa avaamaan ikkuna - tällöinkin satoi vettä ihan oikeasti joten ikkunat auki ei tullut mieleenkään ajaa. 
Ei aavistustakaan mikä kirkko - yritin etsiä Googlesta, mutta kärsivällisyys ei tällä kertaa riittänyt. Kaunis se kuitenkin on ja tuo puu sen edessä kruunaa kaiken. (Roskis olisi voinut jäädä pois, mutta kaikkea ei voi saada)

Se ihan pakollinen ruokakuva näiltä reissuilta tulee tässä. Tätä ei missata koskaan, sillä terveellinen ruoka on kaiken a ja o, ja joka reissulla on käytävä "salaatilla". Ihan vähän harmitti, kun lista oli muuttunut ja ne meidän perinteiset (hedelmä)salaatit oli jääneet listalta pois. Mutta kyllä nämäkin maistui. 

Erilaisten ostosreissujen lisäksi aika paljon aikaa vietettiin ihan kotonakin. Futari-Prinsessan kanssa katselin The Crinch -elokuvan. Itse asiassa katselin siitä kaksi eri versiota ja kun lopulta törmäsin kaupassa Crinch -pyjamaan, en voinut vastustaa kiusausta. Viime viikonlopun vietin uudessa pyjamassani 😂

Eräänä iltana Futari-Prinsessa rupesi miettimään minkä ikäisiä me kukin olemme, olemme olleet kun kukakin meistä on syntynyt ja milloin me olemme syntyneet. Siitä sitten hänelle laskutoimituksia antamaan. Moni asia hämmästytti läheisten syntymäajoissa, ikäeroissa ym. 
Kun hän laski, milloin Mummu on syntynyt, hämmästys oli hänelle aito: "Mummu on syntynyt vähän jälkeen toisen maailmansodan!" Totta; ei hän väärässä ollut, nuoret aivot taas raksuttivat, he ovat juuri koulussa käyneet läpi historiaa ja mm. toisen maailmansodan aikaa. 

Mutta Ötökkätutkija 🧡 Hän ei osaa suomea juuri lainkaan, ihan muutamia sanoja, joten se mitä minä en aina ymmärrä, Sisko tulkkaa. 
Ötökkätutkija katseli minua ja sanoi: 

"Pöllö, sinä on olet nuorin aikuinen jonka minä tunnen ja jolla on ryppyjä!"

Ja sitten hän tuli eteeni, painoi nenänsä nenääni, halasi ja sanoi "Minä rakastan sinua Ryppytyttö" 🧡🧡🧡

Voiko tuollaisesta loukkaantua? Ei todellakaan!
Me vain saimme Äidin ja Siskon kanssa hirvittävän naurukohtauksen ja arvaatte varmaan millä nimellä minua sen jälkeen kutsuttiin....

Ötökkätutkijasta ei ole kuvaa, mutta Futari-Prinsessasta on kuva, kun olimme käyneet ostoksilla hänen lempijalkapallojoukkueen
sa fanituotepisteessä 

Ötökkätutkijalle sen sijaan pitäisi neuloa sellaiset käsivarsisuojukset, joihin tulee ritarikuviot. Tai miekat. Tai jotain ritareihin liittyvää. Ja kuvien sijoittelu ei taas onnistu, olisi pitänyt puhelimella tehdä jonkinlainen kollaasi tai jotain. 
Koettakaa kestää. 

Tässäpä tätä tarinaa pääosin. 

Äiti teki vielä toisen annoksen makaronilaatikkoa - se ei kauan vuoassa jäähtynyt. Ötökkätutkija ei halunnut sanoa tiistaiaamuna heippa kouluun lähtiessään, koska ei halunnut meidän lähtevän kotiin. 

Kurkku oli kipeä jo maanantaina ja sitä yritin lääkitä ibubrofeiinilla. Siitä sitten alkoikin ihan uusi tarina, jotka jatkuu edelleen. 

Heathrown kentällä aika kului yllättävän hyvin - kun ensin pääsin turvatarkastuksesta läpi. Todella pitkään katselivat taas käsimatkatavaroitani, joissa oli kaikki lääkkeeni. Mutta eivät niistä kyselleet kuitenkaan. Ja tapamme mukaan pyörimme vähän aikaan suuntaan ja toiseen ennen kuin pääsimme oikeaan paikkaan...

Koneessa taas antauduin juttusille vieraan miehen kanssa (onneksi äiti oli vieressä), kun hän jäi "jumiin" lentohenkilökunnan tarjoilukärryn vuoksi juuri meidän kohdalle. Vieressäni oli tyhjä paikka ja koska itsekin jumitin sitä kärryä ostoksilla, sanoin ko. miehelle, että istu nyt hyvä ihminen siihen siksi aikaa kun joudut odottamaan - ja niin sitten jutustelimme niitä näitä parikymmentä minuuttia. 

Ja jälkikäteen pelkäsin, etten vain tartuttanut häneen koronaa - en onneksi! 

Toivottavasti viihdyitte matkalla edes jonkun verran, muuta en voi sanoa kuin

Kuka muu muka?

                                    Siskon tuliainen 😄                               

Tarinahan jatkuu vielä kun päästään kotiin.......