Eilisestä päivityksestä unohdin tärkeän tapaamisen: heti turvatarkastuksen jälkeen (miten muuten Hki-Vantaalla on niin älyttömän kuuma ja miten siinä turvatarkastuksessa tulee AINA hiki, vaikka olet puolialaston..) istuimme hetken penkeillä heti ensimmäisessä tilassa, missä vain mitään penkkejä oli.
Pieni poika otti meihin katsekontaktia ja vilkuttelimme ja leikimme hetken piiloleikkiä - niin kuin nyt tällaiset tädit lasten kanssa tapaa tehdä 😅 - ja sitten poika tahtoikin tulla tapaamaan meitä, kiskoi äitiään kädestä ja halusi tulla juttelemaan meille. Hän kertoi tulevansa Espanjasta, olevansa 2-vuotias; opetti meille mitä on "kaksi" espanjaksi, "dos". Ja mikä tärkeintä: hän oli menossa tapaamaan Joulupukkia!
Jotenkin kumman helposti nuo vieraat miehet ryhtyy juttusille meidän kanssamme...
🌞🌞🌞🌞
Lapset lähtivät keskiviikkoaamuna kouluun ja Ötökkätutkija kysyi, haluaisiko jompikumpi meistä lähteä saattamaan häntä kouluun - hän on sen ikäinen, ettei saa vielä kulkea yksin koulumatkoja. Mummu lähti saattajaksi sillä kertaa, minä pääsin sitten viimeisenä päivänä vastaan. Ötökkätutkija on aika tarkka asioistaan 😉
Tarkoitus oli kirjoittaa päiväkirjaa matkan aikana, että olisin voinut oikeasti kirjoittaa teille matkakertomusta edes kutakuinkin siinä järjestyksessä, miten kylillä riekuttiin, mutta juu juu - ja on onko sillä nyt niin väliä.
Ensimmäinen päivä taisi mennä aika lailla matkasta elpyessä, olihan se jo pitkälti yli puolen yön paikallistakin aikaa, ennen kuin oltiin perillä.
Ja kun tiedettiin, että lapset odottavat innolla, mitä matkalaukkujen kätköistä löytyy, niin taisi olla vain niin, että Sisko ja Äiti kävivät ruokakaupassa - makaronilaatikkoainekset!
Vävy nimittäin odotti Anopin makaronilaatikkoa, se riitti hänelle tuliaisiksi 😄
Ja kun lapset viimein tulivat koulusta alkoi matkalaukkujen purku: ruisleipää!! Ötökkätutkija ei siitä niinkään perusta, mutta Futari-Prinsessa kyllä, söivät sitä Äitinsä kanssa lähes kilpaa.
Koska kaikkien kolmen; Futari-Prinsessan, Siskon ja Ötökkätutkijan syntymäpäivät oli kuukauden sisällä (Ötökkätutkijalla heti seuraavana päivänä kun lähdimme kotiin), annoimme kaikille Repolaisen tekemät syntymäpäiväkortit. Ei varmaan epäilystäkään kenen kortti on kenen. Vinkkinä voin kertoa, että Sisko tykkää ketuista...
Kuvia en loistavista silmistä ehtinyt ottaa, mutta voitte uskoa, että kortit oli mieluisia - haita ja ötököitä ihmeteltiin kovin "miten nää voi olla tässä tälleen".
Legoja, jalkapallosukkia, haipenaali, mitä kaikkea. Ystäväni lähetti Leppävaaran Palloseuran hupparin ja huivin ja terveiset juuri Futari-Prinsessan ikäisiltä tytöiltä - hän lupasi tulla Suomeen pelaamaan ja johtaa Suomen Naisten jalkapallomaajoukkueen maailmanmestaruuteen 👍💪
Mekin Mummun kanssa saimme tuliaisia perheen
kesälomareissulta, joista kuvattuna on nyt vain nämä
Futari-Prinsessan valitsemat perhoset. Ylempi on minun perhonen ja alempi Mummun.
Ötökkätutkija oli valinnut meille astiapyyhkeet ja.... Se on jotain kiveä, johon voi kai kirjoittaa liidulla tms. Ei kovin isot palat, muuten olisi jouduttu maksamaan liikapainosta lisämaksua..
Oikeasti päivät ovat päässäni menneet jo ihan sekaisin ja
lieneekö tuo ihme viikon riekkumisen ja viikon makoilun jälkeen, joten.. kerron vain 😄
Yhtenä päivänä Äiti vei tyttärensä kaupungille ja Siskon synttärikahveille/-teelle. Harvakseltaan ruokakuvia otan, silloin tällöin, ja nyt oli otettava ihan vain tuon sievän teekannun ja Siskon Yksisarvis- vai mikä lie Sarvipää -juoma tuo olikaan. Se ei meille ihan selvinnyt, vaikka sitä kovin monelta suunnalta katselimmekin.
Dolphin Shopping Centerin käytävällä, kutakuinkin samoilla huudeilla jossa viime reissulla kuuntelin pianon soittajaa, istuskelin tällä kertaa odottelemassa Tedin penkillä. Britanniassa on - kuten moni varmaan tietää - paljon tällaisia muistopenkkejä, vähän joka puolella. Minusta näissä muistopenkeissä on jotain kaunista ja koskettavaa ja saadessani istua jonkun muistopenkillä, tunnen jotenkin liittyväni osaksi hänen päättynyttä elämäänsä.
Ja kyllä sieltä sisäpihalta löytyi joulukuusikin - tosin se oli vielä osissa. Näistä palasista, joista yksi jäi muiden taakse piiloon tulee kyllä melkoisen korkea kuusi. Valmiina emme tätä ehtineet nähdä.
Ja vielä yksi jouluinen kuva; tämä pienen tontun tonttulakki oli tipahtanut toisen ostoskeskuksen pihalle, eikä turisti tietenkään voinut olla sitä kuvaamatta - teidän iloksenne! Muistakaa siis, tontut on liikkeellä, koskaan ei tiedä minkä nurkan takaa tonttulakki vilahtaa. Pieni tai vähän isompi!
Tulee vähän jälkijättöisesti mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kiitos kuvista, niitä on aina mukava katsella ja täytyy sanoa että ainakin ne ulkomaalaiset joita olen tavannut, ovat melkoisia joulufriikkejä ja nimenomaan tämän suomen joulun suhteen. Eräskin saksalainen pariskunta sanoi että he ovat viettämässä täällä joulua jo neljännen kerran koska missään muualla kuin suomessa ei ole oikeaa joulua joten ymmärrän tätä espanjalaispoikaa varsin hyvin.
VastaaPoistaKukapa ei Joulupukkia haluaisi tulla katsomaan - varsinkin kun pohjoiseen oli saatu lunta jo tuolloin, täällä etelässä vasta harjoiteltiin. Olisin mielelläni ottanut enemmänkin kuvia, mutta kuten sanottua, olin vähän hidas ja englantilainen keli ei aina ollut kovin kuvauksellinen.
Poista