Lapsuusmuisto
Sinä talvisena aamuna heräsin mummolassa. Päivä oli jo valjennut,
mummo oli keittänyt puuron ja puurolautasen vieressä oli se joka-aamuinen kammotus:
kalanmaksaöljykapseli!
Mutta ennen aamupalan syömistä ei saanut kaakaota eikä päässyt ulos.
mummo oli keittänyt puuron ja puurolautasen vieressä oli se joka-aamuinen kammotus:
kalanmaksaöljykapseli!
Mutta ennen aamupalan syömistä ei saanut kaakaota eikä päässyt ulos.
Viisi vuotta vanhemman setäni kanssa syötiin aamupalat, vedettiin toppatakit päälle
ja huopatossut jalkaan ja lähdettiin pihalle. Yöllä oli satanut paljon uutta, pehmeää lunta!
ja huopatossut jalkaan ja lähdettiin pihalle. Yöllä oli satanut paljon uutta, pehmeää lunta!
Kahlasimme sedän kanssa lumessa, minä melkein vyötäröä myöten.
Navetan takana oli paljon pehmeää lunta.
Keksimme mielestämme sen päivän parhaan leikin: kiipesimme lantakatoksen päälle,
paljain käsin pyörittelimme lumipallon jonka laitoimme takin kaulukseen “laskuvarjoksi”
ja hyppäsimme pehmeään hankeen - jonne upposimme pipon tupsua myöten.
Navetan takana oli paljon pehmeää lunta.
Keksimme mielestämme sen päivän parhaan leikin: kiipesimme lantakatoksen päälle,
paljain käsin pyörittelimme lumipallon jonka laitoimme takin kaulukseen “laskuvarjoksi”
ja hyppäsimme pehmeään hankeen - jonne upposimme pipon tupsua myöten.
Aika kului kuin siivillä.
PS. Kurkkaa vielä
https://caravaani.blogspot.com/2019/02/nyt-alkaa-kirjoitushaaste-krapu_2.html
PS. Kurkkaa vielä
https://caravaani.blogspot.com/2019/02/nyt-alkaa-kirjoitushaaste-krapu_2.html
Oliko se sellanen pyöreä pillerinmuotoinen? Sellasia mie söin lapsena. Eihän ne ees maistunu miltään... tosin mie söin hyvällä halulla kalanmaksaöljyn ihan siltäänkin.
VastaaPoistaEi pillerin, vaan siis pallon muotoinen...
PoistaSe oli semmoinen vähän soikea, vähän niin kuin amerikkalainen jalkapallo (amerikkalaisesta jalkapallosta puhuhutaan just telkkarissa :D ), ruskean läpikuultava. Se itsessään ei maistunut juuri miltään, mutta jos olit syönyt jotain, hmm... ja satuit röyhtäisemään, se kalanmaksuöljyn maku tuli suuhun. Se oli kamalaa)
PoistaHauska muistelus, kapselista huolimatta :)
VastaaPoistaKiitos Maarit :) Kapseli oli kuitenkin mukavampi tapa ottaa se kalanmaksaöljy kuin se perinteinen.
Poista(Huomasin just, että taas kirjoitin tuonne RH:n vastauken ..maksUöljy, niin kirjoitin sen tuohon tarinaankin joka kohtaan, onneksi huomasin korjata :D )
Melkoinen laskuvarjohyppy :) Minä söin sitä perinteistä, lusikalla pakotettiin suuhun. Jotain hyvää sai siihen päälle aina.
VastaaPoistaMukava kun tulit mukaan haasteseen, laitoin linkin omaan blogiini tänne.
Sitä perinteistä meilläkin mummo ensin syötti, mutta sitten kun sedät keksi sen vanhan haarukkakikan ja nuo kapselit oli tulleet markkinoille, niin mummo vaihtoi niihin.
PoistaKalanmaksaöljyllä muuten on selkeästi virkistävä vaikutus: tässä vuosia vuosia sitten, kun olin vielä töissä, oli jotenkin sellainen väsynyt ja nuutunut olo. Ajattelin kokeilla tuota kalanmaksaöljyä, ajattelin, ettei se enää voi olla niin pahaa kuin silloin lapsena. Kyllä se oli. Mutta se toimi! Joka kerta kun väsyneenä ja nuutuneena avasin jääkaapin oven ja näin sen pullon, niin kummasti väsymys hävisi ja jaksoin taas tehdä vaikka mitä. Verhot vaihtui, pyykinpesu maistui, imuri löytyi siivouskaapista ja vaikka mitä ;) Kelpo ainetta siis.
Ja kiitos Cara - on pitkään tehnyt mieli kokeilla kirjoittamista, mutta se "kalanmaksaöljy" on puuttunut :)
Hienoa, että tästä haasteesta oli iloa sinullekin! Itsellänikin oli sellainen vaihe, että tuntui tylsältä kaikki vanhat jutut, joita koitin blogiin saada. Tuo krapu oli Susun ja minun yhteinen keskintö ja se on minusta hauska, kun ei ole liian pitkä ja mahtuu näköjään monenlaista trainaa :)
PoistaTää on kaiken kaikkiaan loistojuttu! Mulla on mennyt koko päivä seilatessa edestakaisin blogeissa ja tarinoita lukien: tarinat ovat aivan mahtavia!
PoistaAM on myös hyvä kirjoittamaan, hyvällä mielikuvituksella varustettu, ja olen lukenut tarinoita myös hänelle ja "hyminä" tarinan päätyttyä tarkoittaa sitä, että se oli hyvä myös hänen mielestään :)
Ihana muisto - miekin harrastin noita katolta hyppimisiä lumikasoihin. Ei palellut eikä haitannut lumi niskassa tai nilkoissa :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVoi kun lunta riittäisi vielä kuukauden verran, laskiaiseen asti, kun päästään suvun kesken viettämään laskiaisriehaa ja pääsen pienimpien kanssa kuuntelemaan onko karhunpesissä jo elämää ja mitä kaikkea lumikasoissa onko.
Ja tekemään järvenjäälle kaikenlaisia noidan ympyröitä :)
Mieletön ajatusmaailma.. lumipallon uusiokäyttö <3 Parhaat leikit syntyvät juuri hetkistä ja ystävistä. Ihana muisto. (kalanmaksaöljyä söin pitkälti lusikalla ja se on muisto jota en halua muistella... onneksi myöhemmin tuli kalanmaksasuklaa, sitä ei varmaan kovin moni muista, valkoista ja ihan ok makuista)
VastaaPoistaLuulen, että tuo lumipallolaskuvarjo oli joku setäni kiusantekoyritys tai muu sellainen - kosto niistä monista lastenvahtikeikoista, joita joutui vuokseni tekemään, kun oli just sen verran mua vanhempi :)
PoistaKalanmaksasuklaa? Enpä kyllä muista, täytyy myöntää.
Voi kammotus, kalanmaksaöljyä....sitä syötettiin lusikalla, nimenomaan syötettiin, koska en suostunut sitä vapaaehtoisesti nielemään.
VastaaPoistaHauska laskuvarjo :D
Kivaa, kun lähdit mukaan krapuilemaan!
Söiköhän kukaan kalanmaksaöljyä vapaaehtoisesti? Se oli kyllä niin kauheeta, sen maun voi tuntea kielellään vieläkin. Hui olkoon...
PoistaOdotan jo jännityksellä seuraavia sanoja; saanko niistä mitään aikaiseksi :)
Olipa mukava muisto. Näin kaiken silmissäni.
VastaaPoistaKiitos Risa :)
PoistaKalanmaksaöly yäk. Kokeilin muutama vuosi sitten, tai olla jonkun räkätaudin jälkeen, ihan hirveä närästys ja röyhtäily. Ei kiitos enää. Jännää miten nuo muistot kokee vuosienkin jälkeen kuin eilen olisi tapahtunut.
VastaaPoistaJa nythän tuota lunta on kuin silloin ennen! :)
Kalanmaksaöljy - yäk. Ei tosiaan ole vuodet vieneet sitä kamalaa makua mihinkään, ei parantaneet. Ei edes niissä kapseleissa - jokaisella röyhtäisyllä tms. se maku tuli suuhun.
PoistaMistähän löytäisi sen "lantakatoksen" jonka katolta voisi hyppiä hankeen, laskuvarjolla tai ilman :D
Minäkin muistan nuo kalanmaksaöljypillerit,yök vieläkin etoo, mutta oli niistä hyötyäkin. Kiva tarina :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaJuu, ei houkuttele pillerit sen enempää kuin se öljykään; jo pelkkä ajatuskin niiden hankkimisesta saa piristymään ;)
Meijän äitipä antoi D-vitamiinit Jekovit- suklaapalana. Sai piilottaa suklaan hyvin, ettei me penskat löydettäis sitä. Helposti olis mennyt koko levy!
VastaaPoistaMainio muistelus.
Ihan kuin muistaisin, mutta en kuitenkaan muista tuota Jekovitia.
PoistaKuulostaa kyllä just semmoiselta, että olisi mennyt kertaheitolla.
Kiitos sinullekin :)
Meille ei mitään kalanmaksaöljyjä tai mitään muitakaan vitamiineja muistaakseni annettu. Mutta talvisiin leikkeihin voin samastua, tämä muisto toi mieleeni omatkin lapsuuden talvet kun matalilta katoksilta pudottauduimme hankeen. Ihana muisto!
VastaaPoistaKiitos Elegia :)
PoistaIhania talvileikkejä. Lumipallo paidan alla ihoa vasten, tuntuu hyytävltä, mutta kaikkea piti kokeilla. Meillä oli Ra-ma-vit, joka otettiin lusikalla nestemäisenä, mutta maistui mielestämme hyvälle.
VastaaPoistaTarinasi toi mieleen omia talvileikkien muistoja
Näin aikuisena se tosiaan tuntuu hyytävältä, mutta silloin se oli vain jännää :D
PoistaItsellekin tuli paljon muistoja talvesta ja lapsuudesta mieleen, kun olin tuon kirjoittanut, mutta jostain syystä noista sanoista tuli tuo tarina mieleen saman tien :)
Meilläkin oli Ra-Ma-Vit:ia jossain vaiheessa, varmaan sitten kun sedät (toinen 9 vuotta ja toinen 5 vuotta vanhempi) eivät enää suostuneen laittamaan sitä kalanmaksaöljyä suuhunsa - mummo kun oli se joka sitä meille syötti.
Äiti armahti tytärtään, eikä enää sillä kiusannut ;)
Kyllä kapselin vielä nieli, mutta minä jouduin ottamaan lusikallisen, yäk!
VastaaPoistaElävä ja iloinen muisto tänne lumen keskelle.
Kiito UUna :)
PoistaMeilläkin oli ensin sitä nestemäistä, mutta onneksi tuli ne kapselit.
Ja nyt meidän jääkaapissa on TAAS pullo kalanmaksaöljyä, AM kävi ostamassa. Väittää, ettei maistu enää samalta, yhtä pahalta, kuin ennen.
olipa mukavaa lukea laskuvarjohyppy-muistelustasi HPöllö. siitä tuli elävästi mieleeni isoveljeni hurja lasku kyläkoulunkatolta suksilla. toki silloin oli myöls korkeat lumikinokset räystään alla, mut kyl sitä ilmalentoakin oli ihan riittämiin. itse laskin pahvinpalalla puimalankatolta. se oli tosi hauskaa, ihan niin kuin tuo teidänkin hyppely, mistä niin elävästi kirjoitit.
VastaaPoistameil on edelleen kalanmaksaöljypullo jääkaapissa, isäntä nauttii sitä säännöllisesti lusikallisen, käteni ei siihen kajoa.
Kiitos Ilona :)
PoistaVoi - näistä talven mäenlaskuista tulee aina vain uusia ja uusia muistoja :) Aina kun joku kertoo jonkun muiston, tulee mieleen "niin ja sitten me..." :D
Meille tosiaan ilmestyi se kalanmaksaöljypullo jääkaappiin perjantaina... Koskin siihen sen verran, että nostin sen ostoskassista keittiönpöydälle, en yhtään enempää ;)