Viikon 6 KRAPU

Lapsuusmuisto


Sinä talvisena aamuna heräsin mummolassa. Päivä oli jo valjennut,
mummo oli keittänyt puuron ja puurolautasen vieressä oli se joka-aamuinen kammotus:
kalanmaksaöljykapseli!
Mutta ennen aamupalan syömistä ei saanut kaakaota eikä päässyt ulos.


Viisi vuotta vanhemman setäni kanssa syötiin aamupalat, vedettiin toppatakit päälle
ja huopatossut jalkaan ja lähdettiin pihalle. Yöllä oli satanut paljon uutta, pehmeää lunta!
Kahlasimme sedän kanssa lumessa, minä melkein vyötäröä myöten.
Navetan takana oli paljon pehmeää lunta.
Keksimme mielestämme sen päivän parhaan leikin: kiipesimme lantakatoksen päälle,
paljain käsin pyörittelimme lumipallon jonka laitoimme takin kaulukseen “laskuvarjoksi”
ja hyppäsimme pehmeään hankeen - jonne upposimme pipon tupsua myöten.


Kommentit

  1. Oliko se sellanen pyöreä pillerinmuotoinen? Sellasia mie söin lapsena. Eihän ne ees maistunu miltään... tosin mie söin hyvällä halulla kalanmaksaöljyn ihan siltäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pillerin, vaan siis pallon muotoinen...

      Poista
    2. Se oli semmoinen vähän soikea, vähän niin kuin amerikkalainen jalkapallo (amerikkalaisesta jalkapallosta puhuhutaan just telkkarissa :D ), ruskean läpikuultava. Se itsessään ei maistunut juuri miltään, mutta jos olit syönyt jotain, hmm... ja satuit röyhtäisemään, se kalanmaksuöljyn maku tuli suuhun. Se oli kamalaa)

      Poista
  2. Hauska muistelus, kapselista huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit :) Kapseli oli kuitenkin mukavampi tapa ottaa se kalanmaksaöljy kuin se perinteinen.
      (Huomasin just, että taas kirjoitin tuonne RH:n vastauken ..maksUöljy, niin kirjoitin sen tuohon tarinaankin joka kohtaan, onneksi huomasin korjata :D )

      Poista
  3. Melkoinen laskuvarjohyppy :) Minä söin sitä perinteistä, lusikalla pakotettiin suuhun. Jotain hyvää sai siihen päälle aina.

    Mukava kun tulit mukaan haasteseen, laitoin linkin omaan blogiini tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä perinteistä meilläkin mummo ensin syötti, mutta sitten kun sedät keksi sen vanhan haarukkakikan ja nuo kapselit oli tulleet markkinoille, niin mummo vaihtoi niihin.

      Kalanmaksaöljyllä muuten on selkeästi virkistävä vaikutus: tässä vuosia vuosia sitten, kun olin vielä töissä, oli jotenkin sellainen väsynyt ja nuutunut olo. Ajattelin kokeilla tuota kalanmaksaöljyä, ajattelin, ettei se enää voi olla niin pahaa kuin silloin lapsena. Kyllä se oli. Mutta se toimi! Joka kerta kun väsyneenä ja nuutuneena avasin jääkaapin oven ja näin sen pullon, niin kummasti väsymys hävisi ja jaksoin taas tehdä vaikka mitä. Verhot vaihtui, pyykinpesu maistui, imuri löytyi siivouskaapista ja vaikka mitä ;) Kelpo ainetta siis.

      Ja kiitos Cara - on pitkään tehnyt mieli kokeilla kirjoittamista, mutta se "kalanmaksaöljy" on puuttunut :)

      Poista
    2. Hienoa, että tästä haasteesta oli iloa sinullekin! Itsellänikin oli sellainen vaihe, että tuntui tylsältä kaikki vanhat jutut, joita koitin blogiin saada. Tuo krapu oli Susun ja minun yhteinen keskintö ja se on minusta hauska, kun ei ole liian pitkä ja mahtuu näköjään monenlaista trainaa :)

      Poista
    3. Tää on kaiken kaikkiaan loistojuttu! Mulla on mennyt koko päivä seilatessa edestakaisin blogeissa ja tarinoita lukien: tarinat ovat aivan mahtavia!
      AM on myös hyvä kirjoittamaan, hyvällä mielikuvituksella varustettu, ja olen lukenut tarinoita myös hänelle ja "hyminä" tarinan päätyttyä tarkoittaa sitä, että se oli hyvä myös hänen mielestään :)

      Poista
  4. Ihana muisto - miekin harrastin noita katolta hyppimisiä lumikasoihin. Ei palellut eikä haitannut lumi niskassa tai nilkoissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Voi kun lunta riittäisi vielä kuukauden verran, laskiaiseen asti, kun päästään suvun kesken viettämään laskiaisriehaa ja pääsen pienimpien kanssa kuuntelemaan onko karhunpesissä jo elämää ja mitä kaikkea lumikasoissa onko.
      Ja tekemään järvenjäälle kaikenlaisia noidan ympyröitä :)

      Poista
  5. Mieletön ajatusmaailma.. lumipallon uusiokäyttö <3 Parhaat leikit syntyvät juuri hetkistä ja ystävistä. Ihana muisto. (kalanmaksaöljyä söin pitkälti lusikalla ja se on muisto jota en halua muistella... onneksi myöhemmin tuli kalanmaksasuklaa, sitä ei varmaan kovin moni muista, valkoista ja ihan ok makuista)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tuo lumipallolaskuvarjo oli joku setäni kiusantekoyritys tai muu sellainen - kosto niistä monista lastenvahtikeikoista, joita joutui vuokseni tekemään, kun oli just sen verran mua vanhempi :)

      Kalanmaksasuklaa? Enpä kyllä muista, täytyy myöntää.

      Poista
  6. Voi kammotus, kalanmaksaöljyä....sitä syötettiin lusikalla, nimenomaan syötettiin, koska en suostunut sitä vapaaehtoisesti nielemään.

    Hauska laskuvarjo :D

    Kivaa, kun lähdit mukaan krapuilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söiköhän kukaan kalanmaksaöljyä vapaaehtoisesti? Se oli kyllä niin kauheeta, sen maun voi tuntea kielellään vieläkin. Hui olkoon...

      Odotan jo jännityksellä seuraavia sanoja; saanko niistä mitään aikaiseksi :)

      Poista
  7. Olipa mukava muisto. Näin kaiken silmissäni.

    VastaaPoista
  8. Kalanmaksaöly yäk. Kokeilin muutama vuosi sitten, tai olla jonkun räkätaudin jälkeen, ihan hirveä närästys ja röyhtäily. Ei kiitos enää. Jännää miten nuo muistot kokee vuosienkin jälkeen kuin eilen olisi tapahtunut.
    Ja nythän tuota lunta on kuin silloin ennen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalanmaksaöljy - yäk. Ei tosiaan ole vuodet vieneet sitä kamalaa makua mihinkään, ei parantaneet. Ei edes niissä kapseleissa - jokaisella röyhtäisyllä tms. se maku tuli suuhun.

      Mistähän löytäisi sen "lantakatoksen" jonka katolta voisi hyppiä hankeen, laskuvarjolla tai ilman :D

      Poista
  9. Minäkin muistan nuo kalanmaksaöljypillerit,yök vieläkin etoo, mutta oli niistä hyötyäkin. Kiva tarina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Juu, ei houkuttele pillerit sen enempää kuin se öljykään; jo pelkkä ajatuskin niiden hankkimisesta saa piristymään ;)

      Poista
  10. Meijän äitipä antoi D-vitamiinit Jekovit- suklaapalana. Sai piilottaa suklaan hyvin, ettei me penskat löydettäis sitä. Helposti olis mennyt koko levy!
    Mainio muistelus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin muistaisin, mutta en kuitenkaan muista tuota Jekovitia.
      Kuulostaa kyllä just semmoiselta, että olisi mennyt kertaheitolla.

      Kiitos sinullekin :)

      Poista
  11. Meille ei mitään kalanmaksaöljyjä tai mitään muitakaan vitamiineja muistaakseni annettu. Mutta talvisiin leikkeihin voin samastua, tämä muisto toi mieleeni omatkin lapsuuden talvet kun matalilta katoksilta pudottauduimme hankeen. Ihana muisto!

    VastaaPoista
  12. Ihania talvileikkejä. Lumipallo paidan alla ihoa vasten, tuntuu hyytävltä, mutta kaikkea piti kokeilla. Meillä oli Ra-ma-vit, joka otettiin lusikalla nestemäisenä, mutta maistui mielestämme hyvälle.
    Tarinasi toi mieleen omia talvileikkien muistoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin aikuisena se tosiaan tuntuu hyytävältä, mutta silloin se oli vain jännää :D
      Itsellekin tuli paljon muistoja talvesta ja lapsuudesta mieleen, kun olin tuon kirjoittanut, mutta jostain syystä noista sanoista tuli tuo tarina mieleen saman tien :)

      Meilläkin oli Ra-Ma-Vit:ia jossain vaiheessa, varmaan sitten kun sedät (toinen 9 vuotta ja toinen 5 vuotta vanhempi) eivät enää suostuneen laittamaan sitä kalanmaksaöljyä suuhunsa - mummo kun oli se joka sitä meille syötti.
      Äiti armahti tytärtään, eikä enää sillä kiusannut ;)

      Poista
  13. Kyllä kapselin vielä nieli, mutta minä jouduin ottamaan lusikallisen, yäk!
    Elävä ja iloinen muisto tänne lumen keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito UUna :)

      Meilläkin oli ensin sitä nestemäistä, mutta onneksi tuli ne kapselit.
      Ja nyt meidän jääkaapissa on TAAS pullo kalanmaksaöljyä, AM kävi ostamassa. Väittää, ettei maistu enää samalta, yhtä pahalta, kuin ennen.

      Poista
  14. olipa mukavaa lukea laskuvarjohyppy-muistelustasi HPöllö. siitä tuli elävästi mieleeni isoveljeni hurja lasku kyläkoulunkatolta suksilla. toki silloin oli myöls korkeat lumikinokset räystään alla, mut kyl sitä ilmalentoakin oli ihan riittämiin. itse laskin pahvinpalalla puimalankatolta. se oli tosi hauskaa, ihan niin kuin tuo teidänkin hyppely, mistä niin elävästi kirjoitit.
    meil on edelleen kalanmaksaöljypullo jääkaapissa, isäntä nauttii sitä säännöllisesti lusikallisen, käteni ei siihen kajoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona :)
      Voi - näistä talven mäenlaskuista tulee aina vain uusia ja uusia muistoja :) Aina kun joku kertoo jonkun muiston, tulee mieleen "niin ja sitten me..." :D

      Meille tosiaan ilmestyi se kalanmaksaöljypullo jääkaappiin perjantaina... Koskin siihen sen verran, että nostin sen ostoskassista keittiönpöydälle, en yhtään enempää ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)