Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan....

Katsa jo blogissaan pohdiskeli, onko uni säikähtänyt täysikuuta ja mulla alkaa olla samat aatokset. Viime yön nukuin huonosti, edellisen kuin murmeli, mutta sitä edellisen hyörin ja pyörin - oli oikein liskojen yö. En pidä siitä, jos elo menee tämmöiseksi, että nukun vain joka toinen yö kunnolla ja joka toinen yö pyörin sängyssä kuin väkkärä. Kun ei siihen ole mitään erityistä syytä, ei mutta kuin se, että ei vaan muka nukuta. Pah.

Mutta se kuusta ja mun nukkumisesta. Seuraavana on vuorossa tärkeämpää asiaa.

Kiitokset ihanista kortista joita meidän postiluukusta tipahteli viime viikolla - olen todella iloinen niistä, eivätkä ne olisi voineet tulla parempaan aikaan. 💖💖 Siksi ystävät ovat tärkeitä.
Ihan niitä parhaimpia aikoja ei varsinaisesti olla elelty.  Itse laitoin postiin muutaman kortin, mutta osa odottaa vieläkin tuossa pöydällä postilaatikkoon lähtöä - en siis suinkaan ole unohtanut teitä, vaikka postiluukusta ei korttia ole tipahtanutkaan. Te kaikki olette tärkeitä!

Eläkehakemukseen tuli taas hylätty päätös. En enää pysy laskuissa mukana. Ottaa päähän, isosti.
No, onneksi saan asiat taas ripeällä tahdilla eteenpäin - periksi en anna. Jo ennen vuoden vaihdetta tullut vastaanottoaika omalle neurologille oli perjantaina ja sain juteltua asioista hänen kanssaan. Pääsen magneettikuvaukseen, jota olen pyytänyt pariin kertaan päänsärkyjen takia - ja meillä on nyt ihan uusi kuvauslaitekin täällä! - en tietenkään toivo, että sieltä mitään sen kummempaa löytyy, mutta saadaan selvyys, onko sittenkin. Ei lisää tyhjiä koloja, kiitos, se yksi riittää.
Pääsen myös unitutkimukseen; sen lisäksi, että kuorsaan (en nuku selälläni enkä tupakoi), herään usein säpsähtäen ja sen jälkeen sydän hakkaa hetken ihan hulluna - tästä ei Äitirakas tarvitse huolestua ja tämä kuuluu siihen samaan sarjaan mistä puhuttiin sun flunssa-ei flunssa-flunssa -hommelin aikaan 😂 - tutkitaan siis, voisiko kyse olla uniapneasta. Hengityskatkoksia? No siihen en osaa sanoa, kun AM nukkuu aina samaan aikaan 😋  Että tällaisia hurm...murheita. Hyvä kuitenkin, että asiat etenevät ja tutkimuksia tehdään. Olen niin iloinen, että sain lääkärikseni hänet, kenet sain.

Mutta tästä taas jatketaan 👍⛄ Kohta on laskiaissunnuntai ja kokoonnutaan taas suvun kesken laskemaan mäkeä. Ollaan ulkona ja paistetaan makkaraa. Hullutellaan ja hassutellaan, ollaan lumisotaa ja rakennetaan lumiukkoja. Halataan ja nauretaan, tehdään lumienkeleitä.
Jos vanhat merkit paikkansa pitää, saadaan jotain hyvää keittoa, laskiaispullia ja muita herkkuja. Desibelit nousee yli sallitun rajan, mutta kyllä sen kerran vuodessa kestää.
Ja jos ei mikään mene pieleen, niin ajatelkaa: vanhimman ja nuorimman mukana olijan ikäero on 80 vuotta!  Kumpikohan heistä laskee pidemmälle 😏

Caravaani ja SusuPetal haastoivat meitä kirjoittajia Krapuilemaan - kirjoittamaan sadan sanan tarinoita niin, että he antavat kolme sanaa jotka tarinasta pitää löytyä. Hullua on helppo yllyttää ja niinpä minäkin päätin siihen osallistua - niin kuin jo varmaan ootte huomannut. Kolmen viikon aikana ollaan kirjoitettu kolme tarinaa. Tämän blogin lisäksi olen kirjoittanut viimeksi koulussa, varmaan yläasteella. Erona se, että nämä blogikirjoitukset ovat totta 😊 Nyt nuo Kraput ovat ihan keksittyjä tarinoita, mutta kuten Sus' jo ehti kysyäkin; ei se tosiaan nyt niin kauhean vaikeaa ole. Mutta hauskaa se on ja aina kun tarina on valmis, sitä rupeaa jo odottamaan seuraavia sanoja ja siltä osin viikko on kyllä pitkä.

Olen myös "löytänyt" neulepodcastit Youtubesta. Siis olenhan mä niiden olemassaolon tiennyt ja joskus aikaisemmin esim. Koukuttajan koottuja katsellut ja kuunnellut, mutta sitten vaan jäi. Nyt viime syksynä, joskus joulun alla löysin ne uudestaan, ensin Palasia arjestamme, kun tein ne Riikka -sukat, oikeastaan useammankin neulojan innoittamana.
Näin pitkän alustuksen jälkeen pääsen itse asiaan: Nonnu Neulojan neulepodcastin #sukkalaatikko2019 -haasteeseen. Löytyy.... tuota... Ravelrystä, instagramista, facebookista.
**"Haasteen ideana on neuloa 12 paria sukkia vuoden aikana itselle tai lahjaksi läheiselle. Sukat säilötään kauniissa laatikossa, jonka voi vuoden päätteeksi antaa lahjaksi itselle tai tuttulle."**

Minä en malttanut odottaa sellaiseen kauppaan pääsyä, että olisin saanut kivan näköisen laatikon, joten päällystin tavallisen pahvilaatikon lasten lahjapaperilla: keijuja, menninkäisiä, maahisia:

Tänne laatikkoon päätyi edellisessä Käsityö -päivityksessä keskeneräisenä esittelemäni raitasukka, joka sai parin.

Eli mun sukkalaatikko -haasteen ensimmäinen sukkapari on tämmöinen

 

Sitten vielä yksi käsityöaiheinen juttu. (Tämänkin voisin kirjoittaa pidemmän kautta, mutta otan nyt kerrankin lyhyehkösti..)

Avunpyyntö: 

Kyse on TIIMALASIKANTAPÄÄSTÄ.
Tekeekö teistä kukaan tiimalasikantapäätä sujuvasti, ILMAN toiseen reunaan jäävää reikää?
Eli itse kantapään tekeminen on jo hallussa (treenasin sitä viikonloppuna), kiristän silmukoita jo melkein hampaat irvessä, mutta ongelmana on se, että siinä vaiheessa kun kantapää on valmis ja ruvetaan neulomaan sitä sukan terää eli otetaan ne kaksi lepäämässä ollutta puikkoa mukaan, niin sinne toiselle puolelle jää iso reikä.
Miten ne kaksi puikkoa otetaan taas mukaan neuleeseen niin, ettei sitä reikää tule/jää? 

Olen lukenut ohjeita (en varmaankaan kaikkia, kun ei onnistu) ja katsellut videoita, mutta jossain vielä mättää. Osaisiko joku auttaa? 

Nyt palaan taas sukkien pariin, että saan ne tuonne sukkalaatikkoon - ja samalla suunnittelen "konnuuksia" serkkupojan kanssa...

Kirjoitellaan - juukos?