Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan....

Katsa jo blogissaan pohdiskeli, onko uni säikähtänyt täysikuuta ja mulla alkaa olla samat aatokset. Viime yön nukuin huonosti, edellisen kuin murmeli, mutta sitä edellisen hyörin ja pyörin - oli oikein liskojen yö. En pidä siitä, jos elo menee tämmöiseksi, että nukun vain joka toinen yö kunnolla ja joka toinen yö pyörin sängyssä kuin väkkärä. Kun ei siihen ole mitään erityistä syytä, ei mutta kuin se, että ei vaan muka nukuta. Pah.

Mutta se kuusta ja mun nukkumisesta. Seuraavana on vuorossa tärkeämpää asiaa.

Kiitokset ihanista kortista joita meidän postiluukusta tipahteli viime viikolla - olen todella iloinen niistä, eivätkä ne olisi voineet tulla parempaan aikaan. 💖💖 Siksi ystävät ovat tärkeitä.
Ihan niitä parhaimpia aikoja ei varsinaisesti olla elelty.  Itse laitoin postiin muutaman kortin, mutta osa odottaa vieläkin tuossa pöydällä postilaatikkoon lähtöä - en siis suinkaan ole unohtanut teitä, vaikka postiluukusta ei korttia ole tipahtanutkaan. Te kaikki olette tärkeitä!

Eläkehakemukseen tuli taas hylätty päätös. En enää pysy laskuissa mukana. Ottaa päähän, isosti.
No, onneksi saan asiat taas ripeällä tahdilla eteenpäin - periksi en anna. Jo ennen vuoden vaihdetta tullut vastaanottoaika omalle neurologille oli perjantaina ja sain juteltua asioista hänen kanssaan. Pääsen magneettikuvaukseen, jota olen pyytänyt pariin kertaan päänsärkyjen takia - ja meillä on nyt ihan uusi kuvauslaitekin täällä! - en tietenkään toivo, että sieltä mitään sen kummempaa löytyy, mutta saadaan selvyys, onko sittenkin. Ei lisää tyhjiä koloja, kiitos, se yksi riittää.
Pääsen myös unitutkimukseen; sen lisäksi, että kuorsaan (en nuku selälläni enkä tupakoi), herään usein säpsähtäen ja sen jälkeen sydän hakkaa hetken ihan hulluna - tästä ei Äitirakas tarvitse huolestua ja tämä kuuluu siihen samaan sarjaan mistä puhuttiin sun flunssa-ei flunssa-flunssa -hommelin aikaan 😂 - tutkitaan siis, voisiko kyse olla uniapneasta. Hengityskatkoksia? No siihen en osaa sanoa, kun AM nukkuu aina samaan aikaan 😋  Että tällaisia hurm...murheita. Hyvä kuitenkin, että asiat etenevät ja tutkimuksia tehdään. Olen niin iloinen, että sain lääkärikseni hänet, kenet sain.

Mutta tästä taas jatketaan 👍⛄ Kohta on laskiaissunnuntai ja kokoonnutaan taas suvun kesken laskemaan mäkeä. Ollaan ulkona ja paistetaan makkaraa. Hullutellaan ja hassutellaan, ollaan lumisotaa ja rakennetaan lumiukkoja. Halataan ja nauretaan, tehdään lumienkeleitä.
Jos vanhat merkit paikkansa pitää, saadaan jotain hyvää keittoa, laskiaispullia ja muita herkkuja. Desibelit nousee yli sallitun rajan, mutta kyllä sen kerran vuodessa kestää.
Ja jos ei mikään mene pieleen, niin ajatelkaa: vanhimman ja nuorimman mukana olijan ikäero on 80 vuotta!  Kumpikohan heistä laskee pidemmälle 😏

Caravaani ja SusuPetal haastoivat meitä kirjoittajia Krapuilemaan - kirjoittamaan sadan sanan tarinoita niin, että he antavat kolme sanaa jotka tarinasta pitää löytyä. Hullua on helppo yllyttää ja niinpä minäkin päätin siihen osallistua - niin kuin jo varmaan ootte huomannut. Kolmen viikon aikana ollaan kirjoitettu kolme tarinaa. Tämän blogin lisäksi olen kirjoittanut viimeksi koulussa, varmaan yläasteella. Erona se, että nämä blogikirjoitukset ovat totta 😊 Nyt nuo Kraput ovat ihan keksittyjä tarinoita, mutta kuten Sus' jo ehti kysyäkin; ei se tosiaan nyt niin kauhean vaikeaa ole. Mutta hauskaa se on ja aina kun tarina on valmis, sitä rupeaa jo odottamaan seuraavia sanoja ja siltä osin viikko on kyllä pitkä.

Olen myös "löytänyt" neulepodcastit Youtubesta. Siis olenhan mä niiden olemassaolon tiennyt ja joskus aikaisemmin esim. Koukuttajan koottuja katsellut ja kuunnellut, mutta sitten vaan jäi. Nyt viime syksynä, joskus joulun alla löysin ne uudestaan, ensin Palasia arjestamme, kun tein ne Riikka -sukat, oikeastaan useammankin neulojan innoittamana.
Näin pitkän alustuksen jälkeen pääsen itse asiaan: Nonnu Neulojan neulepodcastin #sukkalaatikko2019 -haasteeseen. Löytyy.... tuota... Ravelrystä, instagramista, facebookista.
**"Haasteen ideana on neuloa 12 paria sukkia vuoden aikana itselle tai lahjaksi läheiselle. Sukat säilötään kauniissa laatikossa, jonka voi vuoden päätteeksi antaa lahjaksi itselle tai tuttulle."**

Minä en malttanut odottaa sellaiseen kauppaan pääsyä, että olisin saanut kivan näköisen laatikon, joten päällystin tavallisen pahvilaatikon lasten lahjapaperilla: keijuja, menninkäisiä, maahisia:






Tänne laatikkoon päätyi edellisessä Käsityö -päivityksessä keskeneräisenä esittelemäni raitasukka, joka sai parin.





Eli mun sukkalaatikko -haasteen ensimmäinen sukkapari on tämmöinen

 


Sitten vielä yksi käsityöaiheinen juttu. (Tämänkin voisin kirjoittaa pidemmän kautta, mutta otan nyt kerrankin lyhyehkösti..)

Avunpyyntö: 

Kyse on TIIMALASIKANTAPÄÄSTÄ.
Tekeekö teistä kukaan tiimalasikantapäätä sujuvasti, ILMAN toiseen reunaan jäävää reikää?
Eli itse kantapään tekeminen on jo hallussa (treenasin sitä viikonloppuna), kiristän silmukoita jo melkein hampaat irvessä, mutta ongelmana on se, että siinä vaiheessa kun kantapää on valmis ja ruvetaan neulomaan sitä sukan terää eli otetaan ne kaksi lepäämässä ollutta puikkoa mukaan, niin sinne toiselle puolelle jää iso reikä.
Miten ne kaksi puikkoa otetaan taas mukaan neuleeseen niin, ettei sitä reikää tule/jää? 

Olen lukenut ohjeita (en varmaankaan kaikkia, kun ei onnistu) ja katsellut videoita, mutta jossain vielä mättää. Osaisiko joku auttaa? 

Nyt palaan taas sukkien pariin, että saan ne tuonne sukkalaatikkoon - ja samalla suunnittelen "konnuuksia" serkkupojan kanssa...

Kirjoitellaan - juukos?




Kommentit

  1. Näyttää tosiaan täysikuu mollottavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, että joskus se saa mollottaa ihan omissa oloissaan, ei tunnu missään, ja joskus toiste sitten taas on näitä öitä, kun pyörit ja väännät ja käännät ja mikään ei ole hyvä.
      Ja meillä kun on tää olo-makuuhuone yhdistetty, niin sitä vaan yrittää olla mahdollisimman hiljaa paikallaan - niin pitkään kun pystyy - että toinen saa nukuttua. Jos nouset ylös lukemaan tai tekemään käsitöitä tms. niin valo herättää toisenkin.
      Nooh, kohta taas helpottaa :)

      Poista
  2. Mulle tuli yx kortti yheltä Pöllöltä - kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme Pöllö - mä näin yhen sellasen sairaalan kahviossa syömässä laskiaispullaa ja kirjottelemassa kortteja...

      Poista
  3. Mulle ei kuu mollota, verho kii niin pimenee aurinkoisinkin päivä ;) Harmi että kela tuottaa harmia, peukkuja taistoon <3 Toivon että laskiaspäivästä tulee ratkiriemukas ja pitkiä pellavia ;) ps. kivat hennot keijut paperissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yönä nukutti taas hyvin; kuu paistaa meilläkin toisella puolella taloa, mutta joku vetovoima sillä on. Tai sitten Nukkumatti tahtoo vaan kiusata, sillä on selvästi diili Pietarin, meidän kotitontun kanssa ;)
      Ja kiitos, kyllä ne vielä joku päivä mun papereista tarpeekseen saa eläkesäätiössä, kyllästyvät lukemaan niitä.
      Serkkupojan kanssa punottiin eilen juonia laskiaista varten, eiköhän me taas saada siitä riemukas niin kuin aina - jos satut kulkemaan ohi (tunnistat meidän porukan kyllä äänestä!), tule mukaan :) Kaikki ovat sinä päivänä meille sukua <3

      Poista
    2. ...niin desibelit nousee yli sallitun rajan siitä huomaa joukon :D ps.onko pulkkamäessä desibelirajat? ;)

      Poista
    3. Hmmm... yli yleisen sallitun desibelirajan? Sellainen varmaan jossain on määritelty :D
      Mutta pulkkamäki on ehdottomasti sen pienen kylän paras, usko pois!

      Poista
  4. Lumikuu, kuulemma. Mie valvon ja nukun ihan kuusta riippumatta, mutta onhan se kiva jos osuu kohdalle täysikuu, mitä syyttää :) Nuo sun oireet säpsähtämisineen kuulostaa kyllä uniapnealta. Mulle on tehty se tutkimus kaks kertaa, eikä apneaa löydetty. Saan sit kärsiä kuorsaukseni ja huonosti nukkumiseni ilman apuja.

    Hyvä että pääset kuvaukseen! Onko sulla siis jo löydetty joku kolo? Senkö takia epikohtaukset on tullu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä uskoako tuohon "kuuhulluuteen", mutta toisaalta kun muuten nukun niin hyvin ja nämä huonon unen jaksot osuu aina täyden kuun aikaan niin... Ja nytkään en koko täydestä kuusta tiennyt etukäteen. Mutta se on hyvä, että on aina se "joku muu" ketä syyttää :)

      Mulle tuli sairaalasta tänään kirjeitä oikein urakalla: lääkärinlausunto, aika verikokeisiin, aika sinne kuvaukseen ja aika sinne unitutkimukseen.

      Mä sain 18 vuotta sitten kaksi epikohtausta ja AM vei mut toisen jälkeen sairaalaan sanoen, ettei me lähdetä sieltä pois, ennen kuin on selvitetty mikä mua vaivaa. Silloin otettiin ensin ihan tavan röntgenkuva ja jo siinä multa löytyi n. golfpallon kokoinen kasvain. Kolme viikkoa siitä olin Treella leikattavana. Aivot vaan on sellaiset, että ne ei palaudu ja siitä syystä mulla on aivoissa paremminkin sanottuna "monttu" siinä kohtaa missä se kasvain oli. Se oli hyvänlaatuinen ja saatiin kokonaan pois, vaikka olikin pahassa paikassa (laskimosuonessa kiinni). Se aiheutti ne kohtaukset ja kun se oli saatu pois, n. vuoden jälkeen todettiin, ettei mulla ole epilepsiaa ja lääkitys lopetettiin. Kaiken kaikkiaan mua seurattiin säännöllisesti 10 vuoden ajan ja keväällä 2011 ehdin saan ns. terveen paperit ja seuranta lopetettiin.
      Sitten heinäkuussa 2012 sain sen ison epikohtauksen ja nyt oon sitt tässä. Se on tutkittu, että sillä leikatulla kasvaimella ja nykyisellä epillä ei ole tekemistä keskenään: kasvain oli vasemmalla puolella keskellä päätä ja nykyiset kohtaukset saa alkunsa oikealta ohimolta.
      Ei siis mitään arpikudosta tms. Tää nykyinen epi vaan tuli jostain, kuin salama kirkkaalta taivaaalta. Sille ei ole löytynyt syytä.
      Tässä näin "lyhyesti" mun sairaskertomus.

      Poista
    2. Ohhoh. Johan tuo on lottovoittoon rinnastettava epätodennäköisyys, että samalle ihmiselle tulee epilepsia kahdesta eri kohdasta! Tai niin voisin kuvitella, en toki mitään todennäköisyyksiä tiedä.

      Poista
  5. Tiimalasikantapää on minultakin jäänyt yhteen koeponnistukseen juurikin noiden reikien vuoksi. Asiasta kerrottiin jollakin videolla siitä kiristämisestä oikein hyvin. En ole vielä kokeillut. Nuo podcastit ovat arjen pelastus! Kokeile numeroa siis puolta numeroa pienempiä puikkoja ja kiristä viimeinen silmukka puikolle. Toivon, että uudet tutkimukset auttaisivat. Uniapnea on todennäköisin ongelma, oireesi viittaavat siihen. Laita tennispallo pyjamanpaidan selkämykseen, pysyt kylkiasennossa. Vaadi uniapneatutkimuksia. Sukkalaatikko minullakin on tavoitteena, onhan tässä vielä aikaa...SNY-leikkiin sentään ilmoittauduin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen päättänyt opetella noita erilaisia kantapäitä ja luulin, että tuo tiimalasikantapää olisi se helpoin mistä aloittaa :)
      Ihan kokonaan en anna periksi, mutta kokeilen muita tässä välissä, josko tuokin sitten avautuisi.

      RH:lle jo kerroinkin, että sain jo kutsun sinne unitutkimukseen, se on maaliskuun lopussa, tuli tosi nopeasti, vaikka lääkäri sanoi, että siihen voi mennä muutama kuukausi.
      Olen tosi hyvilläni, että olen osannut pitää puoleni, ystävällisesti mutta jämäkästi, tuolla sairaalassa ja saanut lääkäriksi "oikean" lääkärin. "Oikealla" tarkoitan siis sitä, jonka kanssa asiat yhteistyö toimii niin kuin pitää.

      Poista
    2. Niin ja sitä piti vielä kirjoittaa, etten ole unohtanut Sinistä Sohvaa, vaikkei posti ole vielä(kään) sinne ehtinyt. Se on tuolla työhuoneen pöydällä odottamassa, mutta kun askarteluliike oli lopetettu!

      Poista
  6. Mä nostan siitä reiän kohdalta suosiolla ylimääräisen silmukan tai pari ja kavennan ne seuraavalla kerroksella pois. Mitäpä sitä suotta tappelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina ajattelen, että muut saa ne reiät kaikissa kantapäissä nostettua sillain siististi, ilman ylimääräisiä silmukoita. "Tavallisessakin" kantapäässä mulla on aina toisella puolella pari silmukkaa enemmän kuin toisella.
      Mutta en mä olekaan siis ainoa joka nostelee ns. omia silmukoita sieltä täältä, vaikka ohje neuvoo muuta. Kiitos Lintulai!

      Poista
  7. Minä kieputan niitä nostettuja silmukoita sen verran, ettei reikiä jää. Kerään tarvittaessa viereisiäkin silmukoita mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli sulla on sama konsti kuin Lintulailla - hyvä, nyt voin huoletta jatkaa harjoituksia.
      Kiitos teille kummallekin. Mä olen aina ajatellut, että pitäisi osata tehdä ohjeen mukaan (vaikken teekään)

      Poista
  8. Unohtui: Tuo sukkalaatikkojuttu kuulostaa sen verran houkuttelevalta, että pitää ottaa käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukkalaatikosta löytyy ihania sukkia ja vinkkejä itsellekkin, tosin sulla on ideoita muutenkin vaikka muille jakaa :)
      Mä sain toiset sukat valmiiksi eilen, laitan niistä kuvaa piakkoin.

      Poista
  9. Ootko katsonut Villapesuohjelmaa. Se on ihan mun lemppari. Siinä on äiti ja kaks aikuista tytärtä. Tosin nyt äiti on sairaslomalla podcastin kuvaamisesta. Heillä on myös paljon kaikkea kivaa kanssaneulojille: haasteita, yhteisneulontoja ja tekevät meille ihania neulemalleja. Mulla on nyt puikoilla Villapesuraidat- ja Villapesufestivaali- huivit.
    Ootko tutustunut Koukuttaja-Marikan sukkaresepteihin. Siinä on neljä erilaista kantapäätä, erilaisia sukanvarsia, pintaneuleita ja kärkikavennuksia. Sukkareseptit saa ilmaiseksi Ravelrysta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman jakson Villapesuohjelmaa oon katsonut. Koukuttaja-Marikan sukkaresepteihin en oo vielä tutustunut, aikomus kyllä on, juuri noiden kantapäiden ja kärkikavennusten takia :)
      Oon nyt katsellut/kuunnellut noita podcasteja jonkun verran kun ei telkkarista tuu mitään enkä oo jaksanut kuunnella kirjaa.

      Koetan nyt sitkeästi pysytellä päätöksessäni, että tekisin vaan yhtä työtä kerrallaan - tai siis neuletta, noita ristipistoja kun on vielä tuolla lisäksi kesken - ettei niitä keskeneräisiä kertyisi nurkkiin :) Nyt on työn alla toiset Niina Laitisen sukat, kun niitä ohjeita on SNY-pareilta tullut aika paljon ja kai nekin on tarkoitettu tehtäväksi... :)

      Poista
    2. Niin paljon kaikkea ihanaa olisi tehtävänä, mutta kun ei päivässä ole tarpeeksi tunteja

      Poista
    3. Sama ongelma minullakin. Tässä aamusella, kun olin lähettänyt lapset kouluun, ehdin istuskella kahvimukin ääressä neulomassa Villapesuraidat- huiviani. Samalla katsoin tabletilta pari podcast- jaksoa. Nyt avustajani tuli töihin ja alamme yhdessä siivoamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)