Viikon 8 KRAPU

Viikon 8 Krapun sana ovat PERHE, VAUHTI, MUSTELMA


Rangaistus

Oli kesäkuinen perjantai-ilta ja kaupunki kuhisi väkeä. Minäkin olin siellä, vaikka olin luvannut pysyä kotona pikkuveljen kanssa.

Mutta miten voisin olla kotona, kun kaikki muutkin olivat ulkona? Ehtisin kyllä olla perheen kanssa taas talvella, kun ulkona on kylmää, pimeää ja loskaista eikä siellä ole muitakaan.

Kun kesäyö kääntyi jo aamun puolelle, Pete lupasi, että veisi minut kotiin moottoripyörällään. Olin innoissani. Istuin hänen taakseen ja hän polkaisi pyörän käyntiin. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi.. kunnes se tapahtui. Se, mistä äiti, ja isäkin oli varoittanut.

Herättyäni näin kipsin ja ädin kyyneleet. Pyysin peiliä ja katsoin kasvojani. Ne olivat yhtä mustelmaa.

Kommentit

  1. Voi ei, vihaan karmaa! Enkä oikein edes usko siihen, vaikka omallekin kohdalle on rangaistuksia sadellut.

    Hyvin, hyvin elämänmakuinen tarina!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu :)

      Minäkään en usko karmaan - asioita tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Toisaalta uskon myös siihen, että paha saa palkkansa, vaikka siitä ei tässä tarinassa suinkaan ollut kysymys :)

      Poista
  2. Huh, tästä taisikin tulla melkoisten pyöräilyjen krapu :) Sinulle vähän järeämmällä pyörällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten osuikin meillä molemmilla tarinaan pyörät - en ollut tarinaasi vielä lukenut, kun omani kirjoitin :)
      En ole koskaan istunut moottoripyörän kyydissä saati sitten ajanut. Katsellut kyllä crossiradan reunalla kaverin ajamista ja sieltä radan reunalta tuo AM:nkin "paidan helmaan" tarttui kohta 35 vuotta sitten :D

      Poista
  3. Auts.
    Onneksi kuitenkin vain mustelmia.
    Mustelma-sana taitaa tuottaa todellakin näitä telomistarinoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vain mustelmia - nyt kun kommenttisi luin, niin tuli mieleeni Anssi Kelan biisi, jossa ei selvitty pelkillä mustelmilla :(

      Poista
  4. Vahingot ne menestyy, niitä vaan tekeville ja meneville sattuu ja tapahtuu.
    Hyvä, että hengissä selvisit, jos vauhti kiipesi tuhanteen ja sataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekevälle sattuu ja menevälle tapahtuu, näinhän se on. Minä kuulun näihin ryhmiin, oon vaan joutunut vähän rauhoittumaan ja jäämään vähän enempi tuohon "tekevälle sattuu" -ryhmään ;)

      Poista
  5. Elämässä joskus vauhtia on liikaa. Joka kelkkaan ei kannata kiipeillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vauhti vähän, huom. vähän hidastuu, kun tulee ikää lisää. Järki ei valitettavasti lisäänny aina samassa suhteessa, joten noista kelkoista en aina niin tiedä ;)

      Poista
  6. Vauhti ja vapaus...elämänmakuinen tarina. Onneksi oli myös onni matkassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jokainen meistä tarvitsee onnea elämässään.

      Poista
  7. No jopas nyt pyöräillään krapuissa=) Hyvä teksti!
    Pieni vinkki: toka lauseen olin pois ja vaikka-siellä minäkin, vaikka olin... Kirjoituksellisesti parempi kun ei toista sanaa heti seuraavassa virkkeessä. Ei siis mikään virhe kuitenkaan.
    Kivaan kun pöllökin osallistuu fiktiiviseen kirjoittamiseen, eihän se nyt lopulta niin vaikeaa ole, eihän, kunhan vaan aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sus' :)

      Ja kiitos vinkistä. On kulunut tovi jos toinenkin, kun olen kirjoittanut minkäänlaisia tarinoita ja varsinkaan sellaisia joista olisin saanut palautetta. Viimeksi varmaan joskus yläasteella, kauppaopistossa ei tainnut olla ainekirjoitusta :)

      Odotan jo uusia sanoja...

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Ole hyvä - toivottavasti se ilahdutti :)

      Poista
    2. Jotain vissiin niistä jälkiruuista höpötin ;) Kun välillä mietin, että missä se on oikein määrätty, että jälkiruoka pitää syödä vasta viimeisenä. Monesti on käynyt ravintolassa niin, ettei enää jaksakaan tilata jälkiruokaa ja on pitänyt lähteä pois ilman sitä herkkua, minkä oli jo valinnut listalta valmiiksi. Kyllä sitten harmittaa.
      Kun ihan hyvin olisi voinut siitä ruoka-annoksesta jättää ne kasvikset syömättä.... ;)

      Poista
  9. Voi tämä oli kesänmakuinen ja dramaattinen krapu.

    VastaaPoista
  10. oiva tarina, ei sitä aina tiedä mistä itsensä löytää lopulta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Rupesin tässä miettimään kaikkien näiden kommenttien jälkeen, että vaikka sitä moottoripyörää en ole koskaan ajanut enkä ole ollut kyydissäkään - ei ole muuten pikkuveljeäkään - olisikohan tarinan mustelmat tulleet alitajuisesti kuitenkin lapsuudesta: olin aina mustelmilla :D
      Ja serkkupojan kanssa kerran heitettiin kuperkeikka mummon polkupyörällä: minä ajoin, serkkupoika tarakalla. Luulin sitä onnettomuudeksi, mutta pari-kolme vuotta sitten serkku tunnusti, että hän tahallaan laittoi pyörän lukkoon kesken ajon ja sen takia kaaduimme! Onneksi selvisimme mustelmilla, silläkin kertaa. Nyt vasta tuli tämäkin muisto mieleen, ei kirjoittaessa.

      Poista
  11. Huono tuuri. Mutta vauhtia sentään ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)