Eihän tässä mitään hätää

Mutta rehellisesti sanottuna, kyllä se viesti pisti housunpuntit vähän tutisemaan.
Juuri kun muutenkin asiat elämässä tekivät mutkan ja pitää totutella uusiin asioihin. Niihin jotka ovat tietenkin ihan luonnollisia ja joihin on ollut aikaa ja pitänyt totutella jo vuosia. Mutta kun me äidit ja naiset vaan ollaan tämmöisiä. Hössöttäjiä 😊 Miehet ottaa asiat paljon lunkimmin.

Niin. Siis minähän olen ollut osakuntoutustuella tämän vuoden ja loput tuloista on tullut työttömyyskorvauksena. Äsken vaihtui kuukausi ja kuun viimeisenä päivänä saan hakea ne työttömyyskorvaukset. Menin laittamaan sen ruksin paikalleen ja painamaan lähetä -nappia.
Vaan sivullapa oli tiedote. Ihan asiaa, totta kai, vaan en tietenkään ollut tullut ajatelleeksi, että ne siellä muistuttavat siitä. Ja sanovat, että jos en tee niin kuin sanovat, niin rahan tulo loppu, sori vaan.
Voi kissan villat.
Odotanhan minäkin sitä paperia, vielä kuulkaa kuumeisemmin kun ne siellä työttömyyskassassa 😠
Eli kipeästi kaivataan molemmat sitä, että minkälaisen päätöksen ne nyt sitten tällä kertaa antavat. Joka päivä postiluukun kolahdus saa sydämen pomppimaan "mitähän postia tänään tulee".
Pirkka, Yhteishyvä, Aku Ankka, Luonto -lehti, Tieteen Kuvalehti, Valitut Palat.. Mitähän noista muuten Joulupukki noista tänä vuonna tuo?

Vaan miksikä se murehtimalla muuttuu. Se tulee sitten kun tulee. Voisin tietysti soittaa ja varmistaa, että ehtiihän se tämän vuoden puolella, kun sitä kaivataan. Mutta jos se kertoo kielteisen päätöksen jo puhelimessa? Mitä teen sitten?  No, en mieti sitä nyt, mietin aamulla ja soitan jos soitan. Perjantaina haen ensin lisää sairaslomaa ja sitten...

Sitten menen meidän lähikirjaston 70-vuotissyntymäpäiville! Kahvia ja kakkua, nam.
Niin ja ennen sitä käyn ostamassa Äitirakkaalle joululahjan.

Pipo on pientä vaille valmis: yksi lehti ja vähän fiksausta.
Sormikkaisiin kuvio.
Lapaset on aloitettu, mutta ei valitettavasti ehdi itsenäisyyspäiväksi, vaikka kuinka ahkeroisin - siihen liittyy nääs postin kulkukin 😞

Ai niin. Lääkkeiden kanssakin kikkailin. Mutta ihan lääkärin luvalla, ihan jo silloin kuukausi sitten "antoi" luvan. Kysyi aiheuttaako huimausta tuo yksi lääke. Sanoin, että ei. Nostettiin vahvuutta. Vaan kas, sepä heittää Pöllön pään sekaisin, iltaisin on kuin olis koko illan huppelissa. Ei kiva. Otin pois muiden lääkkeiden seasta ja olen tällä viikolla parina iltana ottanut vasta myöhemmin. Ja tadaa: olo on paljon parempi. "Humala" on tiessään, Pöllö pysyy tolpillaan - siis kävelee suht suoraan ja puhuukin kutakuinkin järkeviä. Kai 😝😜 Ei ihan - päivät on vielä sekaisin, mutta ne nyt on aina.

Äitirakas tuli kotiin maanantaina ja antoi ymmärtää, että matkalaukku on täynnä tuliaisia... tarttis mennä hakemaan.....

Sellaista....

Maanantai - marraskuun viimeinen maanantai

Viikon päästä on jo joulukuu ja jouluihmiset aloittaa - jos ei jo ole aloittaneet - jouluvalmistelut.
Onko teillä muuten tonttuovi?

Mun pitäisi alkaa perusteellinen siivous, jotta sitten siinä joulunalusviikolla ei tarvitsisi kuin katsella ympärilleen ja siivous olisi siinä. Ja miksikö perusteellinen? No kun sitä ei ole tehty - en edes sano kuinka pitkään aikaan 😊 Nämä blogikirjoitukset voisi kirjoittaa meidän kirjahyllyyn, näkyisi yhtä hyvin..

...tässä välissä: katsotaan samalla National Geographic -kanavalta Tohtori Polia ja ruvettiin pohtimaan, miten ihmeessä ne tikit oikein tehdään 😊 Onneksi intterneetin ihmeellinen maailma opetti senkin!

Viikonloppu meni laiskotellessa. Vai onko se laiskottelua, kun olen vihdoinkin saanut neulottua valmiiksi ystävälle lupaamani kynsikkäät ja pääteltyä ne sekä hänelle tekemäni sormikkaat?
AM:n pipo alkaa pikkuhiljaa valmistua.
Sus'kin voi kohta ruveta tosissaan odottamaan rasojaan.
(Voi nakki, kynsikkäisiin olen luvannut tehdä "kuvion" :D)

Perjantaina olin ystävien kanssa syömässä ja istumassa iltaa. Neljä tuntia saatiin vilahtamaan tuosta vaan hups. Muisteltiin vanhoja ja ihmeteltiin maailmaa. Syötiin hyvää ruokaa ja jälkiruokaa.
Lauantain satoi vettä, joten pysyttelin sisällä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli satanut lunta ja sunnuntai valkeni valkoisena 😊

Lähetin kuvan valkoisesta kotikaupungista Siskorakkaalle ja sain vaihtarina kuvan aurinkoisesta kotikaupungistaan. Lupasi lähettää meille aurinkoa Äitirakkaan mukana. Myöhemmin tuli kuva Prinsessasta - mun omasta auringosta. Kysyin, tuleeko hän mummon mukana Suomeen 😊 😊
Voi, muuten olisi varmaan voinut tullakin, mutta se koulu, se koulu. Voi että kun jo pieniä lapsia "kiusataan" koululla.. olisihan tuo ehtinyt sinne vuoden parin päästä.
Vaan taitaa kyllä tykätä koulun käynnistä, ei ehkä olis kuitenkaan malttanut lähteä mummon mukaan 😊

Höh, ei nää nyt rumia ole

Ilta-Sanomien mukaan Ranskassa kisailtiin rumimmista villapaidoista. Ei nämä minusta nyt niin rumia ole. Hauskoja ennemminkin.
Tai sitten mielipide johtuu siitä, että kuulokkeista kuuluu Raskasta Joulua ja Pieni Rumpalipoika.
Joulu alkaa olla ovella 🎄🎅🎄

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005465472.html

Kyllä olin kohderyhmää!

Kun Sus' jo tuolla kommentissa pohti, että kun ihminen kasvaa aikuiseksi, siitä tulee tylsä, vastasin, etten minä varmaan koskaan kasva aikuiseksi. Olette varmaan jo huomanneetkin sen, jutuista päätellen?
Niistä jutuista mitä olen kertonut ja mitä olen tehnyt. Ja mitä enemmän tätä ikää tulee, niin sitä höperömäksi taidan tulla 😊😊

Mutta siis kohderyhmää. Kyllä olin! Simeoni Saunatonttu ❤❤  Voi Simeoni -ressu. Vaan onneksi Simeonin asiatkin järjestyivät, ihan niin kuin saunatonttujen ongelmat siinä Tonttulapset -kirjassa, jonka viikonloppuna kuuntelin.

Mutta totuus näyttää olevan, että saunatonttujen tulevaisuus on vaakalaudalla: mitä enemmän on sähkösaunoja, saunatuoksuja pulloissa, ledvaloja kattoissa ja muuta sellaista, sitä vähemmän on saunatontuilla töitä. Ja se on kyllä surullista.

Esityksen nimi oli Saunatontun lahja ja sen esitti Nukketeatteri Ofelia, Porvoosta. Näyttelijänä oli Anne.
Mukana oli pääosassas oli Saunatonttu Simeoni ja rouva Rottanen. Rouva Rottanen auttoi Simeonia ja niin Simeonin saunassa saunottiin taas jouluaattona 😊😊


Anne ja Saunatonttu Simeoni. Kuva julkaistu Annen luvalla.

http://www.nukketeatteriofelia.fi/

Ja ihan varmasti menen nukketeatteriin menen seuraavallakin kerralla, kun meidän kirjastoon sellainen tulee!

Kohderyhmää?

Olenkohan menossa ihan väärään paikkaan?

Meidän kesällä remontoidussa kirjastossa on syksyn aikana ollut paljon kaikenlaisia tapahtumia. Oli niitä ennenkin, jo silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Nyt meidän kirjasto - siis se lähikirjasto tuossa muutaman sadan metrin päässä - täyttää jos 70 vuotta!  Ajatelkaa, 70 vuotta! Minusta se on melkoinen ikä, kun ottaa huomioon, kuinka paljon kaikenlaisia palveluita yms. nykypäivänä lopetetaan. Varsinainen syntymäpäivä on 1.12.2017.
Tarkoitus on mennä kakkukahville.

Tänään oli taas käsityökerho. Sain siitä muistutuksen tekstiviestillä 😊😉 Sen takia, kun viimeksi unohdin, silloin kaksi viikkoa sitten.. Kiva kun tuli muistutus ja kiva kun kaipasivat ❤ 

Mutta huomenna. Huomenna on nukketeatteriesitys. Nukketeatteri Ofelian esitys 
Saunatontun lahja.
Sopii teemaan oikein hyvin, kun juuri luin sen kirjan saunatontuista ja joulutontuista..

Olen menossa katsomaan sitä. Se kestää n. 30 minuuttia. Avustaja-ystäväni lähtee kanssani.
Kysyin tänään käsityökerhossa, onko muita tulossa. Vastaus oli ei. Muutama sanoi, että kun ei ole "kohderyhmää". Kun ei ole enää sen ikäisiä/pieniä lapsia.
Luin ilmoituksen vielä uudestaan. Siinä ei ollut sen kummemmin ylä- kuin alaikärajaakaan. Eikä siinä lukenut, että aikuiset ei saisi mennä sinne ilman lapsia.
Ja olenhan minä lapsi. Äiti vain lähti tänään sinne Englantiin Siskorakkaan luo, eikä voi viedä minua sinne nukketeatteriin. Pitää mennä avustajan kanssa. Eikä se ole ollenkaan vastenmielistä.

Onneksi muutama sanoi kuitenkin uskovansa tonttuihin, etenkin saunatonttuihin. Mutta myös Joulutonttuihin. Muuten olisin ollut tosi pettynyt.

Koetan huomenna ehtiä illalla kertomaan millainen esitys oli. Ja jos vaikka saisin ottaa muutaman kuvan.... 😊

Saunatonttuja ja joulutonttuja - onko niitä?

Uskotteko te tonttuihin? Menninkäisiin ja maahisiin?

Täältä blogista löytyy sivu nimeltänsä "Luettua ja kuunneltua" ja siellä on muutama sana kirjasta

MERI SAVONEN: TONTTULAPSET JA KETUILLA RATSASTAVAT VIERAAT 🎅🎅🎅🎅

Ehkä tuon jälkeen uskot 😊😊

No nyt se vihdoin liikkuu

Nyt se vihdoin liikkuu, se Länsimetro. Uutisista kuulin eilen aamulla. Kyllä perjantai-iltana täällä Pölllölässäkin vähän jännitti, lähteekö se liikkeelle vai ei, mutta lähti se.. Ja vissiin ihan ilman ämpäreitä 😏😏
Mutta on suomalaiset kyllä jännä kansa. Ensimmäinen juna (onko ne junia?) lähti liikkeelle muistaakseni klo 5.09 ja ensimmäiset oli olleet jonottamassa jo kahden aikaan yöllä, että pääsee varmasti siihen ensimmäiseen junaan! En minä vaan olis viitsinyt.

No hyvä on, tunnustan kyllä, että taisin olla hereillä vielä tuohon aikaan, siis kahden aikaan, kun en malttanut lopettaa sitä kirjan kuuntelemista enkä sitä AM:n pipon väkertämistä (nyt se onnistuu!), mutta en mä enää mitään metroa varten ulos olis viitsinyt lähteä, vaikka olisin lähempänä asunut.

Mutta on se Länsimetrokin jännä kapine. En olisi uskonut, että se niin ihmeellinen on. Kovin usein en ole ylipäätänsäkään metrolla kulkenut. Kymmenen vuotta sitten taisin matkustaa kerran-pari Roomassa, ja muutaman kerran Isolla kirkolla. Viimeksi vappuna.

Mutta että niin hieno kapine: Se tietää senkin missä pitää jäädä kyydistä pois! Espoon kulttuurijohtaja sanoi uutisissa niin. Hän sanoi, että metro on turvallinen liikkumaväline: ei tarvi miettiä millä pysäkillä pitää jäädä pois.

Toista se on "täällä meillä maalla" eli sen Länsimetron reitin ulkopuolella - tai oikeastaan.. No täällä maalla 😊😊. Meidän pitää itse miettiä semmosetkin asiat. Että millä pysäkillä jäädään pois.
Tai sitten me hiihdetään. Kesät talvet. Ylämäkeen.
Joku saattaa pyöräilläkin.

Koskahan meille tulee tommonen ihmevekotin?

Pienistä asioista on opittava iloitsemaan

Eilinen päivä oli hyvä päivä - surullisesta uutisesta huolimatta. Sekin uutinen oli odotettavissa ja loppujen lopuksi toi helpotuksen Ystävälle itselleen ja hänen läheisilleen. Joskus elämä kuljettaa niinkin.

Äitirakkaan kanssa oltiin eilen ostamassa tuliaisia pienille, viikon päästä mummo on jo viettämässä 1-vuotissyntymäpäiviä. Olisinpa minäkin 😊

Illalla kävin vielä kirjastossa lukupiirissä, luettavana oli ollut Pekka Matilaisen kirja nimeltä Kupoli. Kirja sijoittui 1400-luvun Firenzeen, historiallinen dekkari. Tunnustan, en kuunnellut kirjaa kokonaan, en vain saanut kirjaan otetta ja se jäi kesken. Mutta kuunneltuani muiden arvostelut kirjasta, varmaankin kuuntelen kirjan loppuun.

Niin ja serkkupoika soitti eilen. Se ainoa serkuista joka soittelee. Hän kun oli pieni poika, semmoinen 3-vuotias tms, AM oli hänen suuri idolinsa. Hän sanoi, että kun hän kasvaa aikuiseksi, hänestä tulee samanlainen kuin AM:stä ❤

Seuraava kirja on Minna Rytisalon kirja Lempi.
"Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään."

Tämä päivä on mennyt taas vähän itte eestään. Nukuttiin pitkään ja sitten klo 13 alkoikin jo Epilepsiayhdistyksen Virtuaalikahvila, joka kesti kaksi tuntia. Oli mukava jutella Skypen kautta uusien ihmisten kautta - toivottavasti niitä vielä ensi vuonna jatketaan.

Posti toi Aku Ankan lisäksi mukavaa postia: perinteiset Partiolaisten adventtikalenterit! Serkkupojan lapsilta ostan aina adventtikalenterit ja ne tulee postitse. Nyt tuli juuri sopivaan aikaan: saan toisen kalenterin Äitirakkaan mukaan Prinsessalle ja Prinssille 😊 - toisen pidän itse!

Toinenkin kirje oli ihan mukava. Sain kirjeen Kuopiosta, kopion lääkärin lausunnosta, siitä jonka neurologi oli laittanut työterveyslääkärin lausunnon tueksi. Siinä sanottiin ihan selvällä suomen kielellä, ettei musta ole työhön, ja että hop hop työkyvyttömyyseläkkeelle koko akka - loppuu tollanen löysässä hirressä roikottaminen. No - ei nyt ihan noilla viimeisillä sanoilla, mutta siis ihan selvästi se siinä luki, ihan niin kuin siinä tt-lääkärin lausunnossakin. Sikäli siis mukava kirje, kun siinä oli selvästi sanottu se asia, että koettakaa nyt jo ymmärtää, tämä nainen ei tästä parane eikä pysty töitä tekemään eikä sitä voi uudelleen kouluttaakaan!

Ikävä jää - hyvää matkaa ystävä

"Antakaa nukkua kipua tunteneen, 
antakaa nukkua rauhan rannalle saapuneen, 
antakaa tuulien laulaa lauluja uurastajasta, 
antakaa aaltojen kertoa menneestä rakkahasta"

Hyvää matkaa rakkaalle ystävälle, ikävä jää, paikkaasi ei voi viedä kukaan. 
Kiitos, että sain oppia tuntemaan Sinut ❤

Kasvojen kiristystä ja pöllöpyykkipoikia

Lupasin kertoa teille valohoidosta, kasvorasvasta, ihon kiristyksestä ja pöllöpyykkipojista 😃

Kun eilen ei ollut mitään sen ihmeempää tekemistä, niin lähdettiin autoajelulle. Kotiinpäin tullessa oli jo pimeää ja pari kertaa vastaantuleva auto ei muistanut tai huomannut vaihtaa ajoissa valoja ns. lyhkäsille, vaan ajeli pitkillä valoilla pitkälle vastaan. Ei ollut kivaa se. 

AM tietenkin sitten väläytti meidän autosta pitkiä valoja, huomauttaen asiasta ja tuumasi "annetaanpa vähän valohoitoa sullekin". 
Siitä sitten lähti liikkeelle pöljä ja hulvaton keskustelu: josko vastaantulevassa autossa on tarvetta valohoidolle, jos kuskin tai apukuskin iho jo sitä vaatii.

Vannotin AM:stä ostamaan mulle kunnon kasvorasvaa siinä vaiheessa, kun huomaa, että rupean rupsahtamaan oikein kunnolla - nyt väittää, etten vielä tarvitse 😏😏. 
Mietittiin kyllä, että, että voihan sitä tietysti sitten sen löysän nahan vetää tuonne niskan puolelle ja vaikka pyykkipojilla pistää kiinni. Ja pipon päähän, ettei ne pyykkipojat näy.

Minä lupasin, että jos löytää jostain pöllöpyykkipoikia, niin voin sitten pitää sen kasaan kiristetyn nahan niillä pöllöpyykkipojilla kiinni ja pyykkipojat ihan näkyvilläkin 😊😊😊

Ja nythän mä vasta tajusin: mullahan on jo pöllöpyykkipoikia muutama! Ja niitähän nyt on helppo sitten askarella tarvittaessa itse 👍 Ongelma siis ratkaistu.

Neulojan (käsityön tekijän) periaate

Olen luvannut tehdä AM:lle pipon. Onhan se niin, että kolmas kerta toden sanoo, onhan?

Aloitin sen nimittäin nyt kolmannen kerran. Siitä huolimatta, että AM jo sanoi, että anna olla, kun se kerran ei onnistu. Kun se kerran on noin vaikeaa. "Olisit sanonut, että kolmella värillä/langalla neulominen on vaikeaa".
Kun kerran lupasin, niin lupasin. Ja teen sen. Vaikka mikä olisi.
(Älä Sus' huoli, ei palele tassus tänä talvena, siitä pidän huolen, kun kerran senkin lupasin.)

Niin. Ongelma on se, että nurjalla puolella langanjuoksut kiristää liikaa. Ei onnistu. Ei vaan mahdu päähän 😃😃

Vaan otsikkoon viittaa se, että lankakerästä ilmestyi kesken kaiken vihon viimeinen lankamytty! Tiedättehän, niitä aina silloin tällöin tulee. Ja ne saa ainakin mulla vähän verenpaineen nousemaan. Ei sellaisia kesken kaiken pitäisi tulla.
Kello oli illalla (no hyvä on, yöllä) jo niin paljon, että luovutin, ja menin nukkumaan. Jatkoin tänä iltana. Selvitin ja selvitin ja manasin ja selvitin ja manasin ja puhisin ja tuhisin. Ja katsoin Tähtiä. eikä kelvannut nekään.

AM kysyi jossain vaiheessa, ihan varovasti ja oikeasti ihan viattomasti "Eikö siitä langasta voisi leikata sitä sotkua pois ja solmia sitten ne päät yhteen ja jatkaa neulomista?"
Niin. Voisihan sen, tottakai. Mutta.
Mitäs mieltä te muut neulojat ja käsityön tekijät olette asiasta?

Minä nimittäin vastasin hänelle - ihan nätisti, kun olin ensin nielaissut - että tottakai, mutta kun yksi neulojan periaatteista on, että tämmöiset sotkut vaan KUULUU SELVITTÄÄ. On ne sitten itse tai kehräämössä aiheutettuja.
Oletteko samaa mieltä; sotkut on selvitettävä, lankaa ei katkaista, ei ennen kuin äärimmäisessä hädässä? 😃😃

Ai se pipon kolmas versio? No se, se tehdään nyt sitten sillä..miksikä sitä sanotaan? Kun kuvio tehdään valmiin neuleen päälle? Mulla on taas sanat hukassa.  Silmukoita jäljentäen? Luulen, että sillä tavalla se onnistuu.

Seuraavalla kerralla yritän muistaa kertoa valohoidosta, kasvorasvasta, kasvojen ihon kiristyksestä ja pöllöpyykkipojista 😃😃😃😃 ( tämä ihan vaan "muistilapuksi" itselleni 😃)

Juu vai ei, ihanaa vai kamalaa?

Marjaanan blogista nappasin tämmöisen, hän oli löytänyt tämän Helmiltä. On kiva lukea näitä ja samalla pohti omia ajatuksia ja vastauksia. Aina oppii ystävistä lisää näiden kautta :D
Tässä jotain vanhaa ja uutta Pöllöstä :D :D


Kamalin ruoka:
Tähän kategoriaan löytyy kaksi ruokaa. Näitä jos on tarjolla, syön ennemmin pelkkää leipää vatsani niin täyteen, että varmasti pärjään. KESÄKEITTO JA KANAVIILLOKKI.  Ei vaan pysty eikä kykene.

Herkkuruoka: 
Tää on vaikea. Kaikki kanasta tehty on hyvää. Salaatit (ilman paprikaa mieluummin) on hyviä. Mutta varmaan ne lapsuudesta kumpuavat perunavelli, makaronivelli ja ihan ykkösenä imelletty perunalaattikko - mutta kun sitä ei saa enää ihan sitä just oikeena, niin..antaa olla :)

Kahviherkku, jolle sanon ei: Jos siinä ei ole sokeria, niin sanon ei. Sokeria olla pitää.

Kahviherkku, jolle sanon kyllä: Sokerinen, suklainen. Semmoinen mikä hyvää ja makeaa. Nam!

Telkkariohjelma, jota en katso: Mitään "paritusohjelmia", ohjelmia siitä kuinka rikkaat ja etuoikeutetut elävät yms. Kateellinen? Ehkä..

Telkkariohjelma, jonka katson:  Perjantai ja Akuutti (jos aihe kiinnostaa), ajankohtaisohjelmia, Isä Brown ja muita brittiläisiä sarjoja, hyviä elokuvia kuten äsken Mustesydämen, Criminal Mindsia siihen asti kun siinä oli Shemar Moore ;), Kova laki yms rikossarjoja, Top Gear, Autojen Ensiapu, Wheeler Dealers, Amerikan kovimmat keräilijät

Inhokkisää: Kostea ja kylmä, joka menee luihin ja ytimiin, mikä hytisyttää monta tuntia sisälle tulon jälkeenkin, vaikka vaihdat vaatteet ja puet päällesi koko vaatevaraston. Kunnon vesisadekin on parempi.

Lempparisää: Sopivan lämmin aurinkoinen sää. Ei liian kuuma ja paahteinen, mutta sellainen, että tarkenee kevyissä vaatteissa - ilman pipoa ;)

Kamalin musiikki: Räppi ja jazz ei uppoa. Vaikkakin saksofoni vie jalat alta, uuuuh. Muuten olen periaatteessa kaikkiruokainen. Kunhan laulaessa saa sanoissta selvää eikä laulaminen ole mitään "tuskaista huokailua"

Kamalin aika vuorokaudesta: Kun on saanut nukkua tarpeeksi, niin ei mitään väliä.

Paras aika vuorokaudesta: Iltamyöhä oikeastaan, siinä klo 22 jälkeen, kun telkasta joko tulee hyvä leffa tai sitten ei tule mitään ja saan kuunnella kuullokkeilla sitä "omaa" musiikkia - siis sen hetken musiikkia. Just nyt Peter Jöback ja Phantom of the Opera :)

Tästä menetän hermot: Hmm... on ryhmä ihmisiä joiden pitäisi yhdessä tehdä asioita, ottaa vastuu siitä, että asiat tulee tehtyä. Lopputulos on se, vain kaksi-kolme ihmistä huolehtivat siitä ja muut kyllä arvostelevat muiden tekemisiä ja sitten kun työ on tehty, ottavat kyllä kiitokset vastaan siinä missä nekin, jotka oikeasti ovat työn tehneet. Se saa mut näkemään punaista.

Tästä rauhoitun: Käsityöt, lukeminen, kirjoittaminen.

Huonoin mieliala: Levoton, saamaton, turhaan kiukkuinen, ärtynyt. Lisäksi haluaisin mielessäni "päästä eroon" muutamasta ihmisestä, koska he ovat selvästi "ottaneet eron" minusta.

Paras mieliala:  Se tunne, kun tunnet oikeasti omistavasi ystäviä <3
Juuri menneellä viikolla tunsin taas omistavani oikeita ystäviä: monien ystävällisten sanojen lisäksi sanojen lisäksi  minusta sanottiin todella kauniisti tuntemattomalle ihmiselle. Syvälle silmiin katsoen sain lahjan ystävältä 30 vuoden takaa. Minulle tuntematon ihminen lupasi auttaa Poikaa jouluna, jotta Poikaa pääsee katsomaan rakasta tyttöystäväänsä.

Kodin turhake: Lasketaanko kodin turhakkeikkeiksi mun käsityötarvikkeet? Niistä nimittäin löytyy paljon turhakkeita :) Ilmankin pärjäisin.
Ja sitten nuo liki 400 pöllöä. Ja erilaiset vanhat esineet, joilla ei ole käyttöä, ovat vaan koristeena :)

Paras tavara: Sohva. Läppäri, jossa spotify ja äänikirjoja, joita voin kuunnella samalla kun teen käsitöitä.  Ja yksi ihan ehdottomasti paras tavara talven tullessa: kuumavesipullo! Ihanasti lämmittää sängyn valmiiksi ennen nukkumaan menoa<3


Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni: Jakkupuku ei oikein ole mua varten. Eikä liian tiukat tietenkään. Voin pukeutua hameeseen ja pikkumustaankin, mutta varsinaista jakkupukua - juuei.

Vaatteet, joissa viihdyn: Kotona on tällä hetkellä ihan parasta flanellihousut :D Ihanan pehmeät ja lämpöiset. Ihmisten ilmoille lähden yleensä farkuissa ja t-paidassa tms. Jos ei "Pikelle" kelpaa, niin voi voi. Onneks ei kuljeta samoissa kaupoissa.

Haju, jota en kestä: Liikaa hajusteita.

Paras tuoksu: Luonto sateen jälkeen. Märkä asfaltti.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Toisen hyväksikäyttö, tavalla tai toisella. Epärehellisyys.

Mukavin luonteenpiirre: Aitous: ystävällinen, huomaavainen, rehellinen, empaattinen.


Ota mukaan, olisi kiva tietää lisää sinusta :D

NYT valitan.

Nyt ottaa nimittäin päähän ja niin rankasti, että eilinen päivitys unohduksineen, sehän oli suorastaan koominen.

Kiroasin, jos kehtaisin täällä julkisesti rumaa kieltä käyttää. Mummolta ja äidiltä kyllä senkin taidon olen oppinut. Tai ylipäätään: sukuni naiset sen osaavat, vain pikku-Prinsessa on vielä onnellisen tietämätön näistä suomalaisista rumista sanoista.

Vakuutusoikeudesta tuli tänään kirje, vastaus valitukseeni. "Tästä päätöksestä ei voi valittaa". Haistakaa huilu.
Tämä vuosi menköön näin, sanovat. Eivät peri rahoja takaisin. Se nyt vielä puuttuis.
Mutta siihen se sitten jäikin. En ole tarpeeksi sairas. Muuten vain olen lääkäreidenin mukaan työkyvytyön! 

Tällä kertaa ei oikeastaan muuta. Ottaa niin paljon päähän ja on niin paha mieli.  Nyt taas odotetaan seuraavaa päätöstä. Mitä sitten ensi vuodeksi.

Mihin päivät hukkuu?

Marraskuukin on kohta puolivälissä - mihin on tämäkin vuosi kadonnut? Saati sitten tämä kuukausi. Lokakuusta puhumattakaan.

Blogin päivittäminen on ollut jotenkin takkuista. Olen aloittanut monta kertaa, mutta ei siitä vain ole tullut mitään. Tuntuu, että olisin vain valittanut ja kitissyt ja sitten kun olen lukenut kirjoittamani tekstin, niin valitus ja kitinä on ollut ihan turhaa. Pyh. Olisihan niitä oikeitakin asioita, mitä murehtia.
Kuten vaikka se, että Repun tekemä pöllösukka meinasi mennä rikki 😢 Meillä on olo- ja makuuhuoneen lattian välissä sellaiset tylsät metallilistat ja siihen kulmaan tahtoo aina sukat tarttua, jos ei ole varovainen. Ja nyt kävi pöllösukkien kanssa niin. Meinasin vielä kaatuakin, mutta onneksi sain kaapin seinästä kiinni. Ja onneksi sukka ei mennyt rikki.
Hätä olisi tullut. Minä kun en osaa parsia! Täytyisi mennä Äitirakkaan oppiin, hän osaa.

Eilen illalla kun tein nukkumaanmenoa, oli otettava esille yksi niistä monista muistikirjoista ja kirjoitettava käsin muistiin, että mitähän tänne blogiin teille oikein höpöttelisi, kun unohdan ajatukset aamuun mennessä kuitenkin. Ai miten niin unohdan?

Noh. Jos vaikka kerron teille, mitä kaikkea olen unohtanut - tai muistanut, ihan miten päin vaan - viime aikoina.

Unohdin, että tällä viikolla olisi ollut neulekerho. Se sinänsä ei olisi ollut iso juttu, tietävät kyllä siellä, etten aina jaksa, ja nyt on taas semmoinen ajanjakso, että olen välillä väsyneempi. Pitäis saada lääkitys kohdilleen - se Riesan lääkitys, sitä "syntymälääkitystähän" ei koskaan kohdalle saadakaan 😝 Mutta kun unohdin lisäksi senkin, että olin luvannut viedä sinne mukanani, jos mahdollista, jotain pientä, mitä voisi laittaa bingoarvontaan palkinnoiksi! Arvatkaa miten nolotti!
No, onneksi ne palkinnot ehtii vielä seuraavallakin kerralla.

Lisäksi olin unohtanut, että päätös avustajasta oli tehty vain vuoden loppuun. Päätökset tehdään kai yleisestikin vain kalenterivuodeksi. Onneksi ajatus tuli mieleeni viikonloppuna ja sain asian hoitoon heti maanantaina. Ja onneksi asioita voi hoitaa interneeetin ihmeellisen maailman kautta. Eli kun oli soittanut ja kysynyt neuvoa, tein hakemuksen samantien, soitin taas työterveyteen ja pyysin taas kopiota lääkärinlausunnosta. Nyt lääkärin allekirjoituksella. Edellinen kun kelpasi ilmankin 😊 Lääkäri oli vapaalla, tulisi tiistaina. Lupasivat laittaa tekstiviestin, kun todistus olisi haettavissa. Hienoa palvelua. Paitsi, että tekstiviestin sijaan SOITTIVAT. Puoli tuntia ennen kuin herätyskelloni olisi herättänyt. Olisin saanut nukkua vielä puoli tuntia 😊😊 No ei se mitään, pääasia että homma toimi tosi nopeasti. Olen hyvin hyvin tyytyväinen uuteen lääkärini.

Kela oli taas reipas ja nopea. Sain matkakorvaukset viikossa. Hain matkakorvaukset siitä Mikkelin reissusta ja Kuopion reissusta. Mutta kun kävin katsomassa, mitä ovat maksaneet, niin... no eihän se ollut "oikein". Olin jo tekemässä valitusta. Mutta sitten huomasinkin, että virhe oli oma. Olin unohtanut hakemuksesta kaksi matkaa. Ei muuta kuin uusi hakemus. Onneksi en ehtinyt valittaa. Turhasta. Omasta mokasta.

Että unohdettu on 😊😊😊

Mutta on muistettukin. Muistin käydä ottamassa influenssarokotuksen. Kävin ottamassa sen taas varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Viimeksi kun kävin ottamassa, niin olin koko talven pienessä kuumeessa. Päätin, että olen ennemmin kerralla kunnolla kipeä, kuin koko talven vähän kipeä. Silloin ei ollut Riesa.
Nyt on Riesa ja Riesa ei tykkää korkeasta kuumeesta. Kuulun siis riskiryhmään. Kai. Joten otin piikin, kun vielä työnantaja sen tarjoaa. Olisin siin saanut sen kai muutenkin. Mitenkäs te muut, onko teillä rokotus otettu/annettu?

Niin ja käsitöitä. Te muut, ainakin Sinisellä Sohvalla on tehty käsitöitä ahkerasti, olette ahkeroineet. Minä en saa yhtää mitään aikaiseksi. En niin mitään. Sen pipon AM:lle. Muka tein. Mutta eihän se sille mahtunu. Ei puhettakaan. En laita kuvaa, vaikka muutenhan se olisi ollut sellainen kuin oli malli. Siis sen mukainen kuin AM piirusti ne lehdet. Mutta kun ei se mahdu päähän. Ihan pieleen meni.
Nyt sitten pitäisi tehdä uusi. Vaan kun ei ole kirjoneule mun juttu. Ei kolme värillä. Voi huokausten huokaus. Mutta ei auta itku markkinoilla, nyt on ruvettava hommiin ja päästettävä teidät piinasta. Pipo on saatava valmiiksi, että pääsee sitten tekemään muita juttuja, mitkä on luvannut tehdä 😊

Mitähän tämä merkki mahtaa tarkoittaa? Ja missä näitä näkee?




PS. Kuumat aallot on viilentyneet 😊😊

Yhdellä sanalla

Marjaana oli poiminut tämän Birgitan blogista ja Sus' oli tehnyt tämän myös, joten olihan tämä minunkin tehtävä. Ehkä opit jotain uutta minusta :)

1. Missä kännykkäsi on? Ompelupöydällä
2. Puolisosi? Sohvalla
3. Hiuksesi? Lyhyet
4. Äitisi? Nojatuolissa
5. Isäsi? Humalassa :(
6. Suosikkisi? Perhe
7. Unesi viime yöltä? Torvisoittokunta
8. Mielijuomasi? Vesi
9. Unelmasi? Omakotitalo
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa
11. Harrastuksesi? Käsityöt
12. Pelkosi? Kohtaus
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona
14. Missä olit viime yönä? Nukkumassa
15. Jotain, mitä sinä et ole? Töissä
16. Muffinsit? Kinuski
17. Toivelistalla? Häät
18. Paikka, jossa kasvoit? Maaseudulla
19. Mitä teit viimeksi? Maistoin ;)
20. Mitä sinulla on ylläsi? Pöllöfleeceviltti
21. Televisiosi? Auki
22. Lemmikkisi? Pöllöjä
23. Ystävät? Tärkeitä
24. Elämäsi? Odottamista
25. Mielialasi? Juueivaarinhousut
26. Ikävöitkö jotakuta? Mummua
27. Auto? Autotallissa
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Lapaset
29. Lempikauppasi? Kylähullu
30. Lempivärisi? Punainen
31. Milloin nauroit viimeksi? Päivällä
32. Milloin viimeksi itkit? Mainoskatkolla
33. Kuka on tärkein läheisesi? Puoliso
34. Paikka, jonne menet uudelleen ja uudelleen? Sänky
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Minä
36. Lempiruokapaikkasi? Sohvannurkka