Käsitöitä ja töitä

Taas on vuorokausi vaihtunut ja uusi päivä jo pitkällä, ennen kuin tänne ehdin. Pitäisi taas opetella ottamaan töiden jälkeen ne vartin "ninjat", eikä sellaisia parin tunnin päikkäreitä. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen on jo ilta pitkällä ja vaikkei mitään erityistä tekemistä oliskaan, niin silti ei saa mitään aikaiseksi.

Ja on taas niin kummallista olla töissä - ei oikein edes tiedä, voiko sitä sanoa olevansa töissä, kun on vaan (vaan?) työkokeilussa, kokeilee pystyykö töihin. No se siitä ihmettelystä :)

Työpaikka itsessään on ihan kiva: saan olla siellä lankojen ja kaikkien neulontatarvikkeiden keskellä ja oppia niistä kaikkea uutta :) Jonkun verran palvella asiakkaitakin, mutta kun en tiedä langoista ihan niin paljon, niin joudun suurimman osan siitä jättämään Laalle ja Aalle. Kassakoneen käyttö alkaa pikkuhiljaa sujumaan, kun vaan muistaisi mikä nappula on missäkin ja silleen... Eli tää muisti, tää muisti... tän kanssa on ongelmia :( Onneksi Laa ja Aa ovat kärsivällisiä <3 Kaikessa.

Käsitöitä olen saanut jopa kotona valmiiksi -jeee! Possu Munkille lupaamani sukat ovat valmiit ja lähtevät matkaan näinä päivinä. Hänellehän lupasin sukat henkisestä tuesta Suklaattoman Syyskuun aikana - hän vietti sen aikana Sukatonta Syyskuuta. Nyt on jo lokakuu puolessa välissä ja on ehdottomasti sukat tarpeelliset. Toivottavasti nämä ovat sopivat, vyötteen ohjeen mukaisesti tehty:

Näiden jälkeen, tai oikeastaan ohella, tein Niina Laitisen Taimitarhan Syyssukat. Moni varmaan ne tietääkin? Kyse oli siis Facebookin Knit Along -tapahtumasta: se kesti 12.9.-25.9. välisen ajan ja joka päivä tuli uusi pätkä lisää ohjetta. Kukin tekin oman halunsa mukaan: joko kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kuin minä, tai sitten yhtä sukkaa kerralla. Minä tein kahdella värillä, jotka ohjeessa oli ilmoitettu, mutta kukin teki tavallaan - sukista tuli tosi upeita!
Tässä minun versioni  näistä Taimitarhan Syyssukista:

Ensimmäinen kerta, kun osallistuin mihinkään tällaiseeen, missä neulottiin yhdessä samanlaista neulettta yhtä aikaa. Tosin itse olin jäljessä, kun oli kaiken laista muuta sutinaa ja säpinää, yllätys yllätys ;)

Niin ja semmoinenkin juttu vielä. Hyvin hyvin tärkeä:

Postityttö on kolisutellut meidän postiluukkua hyvinkin ahkeraan. Kiitos siitä! En ole kaikkia teitä muistanut erikseen kiittää. Tikkari on vielä syömättä, mutta Roosa-nauha kulkee olkalaukussa mukana päivittäin!

Itse ostamani Roosa-nauha onkin hupparissa, jota pidän vain silloin tällöin.

Nyt ei pysy enää silmät auki - anteeksi jos on kamalasti kirjoitusvirheitä, se johtuu ihan siitä, että viimeiset rivit on kirjoitettu silmät puoliummessa :D