Pitkästä aikaa ehdin tavata Ristipistoystävääni. Pitkästä aikaa tarkoittaa meillä pidempää aikaa kuin kaksi viikkoa :). Kummankin työt haittaa harrastuksia. Nyt aikataulut osui yksiin ja oli aikaa tavata pidemmästi, istua höpöttelemään.
Samaan aikaan kun mä istuin kalligrafiakurssillani, ystäväni istui käytävän toisella puolella käpypitsikurssilla, jonne yritti muakin houkutella. Ensin ajattelinkin lähteä, mutta kalligrafia vei voiton - ja parempi niin, vaikka.. noh.. Ei olisi ollut käpypitsi mun juttu. Mutta ystävälle se sopi täydellisesti. Ja tässä tulos:
Pikku-Pöllö, Isosisko ja Ystävyyden sydän - meidän ystävyydellemme.
Sanattomaksi mut sen sijaan sai tuliainen, jonka AM toi mulle yhteiseltä tuttavaltamme. AM oli kuluttamassa aikaa vanhan ystävän tatuointistudiolla - sieltä olen saanut jotain upeaa jo aikaisemmin, mutta olen unohtanut esittellä ne teille! Kuvaan ne myöhemmin, ne tarvitsevat kunnon valon ja kunnon kuvauksen, ovat sen verran upeita. Nyt sen sijaan; AM oli kertonut, että olen käynyt kalligrafiakurssilla ja: "No vies tuo Pöllölle, sillä on varmaan käyttöä sille. Mulla on näitä kaksi."
Ja kun istun autoon, saan käteeni tämän NIMIKOIMISKIRJA 2:n!
Aivan mahtava kirja! Istuin varmaan viisi minuuttia suu auki ja vaan tuijotin tuota kirjaa :) Sen jälkeen seuraavat viisi minuuttia kyselin, että oletko nyt ihan varma, että mä sain tämän omaksi? Joo-o, kyllä sait.
Ihan huikeata!
(Tilasin juuri netin kautta Nimikoimiskirja 1:n ja käyn huomenna tai tiistaina hakemassa sen paikallisesta antikvariaatista, yes!)
No, siihen perään AM sitten kotona kaiveli nettiä ja löysi ja tilasi sieltä mulle tämmöisen:
Tietääkö joku, mistä ihan oikeasti voisi tilata niitä lisätunteja vuorokauteen, sillä niille olisi nyt käyttöä? Niiiin paljon tekemistä, niin vähän aikaa - ja siinä välissä pitäisi "levätäkin", siis olla tekemättä yhtään mitään.
Ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: tämän säihke sai silmänikin säihkymään - jo senkin vuoksi, että taas kesken lomamatkan "hei katso, ostetaan tuo Pöllölle" :)
Rakas Duracell-pupuni täytti perjantaina 4 vuotta - siis iso tyttö jo. Facebook muistuttaa tärkeistä päivistä, vuosi kerrallaan. Siitä, kun vauvaa neljä vuotta sitten odotettiin, eikä me täältä Suomesta käsin voitu tehdä mitään muuta kuin odottaa, odottaa, odottaa, odottaa...
Kohta taas odotetaan ja odotetaan ja odotetaan ja odotetaan....
Nyt piti lähteä kaivelemaan muorin perintökirstua. Sieltä löytyi tuo Nimikoimiskirja (1) ja Näin nimikoimme, joka on yhdistelmä tuosta ensimmäisestä sekä 2:sta. Painovuosi viimeksi mainitussa on 1967, tuossa Nimikoimiskirjasta ei painovuotta löytynyt.
VastaaPoista:)
Vau - onpa aarteita sullakin!
PoistaTilausvahvistuksen mukaan tuon Nimikoimiskirja 1:n painos olis vuodelta 1951 -oho! - mutta 2:sta nähdäksemme puuttuu juuri se ensimmäinen sivu jossa olisi tiedot siitä monesko painos ja miltä vuodelta se on.
Netin ihmeellistä maailmaan kun viime viikolla selattiin, niin löydettiin myös tuo Nimikoimiskirja - kaikkea sieltä löytyy :)
Toivottavasti tuleva mahdollinen miniä on käsityöihmisiä, ettei nuo kaikki vanhat käsityötavarat joudun hukan suuhun :D
Vai pitäiskö ruveta opettaan Poikaa käsityön saloihin...?
Siis tarkoitin Näin nimikoimme -kirjaa, mikä löydettiin. Kirjoitan taas mitä sattuu...
PoistaJoo, näyttää siltä nyt, että tämä meikäläisenkin harrastus kuolee mun mukana... Toisaalta olinhan minäkin melkein 3-kymppinen, kun kortti- ja ristipistokärpänen puraisi eikä nää harrastukset nykyään katso edes sukupuolta. Eli ei menetetä toivoa. ;)
VastaaPoistaEi onneksi katso sukupuolta, totta. Mä taisin olla vielä vanhempi kun tein ensimmäisen ristipistotyöni, ja vähän keturalleenhan sekin meni :) Muuten hyvä, mutta kangas meinas loppua kesken....
PoistaKäpypitsi on asia jonka haluaisin oppia ja olen jo monta kertaa ollut kurssilla sitä opettelemassa, mutta aina siirtynyt hyvin nopeasti muihin puuhiin... Ihailen siis suuresti ystäväsi taitoja! Sinä olet saanut hienoja aarteita ja nehän eivät vanhene, joten ehdit kyllä kirjailla! Käsityötarvikkeet voi aina antaa kummilapselle, ystävän perilliselle tms. harrastajalle. Minä annoin joskus kummitytölleni kankaita tilkkuina barbien vaatteita varten. No, tilkuista en tiedä, mutta hänestä tuli todella monipuolinen käsityöläinen.
VastaaPoistaMinäkin ensin luulin pitkään haluavani oppia käpyilyä, mutta kun näin ystävän ensimmäiset harjoitustyöt, olin ihan tyytyväinen, että olin valinnut toisin :) Vaikka ei minusta korutekstaajaakaan tule, mutta onpahan kokeiltu sekin.
PoistaKyllä noille varmasti löytyy joku, joka osaa niitä arvostaa, uskon niin.
Mäkin olen perinyt jotain tollasia tekstaus- ja rustipistomallikirjoja. Pitääkin kaivella ne esiin. Jos siellä olis vaikka sulle jotain. Jotain opuksia mulla on myynnissä huutiksessa, mutta eivät ole menneet kaupaksi ainakaan vielä...
VastaaPoista:D
PoistaRistipistomallikirjoja siis
PoistaVoisin kyllä olla kiinnostunut niistä :)
VastaaPoista