Tämmöstäkö tää oli?

Mihin nää illat oikein häviää? Tämmöistäkö tää töissä käynti olikin? Kun on neljä vuotta ollut poissa töistä, niin jotenkin tämä tuntuu niin hullulta, kun illat kuluu ihan hujauksessa :D  Ja vaikka voinkin edelleen valvoa pitkään ja nukkua pitkään, syödä aamupalan rauhassa, niin silti tuntuu, että illat vaan häviää käsistä tuosta vain.

Viime maanantaina olin niin väsynyt, etten jaksanut mennä kalligrafia-kurssille lainkaan; syynä se, että olin "joutunut" lähtemään liikkeelle poikkeuksellisen aikaisin ja eilen puolestaan menin kurssille suoraan työpaikalta "kulkematta lähtöruudun kautta" - siis käymättä kotona, koska en olisi ehtinyt kuin kääntyä. Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut kuin syödä ja lukea sähköpostin, kurkata facebookiin ja vähän blogeja, sitten meinasin nukahtaa tähän koneen äärelle. Oli annettava periksi.

Tänään olikin sitten - äh meinasin sanoa normipäivä, mutta eipäs ollutkaan, kun aamullahan piti lähteä kipin kapin kauppaan, kun ei oltu moneen päivään käyty. Aamukahvit oli pakko vaihtaa teehen parina aamuna, kun ei ollut maitoa, eikä kumpikaan viitsinyt hakea :) Miten niin laiskoja... Oli vaan niin ihana laiskotella; olla vaan tekemättä just sitä mitä huvitti, jos huvitti. Eli mulla meni koko sunnuntai nukkuessa - taisi johtua lääkkeistä tällä kertaa.
Mutta siis muuten oli normipäivä, paitsi että myöhästyin töistä lähtiessä bussista ja olin 20 minuuttia myöhemmin kotona kuin tavallisesti.

Pitkän alustuksen :D jälkeen päästään siihen, että postityttö oli aamulla alakerrassa kun me lähdettiin; oli varmaan juuri käynyt jakamassa postin koska oli tyhjin käsin. Jos olisin lähtenyt n. 5 sek. myöhemmin, olisin saanut käsiini pakettikortin ja voinut töistä tullessa hakea mulle osoitetun paketin. Nyt se odottaa huomiseen ja minä kihisen uteliaisuudesta kuin kapallinen kirppuja :D.

Mutta onneksi postityttö oli jättänyt ihanaa postia, jonka oli lähettänyt Susanna Maalta! Kiitos, ihana ystävä <3 Paketti oli palkinto, jonka Susanna lupasi, jos selviän suklaattomasta syyskuusta ja teidän ystävien kannustuksella selvisin siitä!

 
 Kirjeestä löytyi ihana itsetehty pöllökortti - sen "vatsassa" lukee HELVETINPÖLLÖ. Lisäksi siellä oli kankaasta tehty pyöreä kukkaro tms. - siellä voi säilyttää mitä vaan, mulla on sille jo käyttöä :) - nyt sinne oli tehnyt pesän tuo söpö siiliheijastin!
Heijastin tulikin juuri oikeaan aikaan, sillä ostin juuri uuden ennen-talvea-takin, joka oli vielä ilman heijastinta!  KIITOS SUSANNA!