Lisää kuvia Kyyhkylästä

Yleisön pyynnöstä tai jopa siitä huolimatta tässä vielä muuta kuva Kyyhkylästä, Navettagalleriasta. 

Tätä rouvaa en muista, mikä hän oli nimeltään, mutta siinä pihalla hän päivysti:

Tämä puu puolestaan oli koristeltu viinitölkkien sisällä 

olevilla muovipusseilla:

Navetasta puolestaan löytyi kaikenlaista mielenkiintoista. Ihan kaikesta en tosiaan ehtinyt kuvia ottamaan, mutta vielä jokunen kuva löytyy. Katsotaanpa....

Tämä riikinkukon näköinen lintu on Pahkiainen 😊

Ja Saimaan rannalla kun oltiin, niin sieltä tietysti löytyy Saimaan seireenit 😊

Tuossa seireenin takana on taulu, joka oli tehty kolikoista, en vain muista mistä kolikoista se oli tehty. Jonkinlainen joki siinä taisi olla. 

Viimeisestä kuvasta on jäänyt nimilappu kuvaamatta, mutta kovasti siinä haudotaan, joku lintuhan se näyttää olevan. 😊

Nyt on kaikki Kyyhkylästä otetut kuvat otettu - enemmänkin kuvattavaa olisi ollut, mutta kun ei vaan tullut otettua. 

Pöllötkin lisääntyivät matkalla - yllätys yllätys 😊. Yhtään pöllöä en ole itse ostanut, mutta viikossa ne ovat taas lisääntynee ❤❤ Niistä lisää toisen kerran. 

Ei sovi mun selkääni enkelin siivet...

https://www.youtube.com/watch?v=NXv2JalZvrg

En osaa sanoa, mikä tässä laulussa viehättää, mutta jotain tässä on. Kaunis.

Kuvia Kyyhkylästä

Tässä postauksessa muutamia Kyyhkylässä ottamiani kuvia, suurin osa Navettagalleriasta.

Ja tulipa mieleen... Perjantaina olin luovuttamassa huonettani pois, että pääsevät siivoamaan sitä seuraavalle. Ystävällinen respan tyttö kysyi
- Onko puhelimen laturi mukana?
- Juu on. Mutta tarkistetaan nyt vielä. On se täällä.
- Onko pistoke?
- Eipä muuten olekaan... käynpä katsomassa.
Ja siellähän se oli, seinässä, olin ottanut vain johdon mukaani... Kiitos respan tytön, nyt on myös pistoke kotona. Kiitin häntä huomaavaisuudesta, johon hän totesi, että niin monta puhelimen laturia on lähetetty perässä, että on oppinut kysymään, onko se varmasti mukana 😃

Tässä kuitenkin lupaamiani kuvia Kyyhkylästä.

Auringonnousu Suur-Saimaalla. Tällaista auringonnousua saatiin katsella parina aamuna. Miten nopeasti ja upeana aurinko nousikaan. Yhtenä aamuna melkein ehdimme ihailemaan auringonnousua ulos - vähän korkeammalle oli aurinko ehtinyt jo nousta ennen meitä 😃



 Nämä upeat vaahtera ja pihlaja vaihtoivat asuaan viikon aikana - nopeasti se tapahtui 😊

Mainitsemastani Navettagalleriasta löytyi vaikka mitä: CD-levyistä tehty joki, jonka varrelle oli kasvanut kylä/kaupunki kirkkoineen yms. Joessa oli veneitä - vaan yhtään kajakkia eikä kanoottia siellä ollut..

En edelleenkään osaa minkäänlaista kuvankäsittelyä saati sitten järjestellä niitä tänne blogiin, joten koettakaa kestää tätä sekamelskaa :)
Ja iföynillä kuvaaminen on ihan sieltä pimeimmästä paikasta ja kameraahan ei tietenkään kannata kuljettaa mukana, koska se vie ihan liikaa tilaa. Se semmoinen pieni pokkari. Ja varsinkin kun ei sitäkään osaa käyttää.







Ulkoa löytyi myös kumisaapaspuu ja peikonpesä:

     

Sisältä puolestaan löytyi mm. Salainen agentti ja Tanssiva Marilyn

 Kaikki teokset on siis tehty kierrätysmateriaaleista, kuten näkyy.  Galleriassa oli myös joitakin maalauksia, jotka oli tehty esim. tuohelle tms.

Kyyhkylän kartanosta löytyy vanha kirjasto, jossa olisi mukava istua, neuloa sukkaa ja kuunnella, kun joku lukisi vanhoja tarinoita:

     

Kirjastosta löytyy myös tämä koskettava veistos. Sai hiljaiseksi.


  

 
Torstaiaamuna paikalle saapui myös neljän ryhmäläisen omaiset ja minä kävin yhden pariskunnan kanssa iltalenkillä tutustumassa Porrassalmen taistelun muistomerkkiin:

  

Tämmöinen kuvakavalkadi. Paljon enemmänkin kuvattavaa olisi ollut, mutta kuvaamatta jäi. Kun se kamera. Oli kotona. Se on aina. Mutta sentään jotain tuli kuvattua.
Josko tässä tulisi taas opeteltua kuvaamaankin, kun kuvatkin on näin kurjia, mutta jospa näistä jotain saatte irti 😃😃

Terveiset Mikkelin Kyyhkylästä

Viikko Kyyhkylässä on takana.
Samalla rentouttava, mutta myös uuvuttava.
Paljon naurua, mutta vähän myös itkua.
Vertaistukea. Ymmärrystä jopa puolesta sanasta.
Vanhan tiedon kertausta (itselle), mutta paljon uuttakin tietoa, miten elää tämän Riesan kanssa.
UPEA RYHMÄ - kotiintuomisina uusia ystäviä, paljon hyviä muistoja.

Kyyhkylä paikkana on hieno. Vanha kartano, jonka historiasta voi käydä lukemassa Wikipediasta
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyhkyl%C3%A4). Hotelli Rustholli mukavine huoneineen ja respan tyttöineen ja viihtyisänä aulana, jossa mekin vietimme aikaamme iltaisin jutellen: välillä jatkaen päivän vakavammista aiheista tai niistä jotka saivat vatsalihakset kipeiksi. Kyllä, uskokaa tai älkää, vatsalihaksetkin löytyivät, ja paljon muita lihaksia 😊😊

Kuntoutuskeskus on erikseen ja sieltä löytyy vaikka mitä: erilaisia luentosaleja, jumppasaleja, kuntosali, terapia-allas vesijumppaa varten (siellä en käynyt), rentoutushuone tähtitaivaineen - tähdet vain oli tällä kertaa sammuneet, mikä toisaalta oli meidän ryhmän kannalta ihan hyvä.

Siellä asuu vakituisesti sotainvalideja, mutta siellä on jatkuvasti erilaisia kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja; kuten nyt tämä meidänkin kurssi.
Nälkää siellä ei tarvitse nähdä 😊: aamiainen, lounas ja päivällinen, ja iltapalan saa itse koota ja ottaa mukaan hotellihuoneeseen. Useimmissa huoneissa on mahdollisuus keittää teetä ja lämmittää jotain mikrossa.

Yhtenä iltapäivänä istuttiin rantasaunalla juttelemassa tästä meitä yhdistävästä sairaudesta, torstaiaamupäivän ihanassa auringonpaisteessa kävimme fysioterapeutin kanssa ulkona raikkaassa ilmassa kävelyllä. Saimaa liplatteli ihan siinä katseen ulottuvilla.

Liikunnanohjaajaopiskelijat peluuttivat meillä mölkkyä ja boccia, sitten jumppasimme, venyttelimme ja kokeilimme myös faskiaa - se oli mulle ihan uutta. Mielenkiintoista ja ehkä sellainen kova pallo sitä varten tarvitsee hankkia 😊

Alueelta löytyy myös päiväkoti ja Navettagalleria; vanhaan navettaan tehty kierrätystaiteen näyttely - se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Kyyhkylään menee 😊😊

Henkilökunta on ystävällistä. Me tapasimme siellä sairaanhoitajan, psykologin, useampikin fysioterapeutti sekä Mikkelin keskussairaalasta vieraileva neurologi. Meillä oli oma sairaanhoitaja, joka piti meistä huolta ja piti meille jokaiselle oman "puhuttelun" 😊
Tehtiin tavoite viikolle ja viikon lopussa katsottiin kuinka oltiin tavoitteisiin päästy.

Suosittelen ehdottomasti lähtemään sinne, jos vain mahdollisuus tarjoutuu - itse olen valmis lähtemään sinne uudestaan milloin vain.

Eilen (perjantaina) iski sellainen "viimeisen päivän syndrooma": väsynyt, haikea, uupunut, kiire kotiin. Toisaalta ei olisi halunnut erota uusista ystävistä, toisaalta halusi pian kotiin. Toisaalta olisi vielä halunnut jatkaa niitä keskusteluita ja kokemusten jakamisia, toisaalta tuntui, että oli oli jo sanonut kaiken. Mutta oli myös jo uupunut. Yllättävän uuvuttavaa on istua - vaikka liikuttiinkin - ja kuunnella, vähän niin kuin "opiskella", vaikka nukkui hyvin ja pitkät yöunet.

Tästä päivityksestä tuli pelkkää tekstiä - teen toisen päivityksen, johon laitan ne muutamat kuvat joita itse otin paikan päältä. Muutenhan kuvia tuosta hienosta paikasta löytyy tuolta Kyyhkylän sivuilta 😊

Käsitöitäkin viimein tehtynä

Käytiin viime lauantaina etsimässä kaupoista SUOLAA. Tiettyä suolaa. Semmoista missä on vähän suolaa. Se oli jotain Herbamaren vähäsuolaista yrttisuolaa. Ei ollut helppo homma, ei sitä ihan niin vaan löytynyt. Joka kaupasta.
Mutta sitten päätettiin mennä kauppakeskukseen jossa on luontaistuotekauppa Life, ja Punnitse ja Säästä. Ja Citymarket. Kai nyt jostain löytyisi.

Ensimmäinen kohde oli Punnitse ja Säästä. Ei ollut. AM jätti mut sinne "hoitoon" siksi aikaa kun sanoi käyvänsä katsomassa Lifesta. Ei ollut. Sanoi käyvänsä vielä äkkiä Cittarissa.

Punnitse ja Säästä:n tyttö sanoi katsovansa mun perään vielä senkin aikaa, kun AM kipaisee Cittarissa. Voi mitä herkkuja siellä oli, siellä Punnitse ja Säästä:ssä: Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, suklaata, karkkia, teetäkin vaikka kuinka, käsivoiteita, saippuioita - voih, vaikka mitä! Ihana kauppa!
Yhden joululahjan löysin sieltä, hyvän ostoksen tein!

Onneksi AM ei viipynyt kauan, muuten olisin mennyt konkurssiin. Suola oli löytynyt, ja... voi AM:a: hän oli taas ostanut mulle kerän lankaa ❤❤ Perusteluna "kun tää on ihan sun värinen"

Mietin jonkun aikaa, että mitä siitä tekisin, jotain mikä valmistuisi nopeasti. Sukkia ja lapasia on, kaulaliinoja myöskin, mutta...hetkinen.. KAULURI.
Ja tällainen siitä tuli:



Jospa tämä nyt podettu flunssa jäisi tämän ansiosta syksyn ja talven ainoaksi.

Ai niin. Lauantaina sattui myös vähän hmm....harmillisempi tapaus. AM on lopettanut tai lopetellut tupakanpolttoa. Syö tällä hetkellä Nicotinellia. Ne unohtui sieltä Cittarista ostaa ja käytiin hakemassa ne tuosta meidän lähikaupasta. Tai minä hain. Siellä oli vanha täti juttelemassa henkilökuntaan kuuluvan tytön kanssa. Mihinkä siellä korvansa laittaisi ja kuulin keskustelusta pätkän jossa kassatyttö sanoi, että naapurikunnan kaupassa voisi asia onnistua. Täti näytti vähän surkealta ja ajattelin, että kun meillä on auto ja aikaa, voisin tarjota apua. Menin kysymään, voisinko auttaa. Sainkin sitten tietää, että tädillä ei olekaan rahaa eikä hän voi ostaa ruokaa - olisi halunnut velaksi. Se ei onnistunut, valitettavasti. Mietin ihan pienen hetken ja tarjouduin ostamaan hänelle purkin maitoa ja esim. maksalaatikon tms. Tarjous ei hänelle kelvannut :(
Täti otti rollaattorinsa ja lähti niine hyvineen kotiinsa - hänen miehensäkään ei ilmeisesti ollut sillä hetkellä hetkellä kotona, en saanut selvyyttä koska hän oli tulossa kotiin, mutta kai hän sitten oli tulossa jossain vaiheessa. Tädillä ei sanojensa mukaan kuitenkaan ollut kotona lainkaan ruokaa, mutta... hämmentyneenä tein omat ostokseni ja ihmettelin, kun ei tarjoukseni kelvannut. Ilmeisesti hän ei sitten kuitenkaan oikeasti ollut avun tarpeessa?