Terveiset Mikkelin Kyyhkylästä

Viikko Kyyhkylässä on takana.
Samalla rentouttava, mutta myös uuvuttava.
Paljon naurua, mutta vähän myös itkua.
Vertaistukea. Ymmärrystä jopa puolesta sanasta.
Vanhan tiedon kertausta (itselle), mutta paljon uuttakin tietoa, miten elää tämän Riesan kanssa.
UPEA RYHMÄ - kotiintuomisina uusia ystäviä, paljon hyviä muistoja.

Kyyhkylä paikkana on hieno. Vanha kartano, jonka historiasta voi käydä lukemassa Wikipediasta
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyhkyl%C3%A4). Hotelli Rustholli mukavine huoneineen ja respan tyttöineen ja viihtyisänä aulana, jossa mekin vietimme aikaamme iltaisin jutellen: välillä jatkaen päivän vakavammista aiheista tai niistä jotka saivat vatsalihakset kipeiksi. Kyllä, uskokaa tai älkää, vatsalihaksetkin löytyivät, ja paljon muita lihaksia 😊😊

Kuntoutuskeskus on erikseen ja sieltä löytyy vaikka mitä: erilaisia luentosaleja, jumppasaleja, kuntosali, terapia-allas vesijumppaa varten (siellä en käynyt), rentoutushuone tähtitaivaineen - tähdet vain oli tällä kertaa sammuneet, mikä toisaalta oli meidän ryhmän kannalta ihan hyvä.

Siellä asuu vakituisesti sotainvalideja, mutta siellä on jatkuvasti erilaisia kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja; kuten nyt tämä meidänkin kurssi.
Nälkää siellä ei tarvitse nähdä 😊: aamiainen, lounas ja päivällinen, ja iltapalan saa itse koota ja ottaa mukaan hotellihuoneeseen. Useimmissa huoneissa on mahdollisuus keittää teetä ja lämmittää jotain mikrossa.

Yhtenä iltapäivänä istuttiin rantasaunalla juttelemassa tästä meitä yhdistävästä sairaudesta, torstaiaamupäivän ihanassa auringonpaisteessa kävimme fysioterapeutin kanssa ulkona raikkaassa ilmassa kävelyllä. Saimaa liplatteli ihan siinä katseen ulottuvilla.

Liikunnanohjaajaopiskelijat peluuttivat meillä mölkkyä ja boccia, sitten jumppasimme, venyttelimme ja kokeilimme myös faskiaa - se oli mulle ihan uutta. Mielenkiintoista ja ehkä sellainen kova pallo sitä varten tarvitsee hankkia 😊

Alueelta löytyy myös päiväkoti ja Navettagalleria; vanhaan navettaan tehty kierrätystaiteen näyttely - se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Kyyhkylään menee 😊😊

Henkilökunta on ystävällistä. Me tapasimme siellä sairaanhoitajan, psykologin, useampikin fysioterapeutti sekä Mikkelin keskussairaalasta vieraileva neurologi. Meillä oli oma sairaanhoitaja, joka piti meistä huolta ja piti meille jokaiselle oman "puhuttelun" 😊
Tehtiin tavoite viikolle ja viikon lopussa katsottiin kuinka oltiin tavoitteisiin päästy.

Suosittelen ehdottomasti lähtemään sinne, jos vain mahdollisuus tarjoutuu - itse olen valmis lähtemään sinne uudestaan milloin vain.

Eilen (perjantaina) iski sellainen "viimeisen päivän syndrooma": väsynyt, haikea, uupunut, kiire kotiin. Toisaalta ei olisi halunnut erota uusista ystävistä, toisaalta halusi pian kotiin. Toisaalta olisi vielä halunnut jatkaa niitä keskusteluita ja kokemusten jakamisia, toisaalta tuntui, että oli oli jo sanonut kaiken. Mutta oli myös jo uupunut. Yllättävän uuvuttavaa on istua - vaikka liikuttiinkin - ja kuunnella, vähän niin kuin "opiskella", vaikka nukkui hyvin ja pitkät yöunet.

Tästä päivityksestä tuli pelkkää tekstiä - teen toisen päivityksen, johon laitan ne muutamat kuvat joita itse otin paikan päältä. Muutenhan kuvia tuosta hienosta paikasta löytyy tuolta Kyyhkylän sivuilta 😊