"Mutta missä on polakone?"

Ostin työkaluja, mutta polakone puuttui. Onneksi työkaluja oli paljon ja paketissa oli sellaisiakin työkaluja, jotka oli ihan uusia ja outoja, kuten puristin ja isin mielen mukaan muotoiltui vasara - ei siis mikään "lasten" malli, vaan ihan oikean mallinen vasara. Reipas isoveikka vietti 3-vuotissynttäreitä vapunpäivänä. 

Minä sain pikkuveikalta pieneksi jääneet vaatteet Kallelle: 

Ja ilmapallon. Kun ei löytynyt pöllöä, sain toisen, joka kuulemma sopi minulle: Salama McQueenin :D Sen kanssa sitten matkustin junalla Isolta Kirkolta kotiin. 

Ostin maalisudin. Ja puunsuojaöljyä. Mehiläispesä pitää käsitellä puunsuojalla. Siis ilmalämpöpumpun ulkoyksikön suojakotelo. 
Ostin myöskin Mursun kanssa kaksi muovista klik-laatikkoa. Siis koottavia säilytyslaatikoita, tukevia. Vanhojen, jo lähes rikkinäisten puisten tilalle. Saadaan ruukkuja ja sen sellaista pihatavaraa niihin talteen.

Ostin matkavakuutuksen. Kun ei vakuutukset sisältäneetkään semmoista.
Ja kun Äitirakkaan kanssa kävi vahinko. Ei pitäisi kahta töppösormea päästää yhdessä tietokoneelle. Ei oo enää kun 97 aamua. 
Ötökkäasiantuntija lupasi, että saan nukkua hänen vieressään <3 Mummo saa nukkua sitten ballerina-rakennusmestari-jalkapalloilijan vieressä. Joutuu ehkä pelaamaan jalkapalloa. 
Mulle käy kyllä kaikki muut ötökät paitsi hämikset...

Siinä ne kai tärkeimmät.

Tai niin no. Riesa. Sehän se päätti heittäytyä tuttavalliseksi kaikkein parhaimmalla hetkellä. Toisaalta, mitä parhaimmassa paikassa kyllä kerrankin, olisi ollut apu lähempänä kuin lähin lääkäri. Kun lopulta kokonaan taas tokenin, ei voitu kuin nauraa.
Olin siis Isolla Kirkolla Tätini luona ja ikävien sattumusten jälkeen olimme perjantai-iltana sairaalan päivystysosastolla katsomassa 96-vuotiasta isotätiäni. Vierailuaikaa ei oltu annettu paljoakaan, joten kun olin häntä tervehtinyt siirryin sivuun ja omasta mielestä seisoin sängyn vieressä ja pidin sängyn laidasta kiinni.
Totuus onkin kuulemma toinen :) Täti oli kuullut hoitajan huikkaavan "Siinä oven vieressä on se nappi, siitä kun painaa niin ovi aukeaa". 
Vilkaisu ja hihkaisu takaisin: "Älkää päästäkö häntä ulos, hänellä on kohtaus päällä, hänellä on epilepsia!" Ja sitten oli ollut apuna jo toinenkin hoitaja, että saivat minut takaisin siihen isotädin sängyn viereen (mikä kyllä on harvinaista, etten vissiin ollut hirveästi pistänyt hanttiin).

Kaiken kaikkiaan meni varmaan kymmenisen minuuttia, ennen kuin olin selvittänyt missä olen, miksi, missä ylipäätään olen ja millä olen sinne tullut silloin kun olin tullut. 
Mutta siis paras paikka saada kohtaus on sairaalan päivystys; apu olisi ollut lähellä, jos sitä olisi tarvittu. Bussiin kun päästiin ja pahin väsymyskin meni vähän niin kuin pakosta ohi, emme voineet muuta kuin nauraa tilanteelle :D

Mutta juuri tuon takia pyysin Tätiä saattamaan mut junalla tuonne kaupunkiin - Mursu tuli sitten junalta hakemaan kotiin. Eikä Tädinkään junamatkailu ihan pelkkää edestakaisin junailua ollut; kävi lenkittämässä pikkusiskoaan :) 

Että seikkailtu on taas. 
Korppeja, kurkia, jäniksiä, kauriita, rupikonnia, sisiliskoja... kaikenlaisia eläimiä on nähty. Leskenlehtiä, sinivuokkoja, käenrieskoja..

Vettä satoi tänään kaatamalla vieden varmaan viimeisetkin lumet.  

 

Kevätaamun henkäys

Sinä niin pitkän matkan kuljit

ja suljit silmäsi keväisenä aamuna,

että taisit tietää rakkaiden jo odottavan,

niin kaunis oli hymy kasvoillasi

kun näin sinut viimeisen kerran. 

Saan itsekin hymyn huulille,

kun lapsuuden muistot tulvii mieleen,

poskille kyyneleet valuen.

Mikään mittari ei voi mitata ikävämme määrää,

mutta tiedämme, että sinun on hyvä olla.

Hyvää matkaa Helmi-täti 💗

Hoitaakohan julkinen terveydenhuolto?

"Ei minun verorahoillani" - tuon kommentin saa aika usein lukea iltapäivälehtien kommenttiosioissa, kun on kyse esim. työttömien tai muuten vähävaraisten terveydenhuollosta. Tulen siitä vihaiseksi. Mutta ei siitä varsinaisesti sen enempää.

Pohdin vain tässä sitä, että jos erikseen kirjoittaisin "maksetaan MINUN verorahoistani", niin hoidettaisiinkohan Kallen kaikki vammat ja vaivat julkisen terveydenhuollon puolella 😕😕

Kalle on jo vanha, varmaan yli viidenkymmenen ja on kokenut elämässään monenlaisia kolhuja, ihan niin kuin minäkin. 
Osa niistä taitaa olla *pyörittelee silmiään* minun aiheuttamiani: Kallella on ollut avautuvat ja sulkeutuvat silmät, ihan "oikeat" silmät. Jostain syystä, jos oikein muistan, silmät mekanismeineen tipahtivat pään sisään 🙈 Mekanismi on saatu "ongittua" takaisin ja liimattu paikalleen sekä värjätty tussilla silmät sinisiksi, ettei Kalle näyttäisi niin pelottavalta. 

Itkeäkään Kalle ei enää osaa, sekin mekanismi on mennyt rikki. 
Kaikkein surullisinta taitaa kuitenkin olla n. 30 vuotta sitten nuoremman sukupolven aiheuttama tapaturma, jonka seurauksena Kallella on kallonmurtuma. 

MUTTA. 
Lähetin sähköpostia ja kuvat Kallesta Nukketohtori Ainolle ja kysyin, onko parantaminen vielä mahdollista. Nyt jännitetään mitä Nukketohtori sanoo ja jos toivoa vielä on, niin sitten me lähdetään Kallen kanssa sairaalaan. 
Jos oikein muistan, niin hän on ollut sairaalassa joskus aikaisemminkin - Äitirakas sen muistaisi. 

Pöllökin tarvitsisi tohtoria. Vaivaa on jos jonkinlaista, mutta Riesalääkäriä nyt ihan ensimmäisenä. Tai oikeastaan jos vaikka kevätlääkäriä, eli jos noi lumet huitsin nevadaan, niin voi olla, että Riesalääkäriä voin odottaa pidempään. Mutta ootellaan. 

Kuka navigoi kevääseen?

- Sepe, oliko se navigaattori päällä? Kartan perusteellako sä suunnistit? Vai vanhasta muistista?

- No kuule ihan navigaattorilla ja niiden tietojen mukaan mitä itse annoit. Kartasta välillä tarkistin, ja tunnistinhan mä nyt maisemat. Victor ja Hugokin, ne kurjat Kurjet on jo tulleet, olivat pitämässä taukoa vanhassa tutussa paikassa. Pellon laidalla, vähän sen hautuumaan jälkeen. Etkö ite nähnyt?

- Miten täällä sitten voi olla vielä näin paljon lunta? Koko pelto on lumen peitossa. Ja ladutkin on vielä. Meinaatko, että me noita latuja pitkin kuljetaan? Tossa tien laidassa vähän on sulaa, mutta siinä on noi pahuksen keekoilijat, rinta rottingilla marssivat varikset. Pelkureita ne kuitenkin on, onhan se nähty.
Mutta mikä tää paikka nyt oikein on? Ootko Sepe ihan varma, että ollaan oikeessa paikassa?

- Herra Johtaja on hyvä ja kaivaa vaan sen muistikirjansa esille ja tarkistaa viimevuotiset koordinaatit. Ja edellisvuotisetkin. Ne on just nää samat, missä nyt ollaan. Ja mä lähden nyt syömään.

- Nooh, älä nyt Sepe... onhan täällä ihan tutun näköistä muuten, tämä lumi vaan hämää... hyvin sä porukan kesäpaikkaan ohjasit. Kyllä me tänne jäädään. 
Se on kuulkaa töyhtikset kevät nyt! 

*************

Kaupungista tullessa Mursu näki kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Siis näki töyhtöhyypän ja se on meillä kevään merkki. Minä en nähnyt kun katsoin juuri vastakkaiseen suuntaan, jossa oli jo aloitettu kasvihuoneiden muovittaminen. Sekin on muuten kevään merkki. Hetken päästä oli toinen, ja kolmaskin, enkä nähnyt kumpaakaan kun taas katselin väärään suuntaan. "Pidä töyhtöhyyppäs :( " Mursu päätti kuitenkin, että ajetaan kotiin pidemmän kautta, josko niitä näkyisi vielä lisää - siellä perinteisellä hyyppäpellolla. Sinne asti ei ehditty, kun nähtiin kokonainen parvi töyhtöhyyppiä, ehdittiin laskea ehkä kymmenkunta, mutta kyllä niitä taisi olla enemmänkin. 

Eli kyllä se on kevät - vaikka siellä pellolla sitä lunta olikin ja latu-uratkin vielä näkyi, vaikkei enää sentään hiihdettävissä. 

                                  Tekijä Laila Riiheläinen, Hollola
                                    kuvan julkaisuun lupa tekijältä

Kevät toi, kevät toi muurarin...

Pari päivää sitten Mursu veti verhot ikkunan eteen, ettei näkisi lumisadetta. Viime viikolla eräänä päivänä keskustelu kun oli meillä kulkenut kuta kuinkin tätä rataa:

- Kas, siellä sataa lunta.

- No niinpä näkyy.

- No nyt se lumisade loppui.

- Niinpä näkyy, hyvä juttu.

- Siellä sataa sitten taas lunta.

- No niin näyttää satavan, ja oikein kunnolla.

- Nyt se taas hiljenee, kyllä se siitä kohta loppuu.

- Nyt se loppui. Saisi lakata jo satamasta kokonaan, ettei noita likakaivoja tarvi mennä uudestaan lapioimaan esille.

- Se alkoi taas. Mutta kyllä se tosiaan saisi loppua. Kun se kuitenkin tohon pihatielle sulaa, se pehmittää tota tietä sen verran, että siihen jää taas sen loka-auton jäljet, kun se on kuitenkin niin painava. 

Vaan, apropoo, se loka-auto tulikin meille aikaisin aamusta, joten se oli varmaan jos ei ihan tyhjä, niin ainakin melkein tyhjä, eikä sotkenutkaan meidän tietä. Eikä se tiekään niin pehmeä ollut kuin luulin. 

Mutta käydessään se kyllä katkaisi muutaman oksan meidän siree- eikun syreeniaidasta. Sekään ei haittaa, sillä ne oksat on ollut tarkoitus leikata siitä pois jo kolme vuotta. Nyt ne on pakko leikata. 

Eikä se kevät mitään muuraria ole tuonut. Eikä ole tuomassakaan. Ei ainakaan minun tietääkseni, ei siitä ole ollut puhetta. Muistaakseni. 

Mutta fasaanin se toi. Rouva Fasaani on kepsutellut tuossa maantiellä useampanakin päivänä, mutta eilen iltapäivällä siltä kai puuttui sokeria tai kahvia, kun oli ihan sisälle pyrkimässä. Tuossa oli rappusten alapäässä, oli jo alimmaiselle portaalle astumassa, kun huomasi Mursun pari olutta, jotka oli jäähtymässä hangessa. Vaihtoi ripeästi suuntaa, tutkaili oluttölkkejä ja katosi saunalle. Ihan oli tarkistettava tölkkien lukumäärä, ettei rouva Fasaani siitä ottanut tölkkiä mukaansa ja lähtenyt saunan lämmitykseen. 

Ei sentään - eikä se sitten sinne saunallekaan; ukko-fasaani rääkäisi jostain niin pahalla äänellä, että rouva otti jalat alleen ja lähti; niin vauhdilla lähti ettei ehditty nähdä mihin suuntaan se loppujen lopuksi livahti. 

Olishan se kyllä ihan kiva, jos noi lumet jo tosta lähtis, olis sitä muutakin tekemistä tekemistä kuin kököttää täällä sisällä. Siis tarkoitan, että olis tuolla ulkona kaikenlaista tekemistä. On piiiiitkä lista kaikenlaisia asioita, mitä tehtäis, mutta kun se vaatii ainakin sulan pihan. Ja mielellään kuivankin. Ja työkalujakin olisi kiva saada tuolta työkaluvajasta - lumen takaa. 

Tiistai-iltana oli kyllä aika, eikä vaan aika, vaan oikeasti ihanaa, kun katselin kun aurinko laski ja kello oli jo yli puoli kahdeksan. Tuntui jo melkein kesältä, kun katseli vain sitä aurinkoa, suodatti sen puiden välistä - niin kuin se suodattuu kesälläkin. 

On muuten varmaan outoa, kun nyt keväällä puuttuu ne kaksi isoa koivua ja vihreää onkin pihalla vähemmän kuin ennen.

Ai niin. Soittelin tossa pari viikkoa sitten verotoimistoonkin. Jouduin soittamaan parikin kertaan samasta asiasta, kun en oikein ymmärtänyt eikä veroilmoituskaan ymmärtänyt. Sain jälleen kerran hyvää palvelua, molemmilla kerroilla. Jälkimmäisellä kerralla puhelimeen vastasi äänen perusteella minua huomattavasti nuorempi nainen ja kun varsinainen asia oli selvitetty, kysyin voinko hoitaa toisenkin asian samalla - tai voiko sitä yleensäkään puhelimessa hoitaa. Olin nimittäin huomannut, että meidän kesämökille oli ilmestynyt viemäri ja vesijohto :) No, on ne ehkä olleet siellä aikaisemminkin, mutta eipä ole tullut tarkistettua. Asia saatiin korjattua ja kiittelin, miten näppärästi asia hoitui, kyllä on nykyään veroilmoitustenkin korjaaminen/täyttäminen helppoa. Naurettiin puhelimeen vastanneen nuorehkon naisvirkailijan kanssa, että olen sen verran häntä vanhempi, että muistan ajan kun veroilmoitus piti täyttää itse IHAN KOKONAAN. Ihan nimestä ja osoitteesta alkaen. Lomakkeet sentään lähetettiin, mutta nimi ja muutkin piti itse muistaa. Jotta on asiat paljon muuttuneet niistä ajoista :D 

Semmoisia tarinoita. Jottei ihan ilman kuvia jäisi tämäkin postaus, niin laitetaan tähän muistolaatasta naapuripitäjästä, joka kertoo, missä on syntynyt yksi - noh, kauneus ja komeus on katsojan silmässä - mutta komeimmista ja upeampiäänisistä laulajista ;)  Synnyinkunnastaan löytyy myös yksi hänelle pystytetyistä muistomerkeistä, "Hopeinen kuu". 
Tämä kuva on otettu viime kesän aurinkoisena päivänä :)