Kevät toi, kevät toi muurarin...

Pari päivää sitten Mursu veti verhot ikkunan eteen, ettei näkisi lumisadetta. Viime viikolla eräänä päivänä keskustelu kun oli meillä kulkenut kuta kuinkin tätä rataa:
- Kas, siellä sataa lunta.
- No niinpä näkyy.
- No nyt se lumisade loppui.
- Niinpä näkyy, hyvä juttu.
- Siellä sataa sitten taas lunta.
- No niin näyttää satavan, ja oikein kunnolla.
- Nyt se taas hiljenee, kyllä se siitä kohta loppuu.
- Nyt se loppui. Saisi lakata jo satamasta kokonaan, ettei noita likakaivoja tarvi mennä uudestaan lapioimaan esille.
- Se alkoi taas. Mutta kyllä se tosiaan saisi loppua. Kun se kuitenkin tohon pihatielle sulaa, se pehmittää tota tietä sen verran, että siihen jää taas sen loka-auton jäljet, kun se on kuitenkin niin painava. 
Vaan, apropoo, se loka-auto tulikin meille aikaisin aamusta, joten se oli varmaan jos ei ihan tyhjä, niin ainakin melkein tyhjä, eikä sotkenutkaan meidän tietä. Eikä se tiekään niin pehmeä ollut kuin luulin. 
Mutta käydessään se kyllä katkaisi muutaman oksan meidän siree- eikun syreeniaidasta. Sekään ei haittaa, sillä ne oksat on ollut tarkoitus leikata siitä pois jo kolme vuotta. Nyt ne on pakko leikata. 

Eikä se kevät mitään muuraria ole tuonut. Eikä ole tuomassakaan. Ei ainakaan minun tietääkseni, ei siitä ole ollut puhetta. Muistaakseni. 

Mutta fasaanin se toi. Rouva Fasaani on kepsutellut tuossa maantiellä useampanakin päivänä, mutta eilen iltapäivällä siltä kai puuttui sokeria tai kahvia, kun oli ihan sisälle pyrkimässä. Tuossa oli rappusten alapäässä, oli jo alimmaiselle portaalle astumassa, kun huomasi Mursun pari olutta, jotka oli jäähtymässä hangessa. Vaihtoi ripeästi suuntaa, tutkaili oluttölkkejä ja katosi saunalle. Ihan oli tarkistettava tölkkien lukumäärä, ettei rouva Fasaani siitä ottanut tölkkiä mukaansa ja lähtenyt saunan lämmitykseen. 
Ei sentään - eikä se sitten sinne saunallekaan; ukko-fasaani rääkäisi jostain niin pahalla äänellä, että rouva otti jalat alleen ja lähti; niin vauhdilla lähti ettei ehditty nähdä mihin suuntaan se loppujen lopuksi livahti. 

Olishan se kyllä ihan kiva, jos noi lumet jo tosta lähtis, olis sitä muutakin tekemistä tekemistä kuin kököttää täällä sisällä. Siis tarkoitan, että olis tuolla ulkona kaikenlaista tekemistä. On piiiiitkä lista kaikenlaisia asioita, mitä tehtäis, mutta kun se vaatii ainakin sulan pihan. Ja mielellään kuivankin. Ja työkalujakin olisi kiva saada tuolta työkaluvajasta - lumen takaa. 

Tiistai-iltana oli kyllä aika, eikä vaan aika, vaan oikeasti ihanaa, kun katselin kun aurinko laski ja kello oli jo yli puoli kahdeksan. Tuntui jo melkein kesältä, kun katseli vain sitä aurinkoa, suodatti sen puiden välistä - niin kuin se suodattuu kesälläkin. 
On muuten varmaan outoa, kun nyt keväällä puuttuu ne kaksi isoa koivua ja vihreää onkin pihalla vähemmän kuin ennen.

Ai niin. Soittelin tossa pari viikkoa sitten verotoimistoonkin. Jouduin soittamaan parikin kertaan samasta asiasta, kun en oikein ymmärtänyt eikä veroilmoituskaan ymmärtänyt. Sain jälleen kerran hyvää palvelua, molemmilla kerroilla. Jälkimmäisellä kerralla puhelimeen vastasi äänen perusteella minua huomattavasti nuorempi nainen ja kun varsinainen asia oli selvitetty, kysyin voinko hoitaa toisenkin asian samalla - tai voiko sitä yleensäkään puhelimessa hoitaa. Olin nimittäin huomannut, että meidän kesämökille oli ilmestynyt viemäri ja vesijohto :) No, on ne ehkä olleet siellä aikaisemminkin, mutta eipä ole tullut tarkistettua. Asia saatiin korjattua ja kiittelin, miten näppärästi asia hoitui, kyllä on nykyään veroilmoitustenkin korjaaminen/täyttäminen helppoa. Naurettiin puhelimeen vastanneen nuorehkon naisvirkailijan kanssa, että olen sen verran häntä vanhempi, että muistan ajan kun veroilmoitus piti täyttää itse IHAN KOKONAAN. Ihan nimestä ja osoitteesta alkaen. Lomakkeet sentään lähetettiin, mutta nimi ja muutkin piti itse muistaa. Jotta on asiat paljon muuttuneet niistä ajoista :D 

Semmoisia tarinoita. Jottei ihan ilman kuvia jäisi tämäkin postaus, niin laitetaan tähän muistolaatasta naapuripitäjästä, joka kertoo, missä on syntynyt yksi - noh, kauneus ja komeus on katsojan silmässä - mutta komeimmista ja upeampiäänisistä laulajista ;)  Synnyinkunnastaan löytyy myös yksi hänelle pystytetyistä muistomerkeistä, "Hopeinen kuu". 
Tämä kuva on otettu viime kesän aurinkoisena päivänä :)




Kommentit

  1. Tapahtumattomuuden tapahtuvaksi muuttamisen mestari olet, nytkin pitkät pätkät tarinaa siitä kun ei mitään juuri tapahdu, aivan loistavaa aamulukemista;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon ei voi kuin sanoa kiitos ja kumartaa :D
      Muoniolaista lääkäriä lainaten "kaikki sairaudet on perseestä" ja kun perheessä niitä on kymmenen vuotta ollut näkyvä, näkymätön ja näkyvä, niin jostain on ratki ja riemu revittävä ;)

      Poista
  2. Minä olen iloinen, kun hanki peittää kasvipalstan. Ei yhtään innosta, mutta en nyt vielä halua luopuakaan. Minullahan on tarkoitus peittää koko palsta hesareilla. Olen niitä naapurin viikonloppuhesareista kasannut, mutta ei kyllä alkuunsakaan vielä riitä. Aari on iso ala. Uuvuttaa pelkkä ajatus kuokkimisesta, kitkemisestä, kaivamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehdään yksi tai kaksi pientä kasvimaata, semmoiset mitkä on sen korkuisilla lavoilla ettei tarvitse kyykistellä. Muutoin koetetaan saada pihaa siivottua viime syksyn puunkaadon ja sähkökaapelin kaivuun jäljiltä. Ja ehkä kaadattaa pari puuta lisää.

      Poista
  3. Se ukkofasaani huusi tietenkin sille rouvalle että tuo mullekin olut, mutta rouva onneton ei siivillään jaksanut kahta kantaa ja ajatteli sitten, että ukko kuitekin sen juo jo yhden vaan vien, eli ei ottanut sitten sitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei se olisi molempiin kainaloihin voinut ottaa - olisi jäänyt kiinni siitä, että vei oluet Mursulta. Rouvaparka, ei saanut olutta, kun ukko rupesi huutamaan.

      Poista
  4. Vaikka itse tykkään raskaammasta musasta niin sen olen oppinut ettei toista samanlaista laulajaa suomeen tule, kuin olavi virta .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse oon musiikin suhteen pitkälti sekakäyttäjä - siinä missä tänään menee olavi ja laila, menee huomenna eput ja kolmas nainen. Ylihuomenna sitten taas raskaampaa ja kesäiltana autoillessa 70-luvun finnhitsit, joiden sanat osaa ulkoa😂
      A-noppi voitti 60-luvulla iskelmälaulun suomen mestaruuden - harmi vaan äänitettä ei ole tallessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)