"Mutta missä on polakone?"

Ostin työkaluja, mutta polakone puuttui. Onneksi työkaluja oli paljon ja paketissa oli sellaisiakin työkaluja, jotka oli ihan uusia ja outoja, kuten puristin ja isin mielen mukaan muotoiltui vasara - ei siis mikään "lasten" malli, vaan ihan oikean mallinen vasara. Reipas isoveikka vietti 3-vuotissynttäreitä vapunpäivänä. 

Minä sain pikkuveikalta pieneksi jääneet vaatteet Kallelle: 

Ja ilmapallon. Kun ei löytynyt pöllöä, sain toisen, joka kuulemma sopi minulle: Salama McQueenin :D Sen kanssa sitten matkustin junalla Isolta Kirkolta kotiin. 

Ostin maalisudin. Ja puunsuojaöljyä. Mehiläispesä pitää käsitellä puunsuojalla. Siis ilmalämpöpumpun ulkoyksikön suojakotelo. 
Ostin myöskin Mursun kanssa kaksi muovista klik-laatikkoa. Siis koottavia säilytyslaatikoita, tukevia. Vanhojen, jo lähes rikkinäisten puisten tilalle. Saadaan ruukkuja ja sen sellaista pihatavaraa niihin talteen.

Ostin matkavakuutuksen. Kun ei vakuutukset sisältäneetkään semmoista.
Ja kun Äitirakkaan kanssa kävi vahinko. Ei pitäisi kahta töppösormea päästää yhdessä tietokoneelle. Ei oo enää kun 97 aamua. 
Ötökkäasiantuntija lupasi, että saan nukkua hänen vieressään <3 Mummo saa nukkua sitten ballerina-rakennusmestari-jalkapalloilijan vieressä. Joutuu ehkä pelaamaan jalkapalloa. 
Mulle käy kyllä kaikki muut ötökät paitsi hämikset...

Siinä ne kai tärkeimmät.

Tai niin no. Riesa. Sehän se päätti heittäytyä tuttavalliseksi kaikkein parhaimmalla hetkellä. Toisaalta, mitä parhaimmassa paikassa kyllä kerrankin, olisi ollut apu lähempänä kuin lähin lääkäri. Kun lopulta kokonaan taas tokenin, ei voitu kuin nauraa.
Olin siis Isolla Kirkolla Tätini luona ja ikävien sattumusten jälkeen olimme perjantai-iltana sairaalan päivystysosastolla katsomassa 96-vuotiasta isotätiäni. Vierailuaikaa ei oltu annettu paljoakaan, joten kun olin häntä tervehtinyt siirryin sivuun ja omasta mielestä seisoin sängyn vieressä ja pidin sängyn laidasta kiinni.
Totuus onkin kuulemma toinen :) Täti oli kuullut hoitajan huikkaavan "Siinä oven vieressä on se nappi, siitä kun painaa niin ovi aukeaa". 
Vilkaisu ja hihkaisu takaisin: "Älkää päästäkö häntä ulos, hänellä on kohtaus päällä, hänellä on epilepsia!" Ja sitten oli ollut apuna jo toinenkin hoitaja, että saivat minut takaisin siihen isotädin sängyn viereen (mikä kyllä on harvinaista, etten vissiin ollut hirveästi pistänyt hanttiin).

Kaiken kaikkiaan meni varmaan kymmenisen minuuttia, ennen kuin olin selvittänyt missä olen, miksi, missä ylipäätään olen ja millä olen sinne tullut silloin kun olin tullut. 
Mutta siis paras paikka saada kohtaus on sairaalan päivystys; apu olisi ollut lähellä, jos sitä olisi tarvittu. Bussiin kun päästiin ja pahin väsymyskin meni vähän niin kuin pakosta ohi, emme voineet muuta kuin nauraa tilanteelle :D

Mutta juuri tuon takia pyysin Tätiä saattamaan mut junalla tuonne kaupunkiin - Mursu tuli sitten junalta hakemaan kotiin. Eikä Tädinkään junamatkailu ihan pelkkää edestakaisin junailua ollut; kävi lenkittämässä pikkusiskoaan :) 

Että seikkailtu on taas. 
Korppeja, kurkia, jäniksiä, kauriita, rupikonnia, sisiliskoja... kaikenlaisia eläimiä on nähty. Leskenlehtiä, sinivuokkoja, käenrieskoja..

Vettä satoi tänään kaatamalla vieden varmaan viimeisetkin lumet.