Jos ei koskaan mitään sattuis..

Niin ei olis mustelmia kankussa eikä istuminen tekis vähän kipeetä.

Eikä olis oikein mitään mistä kirjoittaa. 

Mutta kun.. kun nyt vanhastaan tutusti on syntynyt ihmiseksi jolle sattuu ja tapahtuu, niin onpahan taas kerrottavaa. 

"Jos ei koskaan mitään sattuis ja tapahtuis, niin mistäs sitä sitten puhuttais" - siinä Äitirakkaan ja mun motto ja useimmat lauseet meillä alkaakin "muistatko muuten kun..."

Takamuksen mustelmien tarina alkaa kaukaa - niin kuin mun tarinoilla on yleensäkin tapana 😁 Meillä on tavallinen herätys klo 9, kun puhelin kehottaa ottamaan lääkkeet. Eilen aamulla herätys oli poikkeuksellisesti jo 7.30, kun ilmalämpöpumpun asentaja oli ilmoittanut tulevansa "keskiviikkona aamupäivällä". Tarkka aika. Ei ole kiva mennä avaamaan ovea pyjamassa tukka pystyssä, joten varauduttiin aikaiseen saapumiseen. Hyvä niin: asentaja oli portailla kahdeksalta. Tarkka kaveri. 

Ja jo vain on kuulkaa meillä hieno vekotin sisällä: PUNAINEN! Ja että mitenkäkö tämä kaikki sitten liittyy mun mustelmiin? Kun huonekalut oli paikalla, AM selitti jotakin toooosi tärkeätä siitä sisäyksiköstä ja munhan piti kiivetä sohvalle, että näyttäisin "ai tämäkö". Loistoidea. Sisäyksikkö on nimittäin just tän mun sohvan yläpuolella. Kaikki mun 158 senttiä melkein ylettyy siihen ja kun vähän kallistin päätäni taaksepäin... hups, kuinkas kävikään: löysin itseni tasap...in lattialta!  No, tärkeintä on tietysti se, etten lyönyt tätä lahopäätäni sohvapöytään. 

Posti toi ensin ihanan joulukalenterin (tässä kohtaa on huono omatunto, kun mä en ole vielä lähettänyt omaani matkaan) ja sitten kirjeen Kelalta (taas vaihteeksi). 

Joulukalenterini lähtee matkaan ihan pian ja ehtii toivottavasti perille ajoissa, vaikka aika tiukille kyllä vetää...

Kela kertoi tahtovansa rahaa takaisin. Luin kirjeen tarkkaan ja olen kyllä heidän kanssaan nyt samaa mieltä. Soitin annettuun numeroon ja kerroin, että juu, laittakaa vaan tiedot mihin palautan rahat, en rupea ämpyilemään vastaan. Virkailija taisi vähän hämmentyä, ei taida kovin usein vastaavanlaisia soittoja heille tulla. Ennen puhelun loppua hän vielä neuvoi, että kun nyt se etuus on loppunut, niin voin hakea sen tilalle toista etuutta. Ystävällinen virkailija. 

Lähes kaikki viime talvena neulotut sini-valkoiset sukat on loppuneet - ovat pitkin maailmaa. Jes. Nyt pitäisi alkaa uuteen urakkaan. Sitä ennen on tehtävä muutamat luvatut työt valmiiksi. Nämä jo aikaa sitten luvatut sukat ja lapaset lähti matkaan tänä aamuna.

Koittakaa nyt taas pärjäillä hetkinen - muistakaa turvavälit ja maskit, jos on pakko poistua kotoa. Ja jos joku muu unohtaa turvavälin, niin huomauttakaa siitä rohkeasti; ystävällisesti mutta napakasti. (Eihän siellä pankkiautomaatillakaan kovin lähelle tungeta, eihän)

Mitä kirjoittaisin marraskuusta?

Kaikki ovat jo kirjoittaneet mielipiteensä marraskuusta; kuinka pitkä ja pimeä se on. Kohta ollaan puolivälissä ja ainakin puolet siitä ajasta on ollut mitä mahtavimmat kelit. Olin tietenkin kaupungissa - pöljä - ja tiistaina kun AM haki kotiin ja laskeuduttiin mäeltä alas iski vastaan hirvittävä sumu! Piti koukata kotiin mökin kautta ja vasta kun päästiin tänne lähemmäs kotia, sumu hälveni ja keli taas kirkastui. Jännä se sumuinen keli: polaroid -aurinkolaseilla näki paremmin kuin pelkillä laseilla, samoin puhelimen kameran läpi. 
Kotona oli aamulla kuitenkin niin upea ilma ja pakkasen puolella, että AM soitti tulevansa myöhemmin kuin oli sovittu: piti vaihtaa talvirenkaat, ennen kuin uskalsi lähteä mihinkään. 

Marraskuun pituus taas on mietittänyt. Marraskuussahan on 30 päivää. Yhtä monta päivää on huhti-, kesä- ja syyskuussa. Vähemmän on vain helmikuussa. Kaikissa muissa kuukausissa on enemmän. Ja marraskuussa kuitenkin mennään koko ajan kohti kevättä.
Tiedän, olen ärsyttävistä ärsyttävin, mutta kun en vain näe tässä marraskuussa mitään erityisen kurjaa.

Tässä kuitenkin iloksenne loppukesästä otettu kuva kaupunkikodin kulmilta. 

Ystävän kanssa käytiin mökillä siivoamassa. Oltiin käyty jo aikaisemmin ja eteisessä oli muutama jätesäkki - ja yhtäkkiä säkkien päällä kipittää HIIRI!! Yäk yäk yäk. Olin valmis lähtemään kotiin saman tien, mutta ystävä (hädässä tunnetaan..) vain nauroi. Hävytön, on siinä ystävä. 

Sunnuntai meni melkein laiskotellessa, radiota "divaanilla" kuunnellessa. Mun "divaani" alkaa vedellä viimeisiä - siis varavuode. Varasin jo viimeisille kaupunkikeikoille ystävän sohvalta yöpaikan itselleni. 

No joo, eihän meillä kaikki nyt ihan pelkkää auringonpaistetta ole ollut, pieniä poispuhallettavia pilviäkin on ollut. Mökin loppukeväistä murtoa olen selvitellyt tähän asti. Nyt parin-kolmen viikon sisään pitäisi olla valmista. Ihan en menis viimeisiä rahojani pantiksi pistämään, että näin käy. Asiakastyytyväiskysely kyllä tuli jo; että miten meni. Pieni ilkimys istui olkapäälle ja tekisi mieli kysyä, että "miten meni noin niinkuin omasta mielestä..." No, vastaan sitten kun, korjaus on oikeasti valmis.

Kurja juttu, joka osui silmään kun selasin puhelimen valokuvia. Mulla oli kuva isän haudalta ja hautakivestä johon oli tehty isälle laatta. Kukaan meistä ei ollut haudalla käydessään, en edes minä kuvaa ottaessani, huomannut, että laatassa on virhe :(
Uusi laatta on nyt tehty, mutta sen kiinnitys voi mennä kevääseen, kun kelit taas lämpenee tarpeeksi. Pääasia kuitenkin on, että virhe on korjattu. Ja palvelu oli taas todella ystävällistä, ja nopeaa, sattuneesta huolimatta ei jäänyt paha mieli. 

Nyt on pakko lopettaa, sanoo Riesa. Tylsä Riesa. 

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SISKORAKAS - PERJANTAI 13. PÄIVÄ ON ONNEN PÄIVÄ! 

 

Toiveesta kaivurikuvia

 Sus' toivoi taannoin, että laittaisin tännekin kaivurikuvia 😂 Viime viikolla sain kuvia ihan omalta pihalta, kun kaivuri hurautti iltasella ihan pihalle ja kysyi, saako tulla kaivamaan ja laittamaan sähkökaapelin meidän pihatien alle ja pihalle. Vähän aikaa piti talon takana tutkia, ettei kaiva siellä jo mahdollisesti olevaa kaapelia poikki ja sillä aikaa minä sain ottaa nämä muutamat kuvat. 

Jaaha, kuvien asettelijana ja tänne blogiin laittajana olen yhtä näppärä kuin ennenkin. No, onneksi te ootte tähän jo tottuneet. 

Ja kas, melkein ilman hermojen menetystä onnistuin - en ehkä ihan, tässä kohtaa vielä vähän tökkii, mutta ehkä mä selviän... Kaivuria käytti nuorehko ystävällinen mies ja kun AM varoitti häntä meidän likakaivoista, minä näytin hänelle pihatien varrella olevia herttavuorenkilpiä ja tuumasin, että nuo saat kyllä kaivaa pois kokonaan. Kaveri katsahti hämmentyynenä AM:ä, joka nyökkäsi "juu, anna mennä vaan, vaimo inhoaa niitä".  Kun työ oli tehty ja käytiin katsomassa miltä pihalla näyttää, niin... vuorenkilvet oli kadonneet! Toki hän oli joutunut laittamaan mullan takaisin ja siinä oli myös juuria mukana, mutta ensi keväänä/kesänä puska on paljon helpompi siivota pois. 

Olin taas muutaman päivän kaupungissa. Kävin tutun kirjaston käsityökerhossa kertomassa hyvät uutiset käsityöystäville ja tarjosin heille kakkua. Oli ihana nähdä "vanhoja" ystäviä ja miten he olivat aidosti iloisia uutisistani - ovat eläneet nämä vuodet kanssani tätä prosessia, ihan niin kuin tekin 💗

Torstaina kävin ystävän kanssa mökillä. Siivottiin - tai oikeastaan hän siivosi - keittiö kokonaan ja minä keräsin kaikki vaatteet lattialta. Ai että pisti vihaksi, kun keräsin niitä vaatteita lattialta. Mikä ihmeen järki on ollut päässä, kun vaatteet on pitänyt levitellä pitkin lattiaa?? Ennen lähtöä käytiin vielä yläkerrassa ja huomasin, että sieltä oli viety YÖPÖYDÄTKIN!! Niiden katoamista en ollut huomannut silloin kesällä kun kävin katsomassa sitä eka kerran sen murron jälkeen. 
Muutenhan asian hoito on vieläkin kesken; olen soitellut vuorotellen vakuutusyhtiöön ja yritykseen kenen hoidossa korjaukset on. Arvatkaas syökö Pöllöä??
Syö ja söi ihan konkreettisestikin. Ei pitäisi ruveta tuolla tavalla riehumaan. Joku kai vähän revähti toisessa kyljessä, sillä illalla en liikkunut juuri mihinkään, just ja just hengitin. Nyt alkaa olla kunnossa.

Perjantaina pidettiin puolestaan Pojan kanssa hauskaa: tyhjennettiin häkkikomerosta kaikki sen lelut ja tavarat ja käytiin niitä läpi. Voi miten ihania muistoja!

Ja vielä viimeinen positiivinen yllätys, kun pääsin kotiin. Olin hakenut sairauspäivärahaa, takautuvasti viime toukokuulta alkaen. Jo hakemusta tehdessä piti selittää, miksi haen sitä niin pitkältä ajalta takautuvasti, kun tein hakemusta vasta syyskuussa. Sitten tuli kysely, jossa piti toimittaa.. olisiko ollut kuusi erilaista selvitystä kahden viimeisen vuoden ajalta. No siinä vaiheessa olin jo ihan pihalla, joten soitin sairaalaan ja pyysin apua. Mutta miten ollakaan: kun olin paikalla, Kelan sivut ei toimineet, eikä nähty yhtään mitään! No, onneksi päästiin läpi Kelan puh.palveluun ja sitä kautta selvitettiin asioita. Sain aikaa lisäselvityksiin 22.10. - jos tarvii.  Se oli just se päivä kun sain sen eläkepäätöksen, joten ajattelin, että noh, sille sairaspäivärahahakemukselle on vedetty henkselit päälle ja unohdin sen. Mutta ei: Kela olikin tehnyt päätöksen siitä sieltä toukokuusta siihen eläkkeen alkamiseen asti!  
Mistä tästä opimme: ei kannata antaa periksi, vaikka se tuntuu joskus helpommalta tieltä. Niin kauan kun vaan voimia riittää ja on joku joka jaksaa taistella sun rinnalla ja auttaa sua, niin taistele siitä mikä sulle kuuluu! 

Uskokaa tai älkää; tällä kaikella hyvällä on ollut positiivinen vaikutus jopa AM:n ihottumaan! 

Ja vielä viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ oli huikea menestys! Kiitos Onnelin, joka jakoi viestiä instagramissa vielä omallakin sivullaan, osallistujien määrä nousi lähelle 100! 
Ja se kyllä auttoi - Pieni Urhea Mies hyppi ja juoksenteli sairaalahuoneessa vähän ennen kotiin lähtöä ihan niin kuin ennenkin. Vanha tuttu villikko - kyllä joukossa on voimaa 😄 
Ihan näin suurta suosiota en tälle meidän jäätelönsyöntipäivälle uskonut tulevan 💗

YLEINEN JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ

Perjantaina 30.10. on YLEINEN JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ!

Pieni urhea Mies, Siskonpoika 3 vee menee nielurisaleikkaukseen ja toipumisen nopeuttamiseksi on kaikilla lupa syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksaa.

Mummo, Tunturiruipelo -pappa, serkku ja tyttöystävä, Pöllö-täti ja Mörkö-setä ovat sitoutuneet toipumisen nopeuttamiseksi syömään jäätelöä koko päivän  - osallistuttehan tekin tähän toipumisen nopeuttamistempaukseen? 

Luotan teihin - kuin jäätelöön 🍦🍦

 

Pliis auttakaa viisaammat

 Ei, en ala kiusaamaan teitä joka päivä, mutta nyt kaipaisin apua, semmoista rautalankaversiota. 

Millä saan taas toimimaan kommenttien sähköposti-ilmoitukset? Yritin räpeltää ja säheltää ja etsiä ohjeita ja ilmeisesti se ei toimi enää niin kuin ennen. Mielelläni kuitenkin ne ilmoitukset ottaisin, niin tietäisin käydä lukemassa. Vai onko ainoa vaihtoehto muuttaa kommentit tarkistettaviksi ennen julkaisua?

"SORMI ON SUUSSA,

PYSTYSSÄ TUKKA.

TAAS PÖLLÖ ON PUUSSA,

NURINPÄIN JALASSA SUKKA"