11 lokakuuta, 2025

Lanka-asiaa ja muuta höpinää

Se taas se telepatia jotenkin toimi. Stansta kirjoitteli postauksessaan Päiväohjelmasta, että miten sitä sietäisi tehdä päiväohjelma. Että vaikka ei ole töissä ei ole toimeton.
Samansuuntaisia ajatuksia on tällä viikolla ollut minullakin, mutta kirjoitan siitä vaikka vähän myöhemmin, kirjoitan ensin muita ajatuksia - ennen kuin UNOHDAN ne. 

ISO KIITOS 💐💐💖💖 teille kaikille lankavinkeistä joita pyysin viime postauksessa. Olen kirjoittanut kaikki vinkit ylös sinikantiseen kirjaani, jossa on ylhäällä myös kaikki "vakkariohjeet", esim. millä silmukka- ja kerrosmäärillä neulon Mursun kynsikkäät. 
Olen todella iloinen kaikista vinkeistä mitä sain, olen nimittäin tosi onneton vaihtamaan ohjeessa ilmoitetun langan toiseksi langaksi - vaikkakin vyötteessä on grammaa/metriä -määrät ja muut. 
Ja kun se mallitilkun tekeminen.. no en minä sillä mitään tee: jos ei silmukat ja kerrokset täsmää niin 😂😂 Olen laiska, rehellisesti sanottuna. Ja kun teen pääasiassa sukkia ja lapasia, niin kaiken kokoisille sukille on yleensä löytynyt käyttäjä - jos ei muuta, niin ne voi aina viedä hyväntekeväisyyteen. 

Teidän apunne lisäksi sain illalla viestin kahden pienen nappisilmäisen pojan mummilta. Tlaktoli -lapaset olikin vaihtuneet sormikkaiksi! Ensin tuli ohje, että toisiin sormikkaisiin juna 🚂 ja toisiin pupu 🐰. Mutta sitten vielä muuttui. Pienempi haluaakin sormikkaat ilman kuviota ja lapaset pupun kuvalla.  Mummi oli miettinyt, että noinkohan onnistuu, osaakohan Pöllö-täti tehdä sormikkaita. "Kyllä Pöllö-täti osaa tehdä. Eikö hän ole niin taitava." Voi miten sykkyrään sydämeni meni 💖 - jos pienet pojat noin paljon minuun luottavat, en voi pettää heidän luottamustaan. 

Neljä sukkaparia on kudottu valmiiksi. Ensimmäiset päätelty. Jokaisessa sukassa on KAKSITOISTA langanpäätä pääteltävä, neljässä parissa siis yhteensä 96 (laski Mursu). Minulla on huono päättelykyky Lue: inhoan päättelyä. Se on kuitenkin tämän päivän ja illan työ, siitä en voi luistaa. Sen jälkeen aloitan kuvioiden silmukoinnin. Pitäkää peukkuja, että se onnistuu.
Vai olisiko parempi tehdä kuvioiden silmukointi paksummalla langalla, kuin millä sukat on kudottu? 

Se kutomisesta. Vaihdetaan aihetta. UNOHTAMINEN ja MUISTAMINEN. 

Kuvan paikka välillä, ettei tule pelkkää tekstiä. Syksyistä kaupunkia:


Tämän takia unohtaminen oli tuolla alussa isoilla kirjoilla. Unohtelen taas asioita. Kirjoitan taas, koska minusta tuntuu, että unohteluni on jotenkin kausittaista. Sekin. Voiko niin olla? Enimmäkseen sanoja, mutta myös asioita, joita olen aikonut tehdä tai etsiä netistä. Sanojen kohdalla (olen tainnut kirjoittaa tästä aiemminkin - niinpä, tässä sen huomaa 😄) Mursu sanoo, että "miksi et kysy minulta". Siksi, että haluan käyttää/rasittaa aivojani ja etsiä sanan itse. Kumpi on parempi vai molempi parempi? Onko parempi välillä antaa aivojen levätä, eikä rasittaa niitä liikaa? 

Kävin pari päivää sitten netissä Muistipuistossa tekemässä erilaisia muistiin, hahmottamiseen yms. liittyviä tehtäviä. Jotenkin vain huolestuttaa, että mikä on tavallista, normaalia unohtelua ja milloin pitää ruveta olemaan huolissaan? Ehkä kysäisen sitä epilepsiahoitajalta, kun hän soittaa reilun viikon päästä. 
Lukeminen, käsityöt, kirjojen kuuntelu, teille höpöttely ja teidän blogien lukeminen on ainakin hyvää harjoitusta aivoille - pitää kaivaa vielä tuo palapeli esille. Kiitos kun kuuntelitte. 

Ja vielä tämä mistä jo aloitin, tämä Päiväohjelma-asia. Jossain välissähän taisin sen lukujärjestyksen tehdäkin, jos nyt oikein muistan 😄, mutta eihän sillä minun elämässä mitään virkaa ollut, vaikka kuinka yritin (yritiin ja yritin). Mutta oikeasta pitäisi, niin kuin Stansta päivityksessään kirjoitti, tehdä päiväohjelma: tietty aika tälle koneella olemiselle; voisi olla vaikka x aikaa aamulla ja x aikaa illalla? Ja sitten aikaa lukemiselle ja aikaa kutomiselle - siinä samalla voi kuunnella kirjaa tai katsoa elokuvaa tai vaikka ihan vain ikkunasta ulos. Ellei tarvitse katsoa ohjetta, sehän riippuu ihan siitä mitä kutoo.
Te tiedättekin sen, että miksi minun Päiväohjelmaan ei kuulu lenkkeily, mutta voisihan sitä tietysti jotain tuossa pihalla olla tekevinään 🫣 Jos ei muuta niin ottaa vaikka kuvan sieltä ja kuvan tuolta ja näyttää teille, millaiselta meidän pihalla näyttää ja miksi en juokse pihalla(kaan) lenkkejä. 

Tuohon aivojen jumppaamiseen vielä: minun ja Mursun aamurutiineihin kuuluu nykyään Ylen sivuilla oleva Sanapyramidi ja Ilta-Sanomien Neloset. Mursu taitaa tehdä myös New York Times Connectionin - minulla ei kielitaito riitä (ja kääntäminen on tylsää, jos ei osaa, niin ei osaa, minun mielipide) 

Tämmöisiä tänään. Saattoi olla muutakin mielessä, mutta u-n-o-h-d-i-n 😛😝

Niin joo, ainakin se oli, että luen teidän kaikkien blogit kyllä, vaikka en kaikkiin kommentoikaan. Yritän tätä ruutuaikaa vähentää ja kun luen blogeja puhelimella, kommentointi on hankalaa: näppäimet on niin pahuksen pienet. Eli jos ja kun kommentoin, anteeksi kirjoitusvirheet. 

Tällaistakin oli perjantaina kaupungissa: 

14 kommenttia:

  1. Niinpä sitä luulisi, että kun on paljon aikaa, saa tehtyä kaikenlaista. Minä ainakin jotenkin lamaannun ja ajattelen, että teen sitä sun tätä. Joskus teenkin, mutta harvemmin sitä, mikä olisi tarpeellista.
    Mukavaa kun on toiveita ja usko tekijän kaikkivoipaisuuteen lankojen ja puikkojen kanssa. Se lämmittää mieltä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus saa paljon aikaan tai ainakin siltä tuntuu, varsinkin kun ei ole sen kummemmin suunnitellut mitään.
      Mutta jos on etukäteen suunnitellut, että huomenna teen sen ja sen ja sen ja vielä senkin, niin ei varmasti saa yhtään mitään aikaiseksi.
      Tänään sain sentään pääteltyä ne sukat - kai 96 lankaa, puuh!

      Poista
  2. Kiitos maininnasta! 💖
    Minähän en kerta kaikkiaan osaa silmukoida, mutta sen verran olen "perehtynyt" aiheeseen, että silmukointilangan tulisi kuulemma olla 'aluslankaa' ohuempaa. Minäkin kuvittelin päinvastoin.
    Täällä on ollut tänään superlaiska päivä! No, sain tehtyä 'alustetun' ruoan valmiiksi enkä juuri muuta. Käsi on ollut huomattavasti kipeämpi kuin eilen ja nenääkin on särkenyt ensimmäistä kertaa. Luulen, että antibiootit väsyttävät!? Heräsin kyllä jo ennen kuutta aamulla, mutta olen torkkunut KAKSI KERTAA puolen tunnin päikkärit. Löysä olo. Ollaan sitten löysästi.
    En muuten ole tehnyt koskaan kynsikkäitä tai sormikkaita. Tuskin tulen koskaan tekemäänkään. Laitahan kuvia tekemistäsi sukista?
    Onneksi tänään tulee Petolliset, niin on edes jotain katsottavaa!
    Leppoisaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain kuin sainkin pääteltyä ne kaikki 96 lankaa, mutta rehellisesti sanottuna silmät on kuivat ja toinen käsi jumissa!
      Mutta etenipä äänikirja, ei ole enää kuin puolet jäljellä.
      Etsiskelin äsken ohjeita tuosta silmukoinnista. Novitan ohjeissa sanottiin, että lanka olisi hyvä olla paksumpaa 🤔
      Minä olen tehnyt muutamat sormikkaita, kynsikkäitä olen tehnyt useampiakin.
      TV:stä ei tosiaan tullut tänään mitään - edes Elämäni Biisiä en katsellut, vieraat karkotti minut tänään katsojista, valitettavasti.

      Poista
  3. Jonnekkin se aika lipsuu. Vaikka on aikaa paljon, se vaan jonnekkin katoaa ja et ehdi tehdä kaikkea mitä halusit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on kummallista - välillä se mataa niin hitaasti ja välillä juoksee sukkelaan ettei perässä pysy.
      Voit vaan kuvitella miten hitaasti tulevat kaksi viikkoa kuluvat, vaikka tekisin mitä: sisko ja lapset ja siskon ystävätär tulee kahden viikon päästä maanantaina mummolaan.
      Mutta kyllä menee viikko nopeasti, kun lähtevät sitten sunnuntaina takaisin Englantiin.

      Poista
  4. Työelämässä kun on niin se vielä määrittää viikkorytmin, eletään 3 viikon jaksoissa mikä työvuorolista on😂Ja vapaat ollaan vaan. Muisti on kumma epeli,se tekee kyllä välillä tepposia, työmuistikin...kaikkea uutta pitää vielä opetella ja oppia...täälläkin harjoitetaan muistia mm. kryptoja tekemällä ja onhan tämä bloggailukin hyvää muistiterapiaa!
    Kuten stansta tuolla toteaa että varmaan ab: t väsyttää, tänään meni aamuvuoron jälkeen muutama tunti nukkuessa!
    Mutta ihanat pyynnöt olet saanut ja varmaan saat toteutettua!
    Mukavaa viikonlopun jatkoa💗🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, me eletään täällä kuin pellossa, kun ei kumpikaan ole töissä - ei siis ole sitä säännöllistä aikataulua. Siksi pitää yrittää tehdä kaikkea muuta aivojumppaa.
      Mursulla diabeteslääkkeet väsyttää ja juuri se, jos ei ole erityistä tekemistä.
      Yritän etsiä ristipistomalleistani junan ja pupun, jos ei löydy niin netti auttaa. Tai sitten täytyy kai yrittää piirtää itse 🫣🫣
      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  5. Eräs tuttavani oli taannoin huolestunut omasta muististaan ja meni testeihin. Muista osioista hän selviytyi mielestään hyvin, mutta kun hänen olisi pitänyt nimetä nopeasti kuvissa esiintyviä esineitä, hän ei millään muistanut sanaa "puujalat". Hän kertoi tästä minulle järkyttyneenä. Minusta alkoi tuntua todennäköiseltä, etten minäkään olisi ollut nopeassa nimeämisessä kovin hyvä.

    Ehkä muistin heikkenemisen huomaa helpommin, jos joskus on ollut hyvä muisti. Minä huomaan sen, etten enää kykene siteeraamaan toisten sanomisia sanatarkasti. Nuorena pystyin. Ja elokuvien aikana alkaa olla vaikea pitää mielessä roolihenkilöiden nimiä. Näyttelijöistä puhumattakaan. Tämä lienee ikätyypillistä muistin heikkenemistä eikä siksi huolestuttavaa. Silti se ärsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan olisi selvinnyt tuosta testistä minäkään. On esineitä, joista tiedän mitä niillä tehdään, mutta nimi on monesti hukassa. Minä olin aikanaan meidän perheen puhelinmuistio, lankapuhelin aikaan. Nythän numeroita ei tarvitsekaan muistaa.
      Olen ollut kolme kertaa neuropsykologisissa testeissä, pääasiallinen tarkoitus oli testata juuri työmuistia joka oli saanut pahimman kolauksen. Testeissä oli mm. numerosarjoja, pystyin muistamaan vain kolmen numeron sarjoja. Ihan toivottomia oli laittaa järjestykseen kirjain-numero yhdistelmiä: kirjaimet aakkosjärjestykseen ja numerot numerojärjestykseen. En taida selvitä vieläkään.

      Näyttelijät, elokuvien nimet, laulajat, musiikkikappaleiden nimet - niitä en ole koskaan muistanut. Sanat muistan ja mitä elokuvassa tapahtuu, mutta siihen se jääkin.
      Ehkä tämä unohtelu on siis pitkälle ikätyypillistä - ja onhan se minulla tiedossa, että jossain vaiheessa todennäköisesti muisti heikkenee enemmän ja nopeammin kuin "pitäisi ja olisi tarpeen". Mutta silti se ärsyttää. Kiitos Teepussi!

      Poista
  6. Minä totesin eilen kun puhuin Siskoni kanssa puhelimessa, että en näköjään muista tänään oikein mitään :-). En siis ihmisten nimiä enkä juuri muutakaan. Eli minun mielestäni päivät on tosi erilaiset sen suhteen mitä ja miten muistaa. Sen huomaa jo vaikka ristikoita täyttäessä, että välillä ruudukko täyttyy hurjaa vauhtia ja toisinaan kaikki sakkaa.
    Olen ollut itse työssä ollessa muistitestissä (omasta kiinnostuksesta) ja Äidin mukana myös useamman kerran ja varsinkin jos hermoilee hiukankin niinkuin yleensä tuollaisessa tilanteessa tekee niin se vähäinenkin muisti karkaaa. Ja minulle numerot ja laskeminen on vaikeita joten se osio on yhtä tuskaa.
    Päiväohjelma toimii minulla. Teen tietyt asiat rutiinilla. Ja vaikka se voi kuulostaa tylsältä niin pidän siitä, ettei tarvitse pähkäillä milloin ja miten.Eikä mikään ole kiveen kirjoitettua tietenkään, mutta se tuo ainakin minulle rytmiä ja ryhtiä päivään.Mutta se mikä yhdelle sopii on toiselle myrkkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muististani kadonneet vuodet eivät ole palanneet eivätkä tule koskaan palaamaan, ihmiset jotka opin niinä vuosina tuntemaan, ovat minulle tuntemattomia ja se on edelleen noloa, vaikka sekä minä että he tietävät mistä on kysy. Meillä ei vain ole enää mitään yhteistä, vaikka niinä vuosina vietimme paljon aikaa yhdessä.
      Ja edelleen esitän tuntevani ihmisiä "hei, mitä kuuluu, pitkästä aikaa" vaikka ei ole hajuakaan kenen kanssa juttelen. Myöhemmin kysyn Mursulta tai Äidiltä, kuka se oikein oli.
      Pitäisikö pitää viikko päiväkirjaa, miten päivänsä käyttää 🤔 Onko siinä mitään rutiinia vai ei?
      Ehkä tämä muistiongelma minullakin taas helpottaa jossain välissä, näitäkin tuntuu olevan tasaisin välein. "Hullu mikä hullu" 😵‍💫😵‍💫

      Poista
  7. Tuntuu taatusti hirveän ikävältä kun muistia on kadonnut noin pitkäksi aikaa ja kun siinä menee niin paljon muistoja hukkaan. Usein sanotaan että on sitten mitä vanhana muistella, mutta niin paljon on mm. muistisairaita vanhuksia, että tuo lause alkaa olla epätodellista.
    Minun päiväkirjani on tuo blogi vaikkei siinä nyt sentään onneksi sepusteta koko päivän tapahtumia. Joku ajatus sentään päässä pyörii joka päivä.
    Minusta on erityisen mukavaa jos kalenterissa ei ole koko viikkona yhtään merkintää. On muka ihan vapaa :-)).Sellainen on tämä viikko kun ei ole edes soittotuntia.
    Hulluutta on niin monenlaista :-)))). Ollaan just sellaisia kuin ollaan !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aluksi pelottavaa, surullista - kaikkea mitä voi vain kuvitella. Mutta siihen on tottunut: muistot eivät palaa, eivät vaikka katselin satoja valokuvia satoja kertoja. Kunnes tuhosin ne. Tunsin ihmiset, mutta kuvat eivät kertoneet mitään. Ystävät ovat kertoneet yhteisiä muistoja, mutta nekin ovat "vain tarinoita" 🤷‍♀️
      Onneksi paljon muistoja kuitenkin jäi ja lisää on kertynyt, vaikka muisti pätkiikin 😄
      Minä pidän myös siitä, että kalenteri on tyhjä - voi tehdä ex tempore lähtöjä, kuten tänään tiistaina "mennäänkö kauppaan sinne vai sinne". Jälkimmäiseen vaihtoehtoon menikin sitten koko päivä...

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)