Kylätie on hiljainen - kahdestakin syystä

 Kylätie on tosiaan hiljainen. Edes traktorin renkaiden ääni ei juurikaan kuulu meidän pihalle, vaikka jopa minä ehtisin juosta portailta tien laitaan heiluttamaan kuskille vielä siinä vaiheessa, kun traktori tulee esiin meidän tontin läpi virtaavan ojan laidalla kasvavan pajupuskan takaa. (Huh, hengästyinpä kirjoittaessani noin pitkää lausetta)
Eikä ollut muuten mikään piikkilangankiristäjä se traktori..

Asfaltointi on siis valmis ja jo vain on meidän pihallekin nyt helppo tulla. Mutta ei kuulkaa kelpaa kaikille 🤣🤣 Ei voi kuin nauraa, miten jotkut löytävät vikaa ja valittamista IHAN JOKA asiasta. Uusi asfaltti on ihan liian kapea. "Ovat tehneet tien juuri ja juuri moottoripyörän leveydelle sopivaksi" Joku toinen oli kyllä nähnyt kahden kuorma-auton kohtaavan tiellä kuten ennen uutta päällystettäkin. 
Sama kapeakatseinen oli ajanut tietä autollaan heti sen valmistuttua (sitähän siis tehtiin kolme viikkoa, pätkissä ja kerroksittain) ja nyt on auto NIIN likainen ja MILLÄ sen saa puhtaaksi ja KUKA sen pesee ja KUKA KORVAA 🤣🤣 Kävin katsomassa meidän autoa, me kun keskiviikkona tossa ihan Pöllönkulman nurkalla odotettiin parikymmentä minuuttia, josko kotiin pääsisi. Ei se sen likaisempi ollut kuin nyt syksyisillä keleillä muutenkaan vaikka sillä tuoreella asfaltilla ajettiin ja toisella puolella vielä viimeistä kerrosta vedettiin. 

Kylätien on hiljentänyt myös syksy. Se alkoi hiljentyä jo koulujen alettua, mutta nyt se on hiljennyt ennestään. Mökkiläiset ovat vetäytyneet kaupunkipesiinsä ja me jäämme tänne. Syyslomilla taas vähän vilkastuu - onhan uutta tietä tultava katsomaan ja kokeilemaan, mutta sitten onkin hiljaista kevääseen asti. 

Mursun kankku/jalka on edelleen kipeä 😢Välillä vaikutti jo siltä, että se paranisi, mutta ei. Torstaina sillä on aika lääkärille. Harmittaa, kun en voi auttaa mitenkään. 

Viime viikko meni taas ilman postilaatikolla käyntiä - eilen kävin.
Kelalta tuli kirje, että eivät korvaa niitä maksamiani lääkkeitä, vaikka ovat korvattavia. Ymmärrän ja en ymmärrä perustelua. Perusteluna oli, että lääkkeet eivät ole ostohetkellä olleet korvattavuuden piirissä eikä niistä siksi saa korvausta. Selvä, ymmärrän. ("Onneksi ei köyhää kirpaise..")

Ei siitä tullut paha mieli, koska postilaatikossa oli Hyvän Mielen kirje 🥰🥰
ISO KIITOS PUSKISSA 🫂🫂

Onni, että varasin kirjastosta taas lisää kirjoja, nyt on kaikille oma kirjanmerkki - voin lukea kaikkia vuorotellen ❤️

Testaan nämä kyllä jo odotellessa, on onneksi sen verran korkea pino lukemattomia kirjoja odottamassa lukemista (ja Äiti taitaa myöskin odottaa niitä..) 

Nyt kun päästiin lintuihin, niin.. Tässä päivänä muutamana oli vielä verhot ikkunan edessä, aurinko kun paistoi niin kirkkaasti, että ihan häikäisi täällä sisällä. Mursu istui omalla paikallaan sohvalla ja huokaisi ja katsoin tietysti, että "mitäs vanha huokaa" - ja saman tien jäin tuijottamaan tätä: 

Jolloin Mursu kysymään "mikäs nyt, onks kaikki okei?" Otin äkkiä puhelimen ja kuvan ja näyttämään Mursulle: ei tämän kummempaa. Minä olin jo hoksannut mistä oli kysymys, mutta hän mietti vähän aikaa, että mikä ihme tuo oikein oli 🤔🤔 Joku kauhea petolintu selvästi, eikö?

Keskiviikkona käytiin pikaisesti kaupungissa. 
Heviosastolta löytyi tämmöisiä pieniä vihreitä, äkkiseltään viinirypäleiden näköisiä, hmm, hedelmiä. Kovempia kuitenkin kuin viinirypäleet. 

Kotona mietittiin pitääkö nämä kuoria ja jos, niin miten. 

Mursu urheana otti ensimmäisen ja puraisi: ei tarvitse. Ihan kiiviltä se näytti, kuori vain oli karvaton, ihan sileä siis ja syötävä. Ja hyviä ne olivat. 

Ei niitä rasiassa paljoa ollut, ei niitä jatkuvasti tule ostettua, mutta kiva maistaa joskus jotain uutta. Aikanaan syötiin paljon kumkvatteja, mutta niitä en ole edes nähnyt aikoihin missään. 

Kassalla ollessamme, odotin Mursun pakkaavan tavaroita (hän on siinä parempi), katsoin perässämme tulevaa pariskuntaa ja hihkaisin "Leila!" Takanamme oli Äitini entinen työkaveri jonka minäkin tunsin, koska olin ollut vähän aikaa kesätöissä samassa paikassa. Ilman yleisurheilun mm-kisoja olisimme varmaan siellä kaupassa vieläkin 😜 Siitä huolimatta, että he asuvat lähellä äitiäni ja voisin mennä käymään siellä joskus.

Terhin kanssa vaihdettiin päivänä muutamana ajatuksia ristikoista. Ne ovat hyvää aivojumppaa ja pitävät muistin virkeänä. Meillä molemmat tekevät ristikoita ja sudokuja. 
Nykyään meillä kuuluu aamurutiineihin aamupalan ja lääkkeiden lisäksi Ylen sivuilta Sanapyramidi ja Ilta-Sanomien Neloset.

Ja näistä päästään taas kirjoihin. Sähköpostiini tulee Gummeruksen uutiskirje ja pari viikkoa sitten sen saatuani selailin Gummeruksen sivuja muutenkin. Olin nähnyt tämän siellä jo aiemminkin ja nyt on ilmestynyt jo.. odottakaas.. kolmas osa. Koska Äiti pitää ristikoista ja dekkareista, tilasin tämän häntä ajatellen, mutta mutta 😜 Katsotaan kuinka käy 

Siinäpä taisi olla viimeisimmät kuulumiset 😄 Nyt menen lämmittämään eilisen ruuan jämät, sen jälkeen keitän kahvit jälkiruuaksi, että pääsen kikkelöimään: Päivin vinkistä hain Ärrältä Nyyttipullat. (Ensi viikolla vielä ehtii, kertoi meidän Ärrän myyjä)