Iso iso kiitos teille kaikille, jotka vastasitte ex tempore tekemääni utelupostaukseen 🤗🤗🤗
Ja jos joku vielä vastaa, niin kiitos kuuluu kaikille!
En osaa pukea sanoiksi miltä tuntui lukea kommenttejanne; niitä lukiessani ja niihin vastatessani hymyilin hyvästä mielestä ja tuntui siltä kuin meistä olisi tullut muutakin kuin blogiystäviä - näinkin pieni asia siis voi tehdä sen. Pieni tai iso.
Olen hömelö, hassu ja höpsö, mutta sehän te jo tiedättekin - koettakaa pärjätä sen kanssa.
Hyvää yötä 😴😴
Ole vain! 🥰 Hyvää yötä!
VastaaPoistaAina 😉🥰
PoistaKävin pistämässä sulle sähköpostia :)
VastaaPoistaKiitos Suvi, sähköposti tuli perille 🤗
PoistaIkäkeskusteluja tulee harvemmin livenä harrastettua. Ehkä siksi, että tuttujen iän tietää noin suunnilleen. Nettitutuista ei heti näe vuosia.
VastaaPoistaNettitutuista harvoin tietää ikää - kun on kerran kirjoittanut profiilinsa ja ehkä siihen maininnan iästä, ei sitä tule päivitettyä vuosittain. Eikä kuvaansakaan.
PoistaJa livenä ikäkeskustelut tuntuu muka noloilta. Me ihmiset olemme sellaisia. Emme kehtaa kysyä ikää, emme tuloja emmekä mitään muutakaan henkilökohtaista. Puhumme vain säästä ja koirankakasta 😜
<3 Halit!
VastaaPoista🤗
Poista🤗💞
VastaaPoistaSiis Terhi anonyymi 🙃
VastaaPoista🤗
PoistaOlet hömelö, hempeä ja hassu ja siksi tykkäänkin sinusta. Usko tai älä niin sinun empaattisuus, ystävällisyys ja inhimillisyys tulee kyllä esille...Terv. toinen höpsö
VastaaPoistaKiitos Sini 🤗
PoistaLuin äsken kommentin kevään viimeiseen krapuusi, kerroit, ettet ole koskaan nähnyt kiiltomatoja. Ja miten ne liittyvät taas mihinkään 😂😂
Mummolan kalliolla oli kesäisin valtavasti kiiltomatoja ja katselin niitä pikkutyttönä ihaillen aina juhannuksena.
Oli juhannusaatto 59 vuotta sitten kun oltiin taas mummolassa juhannusta viettämässä; minä vielä Äidin vatsassa potkimassa - silloin en vielä nähnyt niitä kiiltomatoja.
Seuraavana päivänä lähdettiin kotiin - toiseen mummolaan ja matkalla päätin, että "tää se päivä on" ja Isä jätti Äidin matkalle: tämän nykyisen kotikuntani sairaalaan, jossa sitten illalla putkahdin maailmaan, yhtä mustatukkaisena kuin oli Isänikin.
Kiiltomatoja sitten: niitä näin täällä nykyisen kodin pihalla vuosi, pari sitten, monen, monen vuoden jälkeen 🐛
Kiiltomato on oikeasti kovakuoriainen, jonka aikuinen naaras muistuttaa toukkaa eikä sillä ole siipiä.
Wikipedia:
Kiiltomato (Lampyris noctiluca) on kovakuoriainen, joka loistaa pimeässä elimistössään kemiallisessa reaktiossa syntyvän valon avulla. Reaktiota kutsutaan bioluminesenssiksi. Kiiltomatonaaras ohjaa valollaan koiraita luokseen.
Kiitos, kyllä minäkin mielelläni piilotan halinallen takin alle lähelle sydäntäni.
VastaaPoistaYstävä Pöllö, en taida muistaa, milloin eka kertaa olemme blogeissa kohdanneet, mutta eihän se ole tärkeää. Vain se, että mistä löydän sinut nyt ja muistan vilkaista, mitä sinulle kuuluu. Yleensä aina kuuluu jotain!
Höpsö touho minäkin olen, ei ne vuodet ole sitä miksikään muuttaneet. Vain hitaammalle on vaihde pitänyt napsauttaa. Huomaahan sen siitäkin, etten kovin tiheään saa aikaiseksi päivityksiä tänne.
Olisiko meidän ystävyytemme alkanut Susun ja Caran kautta krapujen muodossa? Enpä muista minäkään - muisti tekee tepposet monessa asiassa.
PoistaMutta kuten sinäkin: tiedän mistä sinut ja luontoretkesi löydän, pääsen mukaasi Karsikonperän luontoon.