Taisin aiheuttaa tänään "kiukkukohtauksen" yhdelle miehelle, toivottavasti hänen vaimonsa, jos hänellä sellainen on, ei joutunut siitä kärsimään. Vaan ei ollut syy minun.
Tarinathan alkaa aina A:sta, niin siis tämäkin:
Joskus kesällä sain ranteeseeni punaisen läiskän, semmoisen pienen pillerin kokoisen. Ajattelin, että joku ötökkä on pistänyt/purrut, vaikka ulkona puuhatessa on aina hanskat kädessä. Ei se kutissut eikä mitään.
Seurasin sitä jonkin aikaa, että olisiko se kuitenkin ollut punkki, tuleeko siihen rengas. Tai jotain. Ei mitään, se vain olla möllötti siinä. Annoin möllöttää, kai se joskus häviää.
Vaan eipä hävinnyt - alkoi kasvaa ja muuttui pinnalta sellaiseksi röpöliäiseksi. (Käyttääkö kukaan muu tuollaista sanaa?)
Niinpä sitten aamulla soitin terveyskeskukseen "Tahdon lääkärin". Ei käynyt. Pyydettiin kyllä paikalle, Palvelutoimistoon. Joka sulkeutuisi 20 min kuluttua, auetakseen uudelleen taas parin tunnin päästä. Seelvä. ASIAAN!
Pääsin lopulta Palvelutoimiston ovelle: "Ottakaa jonotusnumero". Laite sanoo piip piip eikä anna mitään lappua. Ei toisellakaan yrittämällä. Tuolilla istuva rouva ei osaa auttaa, hänellä on varattu aika. Ehkä se ei vielä olekaan päällä, kellohan on vasta 13:01 ja toimisto aukeaa klo 13:00.
Sitten tulee The Mies. Hänkin yrittää. Piip piip. Piip piip. "Se ei ehkä ole vielä auki, kun kello on just vasta yli yhden.." The Mies menee istumaan.
Sitten käytävää kävelee nuori nainen, jolta kysäisen, että onkohan laite vialla, kun se ei anna jonotusnumeroa. NOLOA: hän vilkaisee näyttötaulua ja toteaa, ettei sitä ole vielä näköjään laitettu päälle 🤦♀️🤦♀️ Hetken päästä näyttöön ilmestyy numeroita. Yritän taas saada jonotusnumeroa. Piip piip - tyhjää lyö. Koputan oveen ja astun sisään. The Mies mulkaisee.
Saan asiani selitettyä hoitajalle, kerron olevani huolissani (mitä jos käsi putoaa kohta pois?) ja hän sanoo soittavansa lääkärille. Ei löytänyt kuitenkaan oikeaa puhelinnumeroa, joten pyysi minut käytävälle odottamaan ja lähti hakemaan lääkäriä. Siinä vaiheessa The Mies sai tarpeekseen, nousi ja lähti, mutisten samalla "minä tänne jää enää odottamaan, tämmöstä tää". No minkäs minä sille - hän olisi päässyt hoitajan juttusille heti kun hoitaja tuli takaisin, minä jäin odottamaan lääkäriä siihen käytävälle.
TOSIN sitten kun lääkäri tuli, sisällä ollut asiakas sai häädön (vähän noloa kyllä sekin..) ja minä menin lääkärin kanssa sinne huoneeseen. Asiakas seisoi oven takana odottamassa kun tulin lääkärin kanssa ulos ja kävelin käytävän toiseen päähän 🤭 Sanoin kyllä hänelle hiljaa kiitos ja anteeksi.
Diagnoosi tälle putoavalle kädelleni on ehkä kenties mahdollisesti HERPES SIMPLEX.
Viikon hoidan tätä nyt siis herpesvoiteella (SoreFix) ja/tai Basibactilla. Jos käsi ja muhkura on silloin vielä paikallaan, menen takaisin ja ehkä se kaivetaan pois.
Viikossa kai ehtivät tilata jonkun kaivinkoneurakoitsijan... 😉
Ei vaan, lääkäri, NUORI nainen, sanoi, että oli ihan hyvä käydä näyttämässä tuota siellä, kun ei sitä nyt varmaksi kuitenkaan tiedä mikä se on.
Hyvää palvelua sain, lääkäriä odotellessa juttelin vanhan rouvan kanssa. The Mies ei alun alkaenkaan ollut puheliaalla päällä; luuli kai, että pilkkasin, kun sille nuorelle naiselle huikkasin, että me hämäläiset ollaan niin hätäsiä 😂
Hitaiksi kun meitä jotkut sanovat. Harkitsevaisia, sanoisin minä... 😉🤭
Pitäisi kai opetella pitämään suunsa kiinni, näin vanhemmiten. Vaan kun sen vasta nyt on saanut auki.
Aina sattuu ja tapahtuu kun Pöllötär tulee paikalle. Mutta toisaalta ei sinun ole aihetta nolostua kun et saanut aparaatista lappua vaan syy oli ihan ilmeisesti sen naisen, sen jolta kysyit miksei tää toimi. Ja jep kaikkia ihomuutoksia kannattaa epäillä käden tai jalan pudottajiksi ja hieno homma että lääkäri otti tapauksesi vakavasti eikä vaan tuhahtanut että kylläse siitä, laita vaikka Niveaa pahimpaan röpöliäisyyteen (huomasitko mitä sanaa käytin?) ...eikä sillä the miehellä mitään oikeaa vaivaa ollut, se oli vaan miäs.
VastaaPoistaTuossa olet Sini oikeassa - aina sattuu ja tapahtuu kun minä olen liikenteessä 😂
PoistaSilloin kun olin vielä töissä ja kuljin bussilla työmatkat; työkaverit oikein odottivat aamukahvitaukoa kuullakseen, miten edellisen päivän kotimatka ja aamun työmatka olivat sujuneet - aina sattui jotain..
Kerrankin Mursu oli se, joka sanoi eilen illalla, että mene näyttämään lääkärille, se yleensä hymähtää, että kyllä se siitä. Ei pahalla, mutta kun itsellään on ollut lapsesta asti ihottumaa monessa muodossa, niin ei niin helposti lähde lääkäriin. Meidän sote toimii minusta hyvin ja ainakin meidän terveyskeskus.
Röpöliäisyys 😄 Jos sillä miähellä oli takamuksessa röpöliäisyyttä, ei jaksanut siksi istua.... Hyi, nyt olin ilkeä
Hämäläis-Karjalaisena olen joskus harkitsevainen ja usein jo tilanteessa miettimättä sen ihmeempiä… Hyvä, että pääsit näyttämään nopsaan ja että todennäköinen vaivakin selvisi. On kauheaa jos joutuu olemaan epätietoisuudessa pitkään, jos joku asia rupeaa vaivaamaan.
VastaaPoistaMinä oon kai tämän "sattuu ja tapahtuu" -osion saanut isän isältä, joka tuli Keski-Suomesta - en kyllä tiedä sattuuko siellä minkä verran ja tapahtuuko kuinka paljon? Muuten ollaan kyllä hämäläisiä.
PoistaMursu on Pohjois-Karjalasta.
Mä en itse asiassa edes tiennyt, että meidän terveyskeskuksessa on tuommoinen Palvelutoimisto, johon voi mennä ns. noin vaan kysymään mitä tehdä/saako apua yms. ja tarvittaessa lääkäri käy katsomassa tolleen pikaisesti mitä tehdään: varataanko toimenpideaika tai lääkäriaika.
Meidän teekoossa Palvelutoimisto on Akuuttivastaanotto,
PoistaToimii samalla periaatteella kuin sielläkin mutta päivällä ei ole taukoa.
Minä olen aina soittanut ja varannut ajan, oikeastaan ainoa akuutti on ollut se viime syksyinen kuume + korvatulehdus, joka sitten veikin sairaalaan. Tai sitten on ollut vaan koronarokotuksia tai laboratoriokäyntejä, Riesan takia käynnit on keskussairaalassa
PoistaMinullakin on kyllä tapana avata suuni jos huomaan jotain kummallista ja siksi helposti ajaudun kaikenlaisiin tilanteisiin. Hyviin ja huonoihin.
VastaaPoistaOlen hankala sekoitus karjalaista, varsinaissuomalaista ja vähän hämäläistäkin jos nykyinen asuinpaikka lasketaan mukaan :-).
Herpes simplex on tuttuakin tutumpi juttu. Siitä kärsii sekä minä että Siskoni ja myös Kari. Onneksi tuntuisi siltä, että iän myötä "röpeliäiset muhkurat" ovat vähän harvinaisempia. Ja yleensä lääkkeet pelittää aika pian; toivottavasti Sinullakin. Hyvä kun menit lääkäriin ettei tarvitse turhaan murehtia.
Mulla on ollut herpes ainakin eka luokkalaisesta asti - kaikissa koulukuvissa on huuli ruvella 🤦♀️
PoistaOlen huomannut, että aurinko on yksi pahimpia sen aktivoimisessa ja stressi tietenkin. Aina ei edes tajua stressanneensa mistään, mutta sitten kun kutisee ja kihelmöi, niin tajuaa.
Ja huulipunat! Niissä käytetään jotain sellaista ainetta, joka aktivoi herpeksen. En ole koskaan lainannut kenenkään huulirasvaa tai -punaa, enkä omaa huulirasvaani kenellekään. Joskus saanut mulkaisun, mutta eipä ole sitten halunnutkaan kun olen sanonut, että no saat tämän sitten omaksi, en halua enää takaisin, kun saan kuitenkin herpeksen.
En muista mistä löysin tuon SoreFix -voiteen - apteekista toki - mutta luinko siitä jostain vai miten. Kokeilin sitä kerran ja se toimii mulla. Kihelmöinnistä 24 h ja se on ohi, kun vaan levittää voidetta usein.
Luotan siihen - katsotaan mitä se tekee tuolle kädelle.
Ennen hirtehisesti naureskeltiin, että etelän lomat ja huuliherpes eittämättä kuului yhteen. Eli juuri se aurinko ja kai se matkustaminenkin on jonkinmoista stressiä ja siihen kun lisätään kuivat huulet niin se on siinä.
PoistaJa usein kun herpeksestä puhutaan tai jollakulla sellaisen näkee niin se on kohta itselläkin . Sitä odotellessa :-).