Mitäs nyt tehdään?

Asiat tärkeysjärjestyksessä. Nythän ei siis ole enää kuin yksi kokonainen kuukausi jouluun eli joulu on jo ihan nurkan takana. Siksi Terhi ne joulukalenteritkin on olleet kaupoissa jo jonkun tovin ja paljon muutakin, olen huomannut. Mutta se on nyt kuulkaa sivuseikka.

Nyt on huono tilanne. On vaarana, että koko joulu PERUUNTUU! Nii-in. Kyllä. Pidempään Pöllönkulman elämää seuranneet - ja sitä ennen kaupunkieloa - tietävät, että Pöllön joulu alkaa vasta, kun Joulupoika tuo joulutähden. (Korona-aika kaikkineen oli synkkää ja ikävää; ei ollut Poikaa, ei Joulupoikaa, ei mitään. Ruokaa vaan.)

Ja nyt: Huiskula Oy:n kasvihuoneessa paloi toissapäivänä (11.10.) ja MITTAVA MÄÄRÄ JOULUTÄHTIÄ on menetetty. Mistä nyt Joulupoika saa joulutähden? Ja ei, mikään muu kukka ei käy, 23 vuoden (-koronavuodet = 20 vuotta) perinnettä ei voi katkaista. Ei käy meille kummallekaan. Pääasia tietenkin, että tulee itse. Elän toivossa. 

Tämän sunnuntain olen TAAS jumittanut tuolissani. Nyt on syy. Kuvan siitä laitan varmaan ylihuomenna. Neuloin Futari-Prinsessan kämmekkäitä. Ne ovat peukaloita ja päättelyitä vaille valmiit. 
Mulla on mustaa lankaa kerä ja toinen ja aika monta ja minä en nää. Voi sanonko mitä. On minulla kyllä suunnitelma, joka ei tarvitse lisäyksiä, ehkä muutaman kavennuksen ja sitten päättelyn. Luulen, että se on nopea tehdä. Toivon, että tämän jälkeen ei enää ikinä tarvitse neuloa mitään mustasta. 

Mursun lappuhaalarit piti lyhentää tänään, mutta jäi tekemättä. Huomenna? Samalla voisin leikata ja ommella vohvelikankaan pyyhkeiksi ja sitten jonain talvisena päivänä kirjoa ne. 

Jossain kommentissa kehuin tässä yhtenä päivänä, kuinka meillä tänne muutettaessa oli leivinpaperia, foliota ja elmukelmua vaikka kuinka ja paljon, ei ole tarvinnut viiteen vuoteen mitään niistä ostaa, kun kaupungistakin tuotiin omat rullat.
Tänään ei ruuanlaitto oikein kiinnostanut, mutta pakastimessapa oli kaksi pakastinpizzaa - pelastuimme nälkäkuolemalta. Paitsi että. Leivinpaperia oli rullassa tasan 15 senttiä! Paista siinä nyt sitten joku pizza ja vielä toinenkin. 
Ei muuta kuin kipin kapin takaisin pakastimeen ja uuni pois päältä. Ja Mursu puuronkeittoon, onneksi oli maitoa. 

Nyt menen syömään pari näkkäriä ja sitten lukemaan. Jos pysyn hereillä. Nukun, jos polvea ei särje. 

Aa, sanonpa ensin yhden asian.

Ystävä, joka täyttää muutaman kuukauden päästä 70, muistuttaa lähes joka puhelussa, kun olen NIIIIIN NUORI. No niin kai olen, kun en ole VIELÄ täyttänyt 60, parisen vuotta vielä menee. Olen mielestäni kuitenkin aikuinen, POIKAKIN on muutamaa vuotta vaille 40. 
Mutta olen niiiiin nuori.
Se tuntuu yhtä ilkeältä, kun aikanaan se, kun minulle sanottiin "sä et varmaan muista, mutta" - siis oletuksena oli aina, että en muista, vaikka monesti muistinkin. Oli ja on asioita joita en muista, syynä Riesa, mutta oletus ottaa päähän.
Ajattelin seuraavalla kerralla sanoa asiasta; pyytää, että voitko lopettaa tuon, se tuntuu ilkeältä - mietipä, miltä tuntuu jos sinulle sanotaan, että "ai niin, kun sä olet jo niin vanha"

Minulla on äitini ikäisiä ystäviä, jotka eivät koskaan ole pitäneet minua "niiiin nuorina" vaan tasavertaisina.