Repolaisen värihaaste jatkuu, se on varmaa - ja värinä on harmaa

Pikku Kakkosen Susannan värirunoista löytyi Heli Rantalan runo myös Harmaalle: 

Hei, olen harmaa
minusta on moneksi – se on varmaa!
Olen delfiini leikkisä, villi
Olen suuri valas ja pieni silli.
Olen sadekuuro rankka
ja betonilattia vankka.
Virtahepona vedessä uin,
variksena sulkiani suin
Olen maisema lehdetön lokakuussa,
olen söpö koala, viihdyn puussa –
eukalyptuksen-lehti suussa!
Olen mummon kutoma villasukka
ja kuuta ulvova susihukka.
Hei, olen harmaa
minusta on moneksi – se on varmaa!

Syksy on todella alkanut ja se on monelle harmaata aikaa. En väheksy sitä lainkaan - tämän Repolaisen värihaasteen mukana olemme oppineet toisistamme paljon; myös sen, että jokaisella on omat lempivärit, minulle punainen merkitsee jotain muuta kuin sinulle, sinulle sininen jotain muuta kuin minulle. 
Tiedän 😄 - olette enemmän kuin kyllästymiseen asti lukeneet sitä, miten maalla asuminen on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut, miten maalla asuminen on parasta elämässä. 
Ja miten tämä sitten liittyy värihaasteeseen ja harmaaseen? (Pöllö aloittaa aina A:sta...)
Harmaa. Sumu. Sade. Lehdettömät puut. Näinä vuosina täällä maalla olen oppinut näkemään harmaan eri sävyt. Puolen tunnin matkalla kauppaan ehtii nähdä kymmeniä eri harmaan sävyjä - ja siinä missä keväällä huokailen kevään vihreän eri sävyjä, ihailen syksyn harmaita sävyjä, sumua järven yllä. Toivon siis, että tänä syksynä katselisitte harmaata toisin silmin, ette pelkkänä harmaana; mielen siveltimen kanssa ja maalaatte syksyn kauniin harmaan taulun mielessänne - ehkä keltaisen tai oranssin lehden jonnekin, tai auringonnousun sumun taakse 💗

Mutta nyt siihen Repolaisen haasteeseen, joka tämän päivityksen aiheena on, Pöllön maalailut sikseen, kun ei se edes osaa maalata. 

Tervetuloa siis Pöllönkulmalle. 
Tätä tietä pitkin meille pääsee - tai meidän ohi, jos ei halua poiketa. Tuolla suunnassa tien oikealla puolen on rivi postilaatikoita, meidänkin punainen, johon silloin tällöin tipahtaa ihania postikortteja tai kirjeitä, joskus pieniä pakettejakin 💗

Tästä jos jatkaa toiseen suuntaan, siis kuvaajan selän taakse, päätyy muutaman sadan metrin päästä kyläkaupalle. Kylä on taas hiljentynyt, kun kesä on ohi ja mökkiläiset palanneet kaupunkiin. 

Koulu lopetettiin keväällä eikä tästä meidän ohi enää kävele pieniä koululaisia - ainoastaan muutamia koiranulkoiluttajia. Ja tietenkin traktoreita, leikkuupuimureita ja... hih... kaupunkilaisvieraiden mielestä "hyi kun haisee pahalle" kun joku vie possunpissaa pellolle 😜 "Ruoka siinä tuoksuu" - on meidän yleisin vastaus. 

Tällainen on tuttu näky meidän kylällä ja monessa muussakin maalaiskylässä: heinäseipäistä tehty kynttilä- ja/tai kukkateline. 

Tuohon lyhtyyn kävin äsken, pimeän tullen sytyttämässä kynttilän, tänään on Mursun mummon syntymäpäivä, hän olisi täyttänyt tänään 106 vuotta. 
Unohdin huikata hänelle "Syömään", niin kuin Lapsi aina huikkasi jo ovelta, kun sinne mentiin 🥰

Tämä on meidän pihatien varressa, Eniili on pysäköitynä tuon tuijan viereen. 
Harmaata on muuten tuolla taaempanakin: naapurin talo.

Ennen kuin mennään sisälle, niin katsotaan mitä muuta harmaata Pöllönkulmalta löytyy ulkoa. Ihan kaikkea en kuvannut, mutta KIVI. 

Tämä on jo sammaloitunut hyvää vauhtia (kun onneksi ehdin pelastaa sen ystävän kynsistä, hän oli poistamassa sammalta!) Kivi on ison pihlajan ja alppiruusun välissä - minusta ei sen päälle ole kiipeämään, mutta niin kauan kuin minusta ääntä lähtee, kivi ja sammalet pysyvät paikallaan.

Harmaat kottikärryt pääsivät tietenkin kuvaan. Vierestä yrittivät toisetkin, kurkkivat vähän samalla tavalla kuin serkkupoika 3-4 vuotiaana meidän häissä: jos ei muuta niin jalka tai käsi näkyy joka kuvassa 😄 Kiviä on meillä enemmänkin, mutta niiden kuvaamiseen tämä juttu olisi sitten mennytkin. 

Tämän raparperinlehden olin jo laittanut leppäkerttujen talvipesään, mutta otin sen esiin näyttääkseni teille. 

Ystävä teki sen meille vuosia sitten, kun olimme ostaneet kesämökin. Siellä se oli portailla, niin kuin täälläkin. Huomasin nyt kuvatessani, että tuokin alkaa sammaloitumaan. 
Mökki on kokenut kovia ja odotan, että päästään siitä eroon (toivoa on!) ja paljon en ole sieltä pois tuonut, mutta tuo oli yksi niitä, jotka ehdottomasti oli otettava mukaan. 
Joka kevät lumien sulettua, nostan sen leppäkerttujen kanssa portaille - siitä tietää, että kesä on tulossa. 

Vieläkään ei päästä sisälle. Avain ei sovi avaimen reikään. 

Tämän mystisen näköisen avaimen reiän olen tainnut esitellä teille joskus aiemminkin? Tai ehkä en.
Kesä tai pari sitten meille oli ilmestynyt vuokralainen. Mursu sen huomasi ja kun se lähti pois kotoa, se vuokralainen, rupesimme tutkimaan mistä oikein on kyse. 
Se oli joku mehiläinen, rusomuurarimehiläinen 🐝. Se oli tehnyt tuohon avaimen reikään pesän ja tehnyt sinne hunajaa!  
Me ilkeät vuokranantajat (jotka emme kyllä olleet tehneet mitään sopimusta), kaivoimme teräväkärkisillä pinseteillä sekä pesän että hunajan, jota oli yllättävän paljon, pois ja kun oletimme sen olevan tyhjä, teippasimme avaimen reiän umpeen. Pari kertaa mehiläinen vielä yritti tulla takaisin, mutta hävisi sitten. 
Mutta mennään sisään - oikealle vai vasemmalle? Pöllöjä vai pöllöjä 🤔😉

Kurvataan vasemmalle.

Harmaita pöllöjä olisi ollut enemmänkin - oliko yllätys? - mutta ne on suurin osa kaapin päällä ja osa varmaan harmaita siksikin, että ovat sentin pölykerroksen alla. 
Koska olen vähän lyhyt yläpäästä, en ylettynyt kaapin päälle, otin kuvan vain tästä harmaasta pöllöparista: minä ja Lapsi 💗 Mursun ostama. 

Näyttää olevan täynnä tärkeitä asioita. Ainakin, tuota... pöllökirjanmerkin 🤷‍♂️

Niin ja pituuteni; olen toisesta päästä ihan sopivan mittainen: jalat ylettyy maahan asti, mikä on ihan hyvä. 
Onneksi on tuo Mursu, niin se auttaa sitten kun tarvitsen lisää pituutta siellä toisessa päässä.. ASIAAN - eli toiselle puolelle huushollia!

Tämän pöllön joku saattaa muistaakin, olen esitellyt tämän aikaisemminkin. 
Tämä on nimeltään Huuko ja sillä on meillä ihan erityinen tehtävä: kannattelee tulostinta. Tänään sai vähän tuuletella "aivojaan" kun Mursu sai tarpeekseen tokaisustani "toi ikkuna kyllä tarttis joku päivä pestä" ja tarttui siis toimeen. Se vaati tarttumista moneen muuhunkin kuin toimeen, piti tarttua myös Huukon.

Huuko ilmestyi meille 6,5 vuotta sitten yhdellä kertaa kun olin käymässä Riesa-tohtorilla ja Mursu sillä aikaa kirpparilla. Tullessaan hakemaan minua ja hetken ajeltuamme kysyi, enkö huomaa kuka istuu takapenkillä. Huukohan se siellä istui, nätisti turvavöissä, niin kuin autossa pitääkin.

Ai miten niin meillä on paljon pöllöjä 😂 
Menneen kesän aikana olen saanut monta uutta ystävää 🤗 - ja kyllä, olen kerännyt pöllöjä yli 20 vuotta. Harmi kyllä jouduin osasta luopumaan, kun muutettiin, kaikki ei mahdu tänne pienempään kotiin. 

Tämä huopakassi kuitenkin on käytössä neule- ja virkkaustöitä tehdessä. Nytkin siellä on keskeneräinen neule, sellainen jolla ei ole kiire, valmistuu kun valmistuu, vaikka vuoden päästä talvella.

Siellä pitää majaansa myös nämä harmaat...
"mollukat". 
Hyvällä mielikuvituksella niitä voisi sanoa ampiaispesiksi ja onhan tuohon yhteen näköjään yksi ampiainen eksynytkin.

Ystävä pyysi näitä ensi kesää varten virkkaamaan (kun oli ensin kyseenalaistanut virkkaustaitojani 😜). Ihan tyytyväinen en itse näihin ole, mutta hänelle ne kelpasi kun lähetin kuvat. 
Niihin on tulossa vielä ampiaiset, kunhan tapaan Lapsen, hän kävi pyynnöstäni askartelukaupasta ostamassa kunnon amppareita. 
Ja lisätilaus ampiaispesistä on jo tehty eli piti käydä ostamassa harmaata lankaa kun kaikki meni tähän. 
Meidän työkaluvajasta muuten löytyi IISOO mehiläispesä reilu viikko sitten, tyhjä ja rikkinäinen sellainen, se oli jo osin lattialle rapissut. Nopeasti ne olivat sen tehneet, koska olimme käyneet siellä n. viikkoa aiemmin ja silloin sitä ei siellä ollut 😲😲

Tähän kauniiseen ompelurasiaan päättyy värihaasteen harmaa -osa Pöllönkulmalta. 
Tämä on Mursun rakkaan Mummin ompelurasia ja tämä on jo vuosia nähnyt. Hyvin säilynyt ja minä olen saanut luvan käyttää tätä omille ompelutarvikkeilleni. 

Toivottavasti viihdyitte Pöllönkulman harmaiden sävyjen kanssa - höpötyksistä ei tarvitse niinkään välittää, kunhan höpöttelin 🍁🌟

Nautitaan täysikuusta
Hopeinen kuu luo,
järvelle siltaa, 
ei tulla voisi,
kai koskaan tällaista iltaa.

Eilen oli niin upea kuunsilta Päijänteellä, etten olisi tahtonut tulla kotiin laisinkaan, vaan jäädä tuijottamaan kuunsiltaa ja haaveilemaan.

Mutta kuukauden päästä on jälleen täysikuu, kunhan ensi nautitaan tästä 🌕