Voiko ihanammin päivän enää alkaa..

 ..onko ihanampaa aamua kuin tää..?

A) Ei tarvitse mennä märkään heinikkoon kiskomaan jättipalsamia eikä lupiinia
B) Saa lukea, tehdä käsitöitä, katsoa tv:tä, torkkua, lukea blogeja - ihan mitä vaan huvittaa

PITÄÄ mennä kauppaan, mutta samalla saa käydä kirjastossa. 

Mutta mikäkö pisti laulattamaan? Ja nyt jo naurattamaan. Se sama joka pisti manaamaan ja Mursun mulkoilemaan ja varmaan taas murehtimaan "taas..". Ja pöllöpeitto joutui ulos muka-kuivumaan ja tuulettumaan. Ei se varmaan kuivu, koska ulkona on kosteaa, ei sentään sada ja se on porraskaiteella katon alla, mutta jos tuulee sopivasti samalla kun sataa, niin kastuuhan se.

Mutta saan kivan  tuoksun peittoon. 
Kännykässä on suojakotelo ja siinä on sellainen lipare, jolla kotelon kansi pysyy kiinni - kyllä te tiedätte. Olin ottanut kännykästä lääkehälytyksen pois ja avannut lehden selatakseni uutiset, pistänyt puhelimen pöydälle. Hörpännyt välillä mukista kahvia, laittanut mukin pöydälle.
Joko arvaatte?

Otin puhelimen käteen lukeakseni niitä uutisia ja - tsädäm! - kahvimuki on jaloissani! Jalat oli nostettu pienelle rahille, villasukat jalassa ja pöllöpeitto jalkojen päällä (meillä on viileät lattiat nyt kun helteet on helpottaneet) - ja niin oli se kahvikin! 
Siinä hetkessä ei laulattanut eikä naurattanut. Teetti ihan muuta ja Mursu murisi. Muriseeko mursut muuten oikeasti 🤔

Mutta ei hätää. Villasukat voi pestä - sukkia riittää ja jos ne loppuu, tehdään lisää. Pöllöpeitto on kuivumassa ja tuulettumassa ja jos ei se auta, senkin voi pestä - vaikka onkin vastikään pesty. 
Kahvia mennyt matolle! Ainoat "kahviraidat" tuli märästä villasukasta ja koska matto on tummanharmaa, se kuivui näkymättömiin - ei tarvitse mennä mattopyykille SEN takia. 

Rahi... Nooh... Sen kohtalo sitten... Se on odottanut keväästä asti inspiraatiota ja että joku hankkisi materiaalit ja uudistaisi sen. Nyt se on tehtävä. En usko tehtävän olevan vaikea eikä vievän kauaa, kun vain aloittaa. Mutta kun ei ole ollut kiire... 😜🙃

Että ei tämä nyt mikään katastrofi ollut kuitenkaan.

Ja aurinkokin näyttäytyy, niin kuin epäilin. Hyvä perjantai tästä tulee.

Ja hei - kiitos teille kaikille hurjasti, kun osallistuitte edellisen Kirjajuttuja -päivityksen kommentointiin 🧡🧡 Oli ihana lukea teidän muistojanne lapsuuden ja nuoruuden kirjoista ja lukemisista. Ja ne ahaa-elämykset "ai niin tuokin, enpä muistanut ollenkaan" 🧡
Teen jutusta jossain välissä jonkinlaisen koosteen, voidaan vielä jatkaa, jos jotain jäi pois 🥰

Ihanaa viikonloppua kaikille!