Joskus vaan kannattaa

Kannattaa lähteä vaikka viemään roskapussia ja hakemaan postia illalla puoli yhdentoista aikaan. 
Oli vielä valoisaa, mutta aurinko oli jo kadonnut naapuritalojen taa, mutta maantien laitaa kävellessä näkymä oli lähes huimaava

(Kuvaaja voisi toki olla parempi)

Kohti iltaruskoa olisin voinut kävellä vaikka kuinka pitkään; ei liikennettä, vain luonnon äänet ympärillä. Linnunlaulua ja pienten poikasten piipitystä. 

Eikä se postilaatikon antikaan hassumpi ollut, vaikka suurin osa mainoksia olikin - mutta olipa kirje ja pieni paketti ja pari korttia. Mukavaa kun on muutakin kuin roskaa. 

Menneen viikon posti toi - kuten luvattua - ajan korvapolille. Tarkalleen puoli vuotta edellisestä käynnistä, niin kuin luvattiin. Taas mietin mielessäni, että turhaan haukutaan meidän sote-aluetta, toimii ainakin minun kohdalla. 
Eli elokuun lopulla kuulontutkimus ja sitten Tohtorille. On siis n. 1,5 kuukautta aikaa miettiä, haluaisinko kuulolaitteen. Jos ei sitä ehdoteta, ehdotanko itse. 
Hmm... ajattelenko veemäisessä tilanteessa muka-posiitivisesti: eipähän ole kyse "iän mukanaan tuomasta kuulon alenemasta" = kuten tohtori asian "rouva, te ole vanha" neljä vuotta sitten ilmoitti 😉😄.

Mutta ei se kuulo ihan olematon ole, sillä kuulin kuitenkin eilen, että kylällä oli ääntä: meidän kylällä oli jokavuotiset Kyläpäivät. Ja niin kuin Olifantille jo kerroinkin, meidän kylätonttu Enska siellä varmaan pyöri markkinaväen joukossa. 

Pöllömäiseen tapaan ei ihan kaikki oikein mennyt silleen putkeen. Oli pahvilaatikko. Ja oli A-nopin työhuoneelta haettua lahjapaperia, jolla olin ajatellut päällystää laatikon. Piti vähän kikkailla, kun laatikossa oli kansi, sellainen... no..hmm.. no taittuva.. Siis ei irtokansi. Olin kuitenkin leikannut ja taitellut paperinpalat yhtä vaille valmiiksi ja liimana oli sprayliimaa. Katsoin, että nyt on hyvä keli, menen ulos liimaamaan, ei siinä kauaa kestä. 
Astuin ovesta ulos ja kas: siellähän satoi vettä. Palasin takaisin ja totesin, että joutaahan tuon. 
Istuin lukemaan ja vilkaisin ulos: ei sada, paistaa aurinko 🌞🌞
Keräsin kimpsut ja kampsut ja menin uudestaan. Alku sujui hyvin. Kunnes Mursu tuli portaille ja kysyi, että "muistathan sä, että se on kontaktiliimaa?" No en... Onneksi olin ehtinyt liimata vasta yhden osan. Ihan hyvin sujui, kunnes hoksasin, että niin, joo, tässä laatikossa - joka oli kenkälaatikko - on reiät, ne mistä laatikon voi vetää hyllystä, tai mitä varten ne nyt onkaan. Aaaargghhh. 

Onneksi olin ottanut sanomalehteä mukaan ja sain tukittua ne reiät, ettei liimaa mennyt laatikkoon sisään. Hyvä. Reunat paperoitu. Sitten vielä kannen päällinen. Siihen piti leikata/repiä sopivan kokoinen paperi. Sekin sujui hyvin ja sain liimankin suihkutettua kanteen ja paperiin. 
Mutta TUULI! Tuuli vei lopun paperirullan ja pienen palan paperia. Pyöritteli pitkin pihaa. 
Naisen logiikalla ajattelin, että sillä aikaa kun haen ne pois ja vien liimankin portaille, se suihkutettu liima ehtii kuivua sopivasti. Mutta... tuuli vie sen paperinpalan.. Ta-daa.. istunhan pihalla jakkaralla kivien ympäröimänä. Pieni kivi paperin kulmalle.

Niinpä. Arvaatte mitä kävi 🤦‍♀️🤦‍♀️ Se kivi yritti liimautua siihen paperiin. Ei ole todellista - paitsi tietenkin on, kun kyse on minusta 😂 
Ei kuitenkaan tapahtunut mitään sen kummempaa, kivi lähti irti, ja sain paperin liimattua laatikon kanteen. Ei se nyt kaikkein hienoin viritys ole, mutta ihan hyvä. Se voi olla näkyvissäkin niin, ettei kyljessä tai kannessa lue "kuoma" - eikä kukaan välttämättä tutki sitä kovin tarkkaan. 

Mursun kanssa oltiin taas reippaita. Otettiin tällä kertaa ihan jätesäkki ja käytiin lupiinien kimppuun. Kuin myös jonkun putkikasvin, josta ei saatu selkoa mikä se oli, se ei ollut kasvanut vielä kovin suureksi. Tai kaksi niitä oli. 

Loppu säkki täytettiin jättipalsamilla. 
Niitä kasvaa kuulemma valtava alue maakellarin edessä - siellä mistä traktori rikkoi sen maan pari kesää sitten. Minä lyhyehkönä en niitä näe, koska niiden edessä kasvaa niin paljon maitohorsmaa ja sormustinkukkaa. 

Mutta onpa ainakin nyt yritetty niitä sieltä kerätä pois. 
Jonain kuivana päivänä uudestaan. 

Tämä kuvan kukka on niittyhumala. Sitäkin on siellä ja täällä - aika paljon vähän joka puolla. 

Että tällaista tänään. Nyt siirryn kirjan pariin - kirjasto taas ilmoitti varatun kirjan noutamisesta nopeammin kuin odotinkaan ja laina-aikaa vain kaksi viikkoa. 
Alku taas pykii, mutta ehkä se siitä. Väärä laji 😉😄