En ole kuullut kunnolla käen kukuntaakaan, muutaman kerran, kun se on ollut tarpeeksi lähellä. Parina kesänä käki on kukkunut monta viikkoa ja ties kuinka kaukana. Yölaulajien konserttikin jäi aika vaisuksi.
Muutamat ukonilmat on olleet niin vaisuja, etten ole kuullut jyrinää sisällä, vaikka Mursu on sanonut, että jyrisee. En ole koskaan oppinut pelkäämään ukonilmaa ja olen tänä kesänä odottanut oikein kunnon ukkosta - nyt kun ei tarvitse edes pelätä puiden kaatumista, kun kaikki huonot puut talon läheltä on kaadettu.
Mutta tänään! Tänään vihdoin oli meilläkin kunnon ukonilma. Kuulin kunnon jyrinää ja yhden kerran iski joko maasalama jonnekin tai sitten salama jonnekin rakennukseen.
Ja lyhyt mutta ytimekäs sadekuuro, jonka minäkin kuulin; keskeytin oikein lukemisen kuunnellakseni sateen ropinaa (kohinaa) kattoon ensimmäisen kerran tänä kesänä.
Tunnistatteko te muuten kaikki luonnossa kukkivat kellokukat ihan "tosta vaan"? Kissankellot, harakankellot, hirvenkellot, ukonkellot, peurankellot, kurjenkellot - ja mitä kaikkia niitä onkaan.
Minä tunnustan, että en tunnista.
Luontoporttia tutkien, tulin siihen tulokseen, että tuo on kurjenkello.
Uusi askartelukokeiluni ei onnistunut, joten unohdetaan se tällä erää. Ehkä joskus toisen kerran. Mutta näytän teille jotain muuta, jota väkersin pari iltaa telkkaa kuunnellessa. (Kuunnellessa siksi, koska Mursu katseli Netflixistä korealaista sarjaa, joka osoittautuikin hyväksi, mutta päätin katsella sen jossain välissä alusta alkaen ihan keskittymällä siihen)
Löysin nämä mallit etsiessäni kaapista jotain muuta ja se muu sitten tietenkin jäi ja rupesin tekemään näitä
Ystävän naapurin rouva oli opettanut nämä Ystävälleni ja hän opetti ja antoi ohjeet mulle vuonna nakki, juusto, kivi ja vasara eli lähes parikymmentä vuotta sitten, kun askartelimme yhdessä jos mitä.
(Mistä tuli mieleen; pressa pummas naapurimaan pääministeriltä kimppakyydin - maailma pelastuu 😉😊)
En pelkää ukkosta. Yhtenä aamuyönä jyrähti kerran ja minä riensin pihalle innoissani. Plaah, siihen yhteen jyrähdykseen se jäi. Ja en tunne kellokukkia. Yritin tihrustaa noita askartelujuttuja, mutta en saa selvää. Maininta langasta sai kuitenkin mieleen, että onko noissa pieniä nauloja mukana?
VastaaPoistaTeen uuden päivityksen ja laitan uudet erilliset kuvat noista korteista (muutamasta), niin näkyy tarkemmin millaisia ne on.
PoistaHuomasin itsekin, että on tosi surkea kuva 🙈
Minä oikein odotan ukkosta..sellaista että ihan vähän pelottaa mutta ei paljon! Mutta nyt vasta huomasin etten ole kuullut kertaakaan tänä kesänä käen kukkumista!? Sevain kuuluu niin kesään..
VastaaPoistaAinakin kerran kesässä pitää olla kunnon ukkonen - sen verran meilläkin eilen jyrisi ja paukkui, että pari kertaa meni sähköt hetkeksi poikki, vaikka kaapelit on kaivettu maahan melko lailla jo koko kunnan ja naapurikunnankin alueelta.
PoistaKäki on kukkunut, mutta heinäsirkkoja ei ole kuulunut - minä en niitä kuulisikaan, mutta ei ole kuullut kukaan muukaan täällä eikä Äidinkään luona - mihin lienee ne kadonneet
Minä arkailen kyllä ukkosta. Lapsena kun oltiin mökillä niin Äitini oli suorastaan hysteerinen ukonilmalla ja me jouduttiin lähtemään mökistä vaikka keskellä yötä autoon istumaan :-)). Kumisaappaat piti olla jalassa.Saatettiin istua ja nuokkua autossa puoli yötä.Mökki oli korkealla kalliolla ja kallio kumisi rajulla ilmalla voimalla. Siitä on jäänyt jokin arkuus mutta kaupungissahan on ihan turvassa oli sää sitten mikä tahansa.
VastaaPoistaMinäkin tihrustin noita kortteja :-). Kiinnostaa miten ne on tehty ?
Kellot on kaikki minulle kelloja; kaikki yhtä ihania.
Minun lapsuudenkotini oli rakennettu niin, että meidän piha oli kallio - en tiedä oli talon allakin kalliota vai miten se varsinaisesti oli rakennettu.
PoistaVuosi sitten oltiin Suomi Meloossa Kolovedellä ja vaihtopaikka oli - no en sano sen tarkemmin kun en tuonne/tiedä niitä paikkoja; jostain tuolta Myyntisirkkusten seikkailuista sekin paikka löytyy. Kahden kallion välissä kuitenkin odoteltiin melojia vaihtopaikalle ja alkoi hirvittävä ukonilma. Pitkään aikaan en ollut kokenut sellaista ukonilmaa ja nautin siitä kun sen jyrisi siellä niiden valtavien kallioiden välissä. Ymmärrän kyllä, ukkosen pelkääjiäkin - pelkäänhän itse pimeää ja hämähäkkejä vaikka järki sanoo "mitä pelkäämistä niissä". Ei vaan auta järki noissa asioissa.
Nyt tosiaan näen, miten huono kuva on - nolottaa ihan.
En ole oppinut ukkosta pelkäämään minäkään...
VastaaPoistaSe iski usein ja rajunakin lapsuuden kotiin, Punkaharjun korkealle kotiharjulle
- tykkäsin tummanpuhuvasta taivaasta ja usein nytkin kaivan kameran(kännyn) ukkosen tullessa... koskaan en silti ole täydellistä salama-kuvaa onnistunut saamaan, vaikka tuhansia kertoja yrittänyt.
Oih - tuollaisen enkelikortin olen joskus jouluna joltain saanut....
"Vanhassa kotona" kaupungissa, sen kerran kun ukkonen sinne tuli, niin se siellä myös pysyi: Salpausselän harju ja Vesijärvi pitivät huolen, että ukkonen jäi pyörimään kaupunkiin, nin oli jäänyt nytkin. Kaupunki oli kuulemma lainehtinut, kun ei kaivot vetäneet 😄
PoistaMe asuttiin mäen päällä, hyvällä paikalla, ei ollut pelkoa tulvasta. Paitsi omalla pihalla oli ihan oma järvi - kunnes taloyhtiön hallitus päätti teettää piharemontin ja järvien muodostuminen katosi.
Mutta matoja nostelin asfaltilta nurmikolle edelleen....
Hitsi, mä missasin koko ukkosen kun lähdin päivävisiitille suurelle kirkolle. Tänä kesänä en oo vielä ukkoseen törmänny.
VastaaPoistaVoi harmi. Kesää on onneksi vielä jäljellä, eiköhän ukkosia vielä osu sinunkin kohdalle.
PoistaEn tunne kaikkia kukkia vaikka joskus olen saanut täydet pisteet kaikkien kasvien tentistä. Kissankellon ja harakankellon tunnistan. Kait se riittää tällä iällä. Ukkosista trykkään, mutta nämä hermoheikot koirat kotona pilaavat tunnelman.
VastaaPoistaPääasia, että tunnetaan kukkaset kukkasiksi.
PoistaHarmi, kun koirat on ukkosen arkoja, mutta toisaalta - ehkä se ei "kaupunkikoirilla" ole sittenkään niin erikoista. Ne ovat tottuneet erilaisiin ääniin.
Meidän koira aikanaan ei tottunut lainkaan kerrostaloon eikä kaupunkiin, kun muutettiin maalta kaupunkiin - onneksi sen paras ystävä, Vaari, otti se luokseen takaisin maalle.