Olin kaupungissa, piti käydä taas näyttäytymässä sairaalassa. Meidän sairaalassa aloitettiin syksyllä iso iso remontti- ja laajennustyö ja nyt vuoden alussa pääsisäänkäynti siirrettiin melkein talon toiselle puolelle. Olin ensin talon toisessa päässä, siellä pääsisäänkäynnin puolella. Sitten piti siirtyä toiselle puolelle taloa. Ulkokautta olisi pitänyt kävellä... no, kävellä, olisi kestänyt ainakin 20 minuuttia ja aikaa oli n. 15 minuuttia. Oikaisemalla tunnelia pitkin pääsi(sin) nopeasti.
Vaan kuinkas sitten kävikään: eksyin 🙈 Ja myöhästyin viisi minuuttia. Ulkokautta olisin siis ehtinyt ajoissa. Auts.
Ettei asiat sitten olisi niin yksinkertaisia. Olin pyytänyt AM:n hakemaan mut paikasta x, josta mun kutsun mukana tulleen kartan mukaan olisi pitänyt tulla ja josta olisi pitänyt lähteä poiskin - tai oikeastaan siitä vierestä pyysin hakemaan, kun luulin osaavani sinne. Mutta kuinkas taas kävikään: eksyin 🙈 Sen kahden tunnin aikana, jotka siellä sairaalassa olin ja sinkoilin edestakaisin, mua neuvoi kulkemisessa ja ihan saattelikin ainakin KUUSI eri ihmistä; hoitajia, lääkäri, toimistotyöntekijöitä, rakennusmiehiä...
Mitä tästä opin? Luultavasti en mitään. 😛😂
On siis ihmisiä joille sattuu.
AM jätti mut kuin rukkasen ja lähti kotiin, minä jäin kaupunkiin. Sainpa tavattua pari ystävää, mutta mitään sen tähdellisempää en sitten tehnytkään - pyykinpesun lisäksi. Vaikka olin ajatellut tekeväni vaikka ja mitä.
Matkaan silloin perjantaina kuitenkin lopulta päästiin eikä tällä kertaa eksyttykään, vaikka sekin yleensä kuuluu tuon pitkän kokouksen perinteisiin. Matkalla heiteltiin viesteillä; ostetaanko illaksi jotain purtavaa, onkohan siellä takka jne. Respasta selvisi, että takka on - viesti kaupassa olevalle: ok, ostetaan makkaraa.
Vaan kun oltiin lähdössä mökiltä syömään tuli mieleen, että niin, on kyllä takka, mutta missäs puut.... Just, ne piti OSTAA erikseen respasta (toki jos olisi ollut omat puut mukana niin mikäs sitten, mutta kun ei ollut....) Mutta kyllähän me vähän hymyiltiin itsellemme, kun kysytään kyllä takasta, mutta ei polttopuista...
On siis ihmisiä joille myös tapahtuu. 😉😂
Kokous meni hienosti, niin kuin aina, miehet saunoi - sauna ehti lämmetä vähän turhankin kuumaksi joten eivät viihtyneet tällä kertaa yhtä kauan kuin tavallisesti. En siis ehtinyt ottaa nokosia...
Viikko menikin sitten taas tavaroita järjestellessä ja sukkia neuloessa, melkein yhdet naisten ja yhdet miesten sukat sain tehtyä.
Perjantaina käytiin pikakäännös kaupungissa AM:n asioilla; niin pian kotiin kaupungista kuin vain mahdollista.
Edellisellä reissulla muuten sain mun ompelulipaston kotiin 💗 Langat on vielä kaupungissa, kun sieltä pitäisi tuoda niille kaappi, mutta kun se ei taida mahtua meidän autoon. Mutta sekään ei haittaa; ettei saa lankoja tuotua, lankaa kyllä riittää.
Sain nimittäin ylläripaketin; ihan tällaista sisältöä en paketista odottanut löytäväni:
Halauksia ja suklaata; halaukset pidin itse ja suklaan söin yhdessä AM:n kanssa, VIISI kerää punaista lankaa odottaa ideaa, suklaamuistikirja on jo työssään, samoin heijastin on jo kiinnitetty takkiin.
Ja ihana ihana projektipussukka säilöö tällä kertaa sukkalankoja, sukkien neulonta alkaa taas alkuviikosta.
Ja muovipussissa on "salaisuusprojektin" aineksia 😉😉
Projektipussukka on niin ihana 💗 Olen näitä ihaillut monta kertaa Kodin Ruhtinattarella, viimeksi joulun alla - ja nyt mulla on ihan OMA!
Ja sitten se Marttailu. Ei, ei oltu essut päällä ja huivit päässä eikä leivottu ja säilötty eikä vaihdettu siivousniksejä eikä mitään sellaistakaan. Ei jaettu kahvitusvuoroja eikä tehty muitakaan vuorolistoja.
Ajelimme tuonne lähelle aivan ihanaan maalaistaloon lounaalle herkullisen pitopöydän ääreen. Meitä taisi olla 14 Marttaa ja 1 Martti paikalla. Sain todella ystävällisen vastaanoton porukkaan ja tuntui kuin olisin tuntenut heidät kaikki jo ennestään. Tunsin oloni joukossa yhtä kotoisaksi kuin kirjaston käsityökerhossa, jossa olen ollut useamman vuoden - sinnekin oli aikanaan mentävä ensimmäisen kerran 😊 (ja ihan yksin vielä...)
Talon emäntä oli herttainen ja iloinen, ruoka oli jos ei täydellistä niin ainakin se hipoi sitä - jokainen söi kyllä itsensä ähkyksi. Ja siihen päälle vielä kahvit ja niin herkullinen juustokakku mansikoineen, vadelmineen mustikoineen. Vieläkin olen täynnä ja silti tulee vesi kielelle.
Muutaman tunnin siellä sai kulumaan; syömisen ohella toki suunniteltiin mitä kevään aikana tehtäisiin, esimerkkinä vaikkapa makramee -kurssi. Hmm...
Nyt kun vanha ystäväpiiri jää kaupunkiin, on kiva kun uusia ystäviä, joiden kanssa tavata silloin tällöin ja tehdä jotain mukavaa - sen kahvin kaatelun lomassakin voi höpötellä 😊
Takkapuut respasta, voi sylvi, kaikkeen sitä joutuu :D :D
VastaaPoistaJep, minäkin olen tottunut siihen, että jos on takka tai puilla lämmitettävä sauna, mökin yhteydessä on liiteri tms. josta puut saa. Tai takan viereen on valmiiksi tuotu "takallinen" puita - jos ei ne riitä niin voi voi :D
PoistaMarttailu kuulostaa ihan just sun jutulta ♥
VastaaPoistaJaa-a, saapa nyt nähdä, kun tutustun porukkaan ja näen mitä kaikkea kevät tuokaan tullessaaan :D
PoistaEksyessä on aina hyvä avata suunsa ja pyytää apua, kuten teit ja kohtasit ystävällisiä ihmisiä. Eksyminen on inhimillistä. Kiitos lausuttuna riittää palkkioksi, tämän olen itse todennut kun pävittäin ohjaan oikeaan paikkaan. Siitä kiitos sanasta tulee hyvä mieli. Kaunista lankaa sait ja aina niin tarpeellisen projektipussin, oikeaa kuosia! Kerroit jotain hyvin oleellista marttailusta: Yhdessä päätetään mitä kivaa puuhataan ja ystävällisesti otetaan uusi mukaan. Hienoa, että lähdit mukaan seikkailemaan! Voisit muuten itse kertoa Martta-illassa melomisesta...
VastaaPoistaKiitos on kaunis sana ja sillä pääsee pitkälle; samoin ovat anteeksi ja ole hyvä. Ylipäätään ystävällisyydellä on hyvä vaikutus; sillä saa paljon enemmän aikaiseksi kuin töykeydellä ja kiukuttelemalla.
PoistaSairaalat on paikkoja joissa kaikilla on kiire, eikä henkilökunnan hoputtaminen ja heille kiukuttelu auta asioita yhtään. Ystävällisesti puhumalla asiat yleensä hoituvat paremmin. Tai niin on käynyt ainakin meidän kohdalla, aina.
AM juuri kävi läpi papereitaan ja löysi sieltä "päiväkirjan" siltä ajalta kun olin sairaalassa 7,5 vuotta sitten. Kaiken sen kiireen ja hälinän keskellä hoitajilla oli meidän potilaiden lisäksi aikaa myös läheisille; he olivat huolissaan myös AM:n ja Äitirakkaan jaksamisesta.
Melomisesta kertominen jossain Martta-illassa on jo käynyt mielessäni, pysähtyyhän meidän tulevan kesän melontatapahtumamme täällä omalla kylällä, ei kovin kaukana kotipihasta linnuntietä :)
Sinulla on kertomisen taito. Aina jotain sattuu ja tapahtuu. Ihailen myös sosiaalisuuttasi. Erakkona sitä aina jaksaa hämmästyä, miten joillekin yhteiselo erilaisissa paikoissa on niin luontevaa.
VastaaPoistaKiitos Repu :)
PoistaMinäkään en aina ole ollut (enkä vieläkään ole) näin sosiaalinen; kouluaikaan ja ensimmäisissä työpaikoissa olin hyvinkin ujo ja arka ja hiljainen. Alakoulussa koulukiusattu, yläkoulussa sain ystävän joka piti puoliani ja sitten lopulta tuli tuo nykyinen AM (ainoa poikaystäväni ikinä... uskokaa pois)
Luonteva yhteiselo muiden seurassa riippuu ihan seurasta - olen onnistunut viime aikoina valitsemaan seurani niin, että olo on helppoa.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Mukavia yllätyksiä ja sisällöllistä elämää vaikka paikat vaihtuvatkin. Itse neuloin tyhjäksi lankalaatikkoni ja tänään "yllätin" itseni, kävin lankamaailmassa...huh! No jätin kyllä ostamatta ne miljoonat kerät ja tyydyin muutamaan ;) Päätökseni on pitänyt aika hyvin että neulon mitä on ja sitten vasta uusia...mutta kyllä siellä pehmopörrömohairvillalandiassa meinas ihan hulluus iskeä! Helppoa oloa viikonloppuun Pöllö <3
VastaaPoistaVau - lankalaatikko tyhjäksi? Miten ihmeessä onnistuit siinä? Olet ollut todella urhea lankakauppojen ja kauppojen lankahyllyjen kohdalla. Silmät kiinni ja lujaa ohi -tekniikka? Se on toiminut mun kohdalla niin, etten juurikaan ostanut lankoja viime vuonna; muuta kuin tarpeeseen (eikös neuloja osta aina tarpeeseen: koskaan ei voi tietää milloin tulee tarve, aina on oltava edes yksi kerä varastossa :D )
PoistaJa kiitos näin jälkikäteen <3 - viikonloppu sujui leppoisasti sukkapuikkojen kanssa.