Uuden vuoden ensimmäiset aatokset

Meillä vuosi vaihtui rauhallisesti. Muutama pamaus kuului tuolta rivitalojen suunnalta ja joku taisi puhdistella pölyjä haulikostaan syksyn hirvijahdin jäljiltä - pääasiahan taitaa olla se pauke? Mutta hiljaista oli, ei sellaista alkuillasta alkavaa aamuyöhön kestävää räiskettä, niin kuin kaupungissa.
Repu ja Koirapoika olivat mielessäni, kun täällä sukkia puikot sauhuten neuloin ja hiljaisuudesta nautin.

Myöhään valvottiin - valvotaan muutenkin, mutta nyt keksittiin oikein kuningasajatus: juotiin kahvia vielä puoli kahden aikaan yöllä!
Ja sittenpä oltiinkin kumpikin hereillä neljän-viiden maissa. Silmiä väsytti, mutta oli ihan turha pitää niitä kiinni, kun ei uni tullut niin ei tullut.
Ensin ylös nousi AM ja tunnin päästä minä. Katsellaan sitten vaikka televisiota, kumpikin omalta sohvaltamme. Kyllä se uni sieltä jossain vaiheessa tulee ja kun ei ole mitään sen kummempaa tekemistä eikä kukaan ole tulossa käymään, niin samapa tuo, mihin aikaan sitä nukkuu.

Toivottavasti ette kauheasti paheksu meidän elintapojamme - tämä nyt vain on tämmöistä, kun ei ole varsinaisia aikatauluja eikä tarvitse välittää naapureista: jos tulee mieleen imuroida (no harvemmin...) tai lyödä naula seinään illalla yhdentoista aikaan, niin se ei häiritse ketään.
Ja toki jos on johonkin menoja, niin olemme ajoissa liikkeellä. Yleensä kaikki virasto- yms. ajat on heti aamusta tai jos ne itse varataan, niin varataankin ne aamusta. Ihan siksi, että päästään taas ajoissa kotiin ja on loppupäivä aikaa tehdä kotona mitä nyt tehdäänkin.

Alkuvuosi on mennyt neuloessa - olisitteko arvanneet? Yhdet sinivalkoiset sukat, niistä unohdin ottaa kuvan kun lähtivät niin vauhdilla etiäpäin.
Mutta nämä metsänvihreät, joista ei paljon puuttunutkaan, tein eilen illalla valmiiksi. Tein nämä melkein valmiiksi jo syksyllä, mutta kun näyttävät niin julmetun suurilta, vaikka eivät oikeasti sitten sitä olekaan, niin tein toiset vähän pienemmät, jotka lähtivät kauas kauas ulkomaille.

                                      
Ei nämä kuitenkaan ole niin isot miltä kuvassa näyttää, ihan sopivat esim. AM:n jalkaan, eikä sillä mikään suuren suuri jalka ole. Ihan normaali miehen jalka ja siro nilkka vielä kaiken lisäksi.

Nyt on puikoilla ystävälle hänen pyynnöstään pitsisukat. Hän syksyllä innostui opettelemaan sukkien neulomista, mutta sitten innostus kai vähän hiipui. Kysyi kuitenkin, osaisinko ja jos osaisin, niin tekisinkö hänelle pitsisukat. Lupasin ainakin kokeilla. Katsotaan mitä noista tulee.
Vähän jo jouduin minäkin apua pyytämään, kun en oikein hoksannut, miten ohjetta tulee lukea, mutta eiköhän noista ainakin jonkinlaiset sukat tule.

Eilen (vai toissapäivänä 😕- no jompi kumpi) käytiin hakemassa taas lisää tavaraa ja tänään laiteltiin niitä paikalleen. Ensi viikolla on taas mentävä hakemaan lisää.