Onni tulee oikeastaan aika pienistä asioista, ihan niin kuin moni teistä on kirjoittanut.
Onni voi tulla päivystävästä hammaslääkäristä.
Se tulee molemmille siitä sen jälkeen, kun toinen on monta viikkoa kärsinyt hirvittävästä hammassärystä, lopulta tehnyt päätöksen ja ajanut elämänsä pisimmät 60 km, istunut n.1,5 tuntia odottamassa kädet ja pää kivusta täristen vuoroaan odottaen.
Päässyt viimeinkin hammaslääkärille ja päässyt eroon kolmesta hampaan juuresta, jotka aiheuttivat säryn koko pään toiselle puolelle.
Tänä aamuna vierestäni heräsi mies, joka hymyili: ei särje enää, kipu on poissa.
(Jäljellä vain ne vuosikausia piinanneet muut kivut, mutta niillä ei ole väliä)
Kun mies on onnellinen, on vaimokin. Kun vaimo on onnellinen, on mieskin.
Kuusi päivää lähtöön. Mukava lähteä matkalle Pojan ja Äitirakkaan kanssa, kohteena Siskorakas perheineen.
Mietin taas kuinka paljon tekemistä olisi näiden kahden kodin kanssa - ja samalla mietin, että voinko tuon tulevan reissuviikon lisäksi nipistää "työleiristä" vielä yhden pidennetyn viikonlopun ja lähteä seitsemän vuoden tauon jälkeen vesille? Ystävät ovat luvanneet pitää huolen ja kyse on joesta, joka olisi turvallista matkantekoa.
Ja ei, meillä ei oikeasti ole edelleenkään mitään työleiriä. Jos ei huvita, niin ei huvita.
Mutta tehtävä on, jotta asiat etenevät, haave ei toteudu, jos sen eteen ei tee mitään.
Haave on kuitenkin toteutumassa ja kun se toteutuu, tulee uusi haave. Se on jo oven takana.
Se ei ole pelkästään minun ja AM:n haave; omien haaveiden lisäksi voi haaveet jakaa yhdessä muiden kanssa.
Hui, kello on 00.42 ja just ja just näiden seitsenkerroksisten talojen kattojen ylitse meni joku pienkone tms. Aikamoinen ääni jyrinä siitä joka tapauksessa lähti. Onneksi en ollut yksin kotona.
Jottei päivitys ihan ilman kuvia jäisi, niin laitan tähän kuvan kätköistäni löytämästäni paperipussista, nappikaupasta, johon neljä vuotta sitten ajoi auto ikkunasta sisään! Kauppa on hyvin suosittu kaupungissamme - ja vanha ja ollut samalla paikalla 1940-luvulta saakka!
Mitä lie ostettu, toisesta kuvasta näkee, että pussiin on laskettu ostosten hinnat ja yhteissummaksi saatu 1100 - markkoja varmaankin. Aikamoinen summa.
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
17 elokuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Heh, viisinumeroinen puhelinnumerokin :) ihan kuin lapsuudessa. Mejän kotinumero oli 60595. Mummolan 75732.
VastaaPoistaMiten se mies nyt viikkokausia hammassärkyä kuunteli? Mie en kestäis yhtään. Mutta onnea onnellisuudesta ja hyvää reissua!
Meidänkin mummolassa oli viisinumeroinen puhelinnumero, mutta en kyllä enää muista sitä. Sitten vuosien varrella siihen lisättiin numeroita, kunnes se oli lopulta seitsennumeroinen.
PoistaMies: empiirisen tutkimuksen mukaan moni mies pelkää hammaslääkäriä ja AM oli juuri tuon päivystävän lääkärin kanssa keskustellut aiheesta: syynä on heidän lapsuuden ja nuoruuden kokemukset (1970-1980-luvun) kokemukset hammaslääkäreistä.
Muistan kyllä omankin alakoulun hammaslääkärin; se oli kamala! Mun onneni oli hyvät hampaat, ei ollut reikiä tms., mutta aina oli suupielet halki kun pois pääsi. "Auki, auki, enemmän auki" -ja kun enempää ei enää saanut!
Kiitos - yksi matkalaukku on jo kohta täynnä herkkuja: ruisleipää ja salmiakkia ja suomalaista suklaata, myös siskon ystävällä :)
Siis ystävälle; ihan tilauksesta :D
PoistaMuistan ala-asteen hammaslääkärin 70-luvulta, sillä itellä oli kamalan huonot ja reikäiset hampaat. Pääsin kuitenkin ite orastavasta pelosta kun jouduin oikomishoidon takia ramppaamaan tosi usein vastaanotolla ja kipu tuli aina vasta jälkeenpäin, kun rautoja kiristettiin...
PoistaHienoa, että apua löytyi. Asiasta kannattaa keskustella ääneen hammaslääkärissä, apua on tarjolla ja puudutusta. Työterveyslääkärikin voi auttaa alkuun. Onnellista matkaa ja suunnitelmia odotellessa.
VastaaPoistaOnneksi täällä on osunut päivystävät hammaslääkärit tosi mukavia ja hyviä - ja kun on sanonut tuosta hammaslääkäripelosta, niin ovat olleet vielä helläkätisempiä.
PoistaNyt ei puudutus auttanut, kun oli tulehtunut jo niin pahasti, mutta onneksi meni sinne hammaslääkäriin, en tiedä olisiko enää viikkoakaan pärjännyt. Itse haluaisin tehdä valituksen - lääkäriaika piti tulla jo kesäkuulle! ja muutenkin hammaslääkärin olisi pitänyt mielestäni nähdä miten huonossa kunnossa hampaat ovat ja huolehtia siitä, että asia hoidetaan kuntoon mahdollisimman nopeasti eikä kolmen kuukauden välein, niin kuin oli aikomus...
Työterveyspalveluita meillä ei enää ole kummallakaan käytettävissä - siksikin kaikki terveyspalvelut näitä "perusjuttuja" lukuunottamatta on meille vähän uusia: juuri kesän alussa terveyskeskuspalveluiden alueet jaettiin uusiksi eikä kukaan oikein tiedä kuka kuuluu millekin alueelle; siis ei edes terveyskeskuksessa :)
Mutta muuten meillä on ihan hyvä terveydenhuolto, tuo hammashoito vain tuntuu tökkivän ja pahasti. Siihen liittyen on jo kerran määrätty uhkasakkokin, jos ei jonoja saada purettua tietyssä ajassa. Jonot purettiin, mutta nyt ollaan taas samassa jamassa :(
Kiitos - matkasta tulee varmasti hieno ja uusia suunnitelmia odotellessa rakennetaan vanhoja!
Ihanaa elokuun loppu teille Siniselle sohvalle!
Lapsuuden hammaslääkäri ei käyttäny suojakäsineitä!! Muistan sormien suolaisen maun suussani... yäk!!!
VastaaPoistaHyi olkoon, yäk!
PoistaTuttu kauppa! Onneksi mies sai vihdoin apua, särky ei oo kivaa....haaveita on oltava, mukavaa matkaa!
VastaaPoistaTuolla kaupassa on AM tutumpi kuin minä :) Ensin vähän "pelkäsivät" möröltä näyttävää miestä, mutta kun osti nappia ja nauhaa ja mitä kaikkea kävikään ostamaan, ovat jo oikein hyviä ystäviä :)
PoistaKiitos, nautimme matkasta täysin siemauksin.