Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 6

Melojilta voi joskus hukkua vesi melopelien alta, mutta yhteispelillä kajakit ja kanootit saadaan maata pitkin taas seuraavaan vesistöön. Myyntisirkkusilta ei nimittäin vettä löydy, vaikka meiltä melkein mitä muuta tahansa löytyykin ja parhaamme teemme, että puuttuvia tuotteita yritämme vielä matkan varrella hankkia. Meillä on loistavat yhteistyökumppanit ja Matkahuoltokin toimii (ei maksettu mainos 😏 - toteamus vain) hyvin.

Pikaisen Metsämuseolla pistäytymisen jälkeen me Myyntisirkkuset suuntasimme auton keulan kohti Käenkosken lavaa. Sinne oli - tai ainakin piti olla - ihan lyhyt matka; tuosta tuonne ja siitä sitten sinne. Selvä.
Laitetaan kuitenkaan Google Mapsiin osoite ja suunnistetaan sen mukaan.
- Tästä oikealle.
- Niin mutta P sanoi vasemmalle.
- No niin kyllä sanoi.... Mutta tää sanoo oikealle 😯
- Mennään sitten sinne.  Ei mutta hei, eikö me täältä tultu?
- No tää näyttää kyllä tutulta... Tuolla on kyllä vettä, kai ne tuolla sitten meloo ja lava on tuolla edessä? Hei, nyt pitää kääntyä vasemmalle, seuraavasta risteyksestä. Ja sitten heti oikealle.
- Tästäkö? Selvä. Mihis sitten? Oikealle? Eihän tuo ole mikään tie..? Mennään tonne vasemmalle, se on kunnon tie. Ai vitsi! Tää tie loppui - mitäs nyt tehdään??
- Nyt peruutetaan 😊 Peruutat sinne edelliseen risteykseen, ei täällä ketään kulje.
- En minä...
- Kyllä, ihan hyvin selviät, hyvin sä peruutat. Hitaasti ja rauhallisesti. Mä autan, katon tästä peilistä... No niin, nyt käännät perän sinne mistä käännyit tänne tielle ja käännyt tonne oikealle, niin kuin tää neuvoo.
- Mutta kun eihän se ole tie 😟
- On se kun, Google Maps niin sanoo... Jos ei voi ajaa, sitten peruutat taas, hyvin peruutit äskenkin.

Myyntiauto kulki ruohottunuttta tietä muutaman sata metriä loistavasti, Kuljettaja-Sirkkunen on hyvä kuski 👍

- Hei, nyt pitää kääntyä oikealle. Ja sitten oikealle. Siis mitäh ?!?!? Tää kartta opasti meidät ajamaan tällaisen pienen metsälenkin ja nyt meidän pitää ajaa tätä maantietä takaisin sinne mistä me lähdettiin ja sen risteyksen ohi, mistä olisi pitänyt kääntyä vasemmalle...
KETKÄ MUUT KUIN MYYNTISIRKKUSET 😂😂

Lopulta pääsimme kuitenkin perille, Käenkosken lavalle. Tansseja ei lavalla ollut, mutta aurinko paistoi, hiekka pöllysi parkkipaikalla ja vesi kimmelsi järvellä. Täydellinen kesäpäivä.

Tätä varsinaista lavaa vastapäätä oli toinen rakennus, johon mekin lopulta terassille tavaramme purimme. Sulassa sovussa olimme makkaran- ja letunpaistajien kanssa. Sisältä sai keittoa - olisiko ollut lohikeittoa.
Viikon aikana tuli syötyä niin monta kertaa lohi- ja jauhelihakeittoa, ettei enää muista missä oli mitäkin. 

Rannassa keinahteli tällainen ravintolalaiva, joka yllättäen täyttyi ilmeisesti syntymäpäiväjuhlijoista ja lähti risteilylle. 

Eipä yhtään huonompi keli juhlia syntympäpäiviä vesillä.

Ennen ruuhkaa testailtiin uutuuksia; ohuen ohuita kuivapusseja. Käsilaukkuja kaikkiin tarpeisiin, melontaretkillä myös miehet tarvitsevat käsi- tai olkalaukun: 

Tämmöisessäkin paikassa piipahdettiin, mutta tässä kohtaa Apu-Kuskin muistissa on aukko... kello on kuitenkin ollut jo niin paljon, että Myyntisirkkusten päivä on ollut jo täysi ja seuraavana aamuna on oltu jo ihan muissa maisemissa. 

Todistus kuitenkin kertoo missä oltiin: Alaskylän Lapionlahdessa.