Herra Helismaan lempilaulu

Vuonna 1935 vietettiin Kalevalan 100-vuotisjuhlaa ja ihmiset suomensivat joukoittain ruotsalaisia sukunimiään. Nimen suomentamista mietti myös August Kanervan kirjapainossa Lahdessa konelatojana työskennellyt Reino Helenius.
Reinolla oli ehdolla kaksi runollista suomennosta: Harvikari ja Helismaa.

Nimenvalinnassa tuli apuun eräs lahtelainen tyttö, Lempi Turunen, jonka Reino tapasi eräänä iltana tansseissa. Lempiltä hän sitten kysyi nimivalintaansa:

-Minulla ja Niilolla (Reinon veli) on tarkoitus suomenta Helenius -nimi. Kummasta te pitäisitte enemmän, Harvikarista vai Helismaasta?

Lempi ei lämmennyt.

- Se on herttaisen yhdentekevää.

Johon Reino:

- Minä kun ajattelin, että se on teidänkin nimenne.

Lempi ymmärsi mitä Reino tarkoitti, mutta hänellä ei ollut kiirettä naimisiin.

- Jos meidän lapsistamme tulee r-vikaisia niin silloin ne eivät osaa lausua edes nimeään. Helismaa on varmempi ja itse asiassa kauniimpikin.

Reino ja Lempi Helismaa vihittiin sunnuntaina syyskuun 13. päivänä 1936 Lahden vanhassa puukirkossa. Reino oli taikauskoinen: hän oli sitä mieltä, että 13. päivä on hänen onnenpäivänsä ja häät on pidettävä silloin.

*****
Kävin siis tänään katsomassa toisen osan kolmiosaisesta Ainopuiston teatterin näytelmäsarjasta  Herra Helismaan lempilaulu, jota esitetään kolmessa eri paikassa kaupungissamme. Viimeiset neljä näytöstä esitetään ensi viikonloppuna, paikalla josta Reinon äiti aikanaan Helsingistä Lahteen muuttaessaan osti itselleen ja lapsilleen kodin.

Näytelmän loputtua Repe lauloi pätkän laulusta Kulkuri ja joutsen:
"Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen,
ja paljain jaloin kierrän maailmaa.
Näin kerran unta: joutsen taivahainen,
mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Siks paljain jaloin onneani etsin,
ja huolet laulullani haihdutan.
Elämä on ihanaa, 
kun sen oikein oivaltaa
ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen."

Encorena lauloimme vielä kaikki yhdessä  Helismaan laulun "Päivänsäde ja Menninkäinen" - vähän taisi tuulla, kun meni jostain roskia silmiin...


Pyynnöstä sain luvan ottaa ja julkaista  kuvan Reino "Repe" ja Lempi Helismaasta eli 
Konsta Hietasesta ja Jane Uusikylästä.



Kommentit

  1. En yhtään ihmetellä nyt sun silmäroskias voi, lukiessani omiinikin lepatteli häiritsemään koi. Elämä on kyllä ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa <3

      Joskus se tökkii, mutta silloinkin asioista lähes aina löytyy se hyväkin puoli, kun hetken miettii :)

      Poista
  2. Ai Konsta on nykyään näyttelijä! Hauskaa.
    Mutta mun elämä ei kyllä ole ollu hauskaa, tuli takauma tuosta kappaleesta ja muistin, miten jo pienenä vihasin noita elämän ihanuutta hehkuttavia lauluja. Tuo oli toinen, ja toinen se, missä lauletaan "elämä se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan". Olen varmaan ollut hyvin onneton lapsi.

    Ja paketti saapui! Kiitos! Hyvin inspiroivan näköinen kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulukeikkojen lisäksi Konsta näyttelee; ja molempia hyvin. Oli ilo katsella nuorta miestä, oman Pojan ikäistä, tekemässä jotain mistä hän selvästi nautti.
      Ja miten kohteliaita he Janen kanssa olivatkaan.

      Itse varmaan juuri siksi nautin tuostakin musiikista, kun olin 19-vuotiaaksi asti ainoa lapsi. Kotona leikin yksin ja mielikuvitusystävien kanssa. Viikonloppuisin käytiin autoajeluilla isän ja äidin kanssa ja radio oli yleensä aina auki.

      Pakettipa saapui nopeasti; nopeammin kuin kirjeet yleensä :)

      Poista
    2. Juu, jos pitää saada nopeasti jotain perille, kannattaa lähettää pakettina. Mutta se voi kyllä sitten kadota matkalla.

      Poista
  3. Olipas ihanan romanttinen tarina.

    VastaaPoista
  4. Oi, miten herttaista. Rakastan romantiikkaa ja aidot tarinat ovat tietysti ihan parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konsta ja Jane olivat ihanan ystävällisiä - hyvä etten pyytänyt saada halatakin kaupan päälle :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)