Aurinkoa, sadetta ja ukkosta

Vihdoin viimein se tuli ja tulikin sitten oikein kunnon ryminällä ja rytinällä. AM nukkui pois univelkojaan, joita oli kertynyt useamman päivän hammassäryn takia ja minä puhuin puhelimessa, kerrankin ihan asiaa. Yhtäkkiä rämähti, oikein kunnolla.
En ole, hetkinen, ainakaan kuuteen vuoteen osunut kunnon ukonilman alle. Eipäs - viime kesänä Myyntisirkkusten reissulla oli kunnon ukonilma, kallioiden välillä.
Näin tummalta näytti keittiön toisesta ikkunasta.

Tuota tietä pitkin käveli nainen sateenvarjon kanssa - sateenvarjon, jossa oli metallinen piikki 😲
Vähän hirvitti puolestaan, salama jos olisi iskenyt varjoon, olisi voinut käydä huonosti.

Jossain vaiheessa ukonilmaa satoi vettä aivan kaatamalla (meillä ei ole ullakkoa, vain huopakatto), paistoi aurinko ja jyrisi. Tämän kuvan otin otin REPUa varten - toki tämä miellytti omaakin silmää ja teki mieli vetää saappaat jalkaan ja sadetakki päälle 😋

Tämä kuva ei jostain syystä suostu siirtymään keskelle, vaan haluaa olla joko vasemmalla tai oikealla. Olkoon sitten. 

Tänään käytiin taas kaatopaikalla. Kuinkahan monta kertaa me ollaankaan siellä jo käyty, huh huh. Viimeksi kun tultiin sieltä takaisin, auto oli yhtä täynnä tavaraa kuin lähtiessäkin. Ei toki kaatopaikalta otettua tavaraa, vaan ihan kaupasta, mm. vanhan tavaran liikkeestä. 

Tänään tarttui kaatopaikan kierrätyskaupasta mukaan poppana tms. seinälle. Siinä on kaksi pientä taskua ja se sopii juuri tiskikaapin ja ikkunan väliin, joka kaipasi jotain, peittämään elämisen jälkien. Taskuihin sopii vaikkapa sakset. Nyt ei ole siitä kuvaa, mutta esittelen sen teille jonain päivänä. 

Kaatopaikkakeikka köyhdytti meitä kaiken kaikkiaan 21 euroa; jätteet 19 euroa ja seinävaate 3 euroa. 

Meillä on myös iso kassillinen kankaita, joista ajattelimme käydä kysymässä, huolisiko tuo koulu tuossa vähän matkan päässä niitä. Eikös varsinkin pienten kyläkoulujen määrärahoja kaikissa käsityö- yms. asioissa leikata jatkuvasti? Ajattelimme, että kaatopaikan sijasta menisivät hyvään tarkoitukseen. 

Verannan tavarat alkaa olla kohta käyty läpi. Nyt pitää tehdä suunnitelma, miten sinne jätettävät tavarat sijoitetaan ja pihalla olevaan vajaankin pitäisi saada järjestettyä järkevää tilaa sinne vietäville tavaroille - niin että ne löytäisikin. Miten sijoittaa kolmen hamsterin tavaroita niin, että ne löytääkin sitten, kun niitä tarvitsee *ankaraa pohtimista* Verannalla on jo isohko kaappipakastin josta EI luovuta.

Isän asioita pohtiessani olen värittänyt Katsan lähettämästä ihanasta kirjasesta ensimmäisen kuvan:

Tekstinä tälle kuvalle oli:

"Ota kohteliaisuudet aina vastaan -

                     ansaitset ne!"


En nyt ihan tiedä ansaitsinko, mutta otan kohteliaisuutena teidän toivomuskaivoon kirjoittamanne toivomukset; kiitos 💗💗

Eilisen ukkosmyräkän jälkeen taivas kirkastui illalla ja oli tähtiä täynnä. Seisoimme AM:n kanssa portailla ja varsinainen asiamme oli ihmetellä pihavaloja, jotka toimii liiketunnistimella. Kun valo sammui, olin hetken aivan hiljaa ja katselin taivaalle. Siinä mieleen tuli niin monen ystävän lausahdus "mitä te sinne, eihän siellä ole mitään". Vastaus oli siinä: Täällä on kaikki!
Jo tässä on niin paljon: hiljaisuus, pimeys ja tähtitaivas.

Yli kolmeenkymmeneen vuoteen en ole kuin satunnaisesti Lapin matkalla kokenut samaa, muuten on aina ollut kaupungin melua, katu- tai pihavaloja eikä tähtiä näy kun on niin paljon valoja. 

Vielä lopuksi: pitkästä aikaa olen saanut jotain valmista käsillänikin. Keväällä tein Rakennusmestari-Ballerinalle ne sateenkaarisukat ja lankaa jäi aika reilusti. Aloitin siitä loppulangasta tekemään ihan aikuisten sukkia, mutta jotenkin niiden tekeminen oli kovin takkuista. Vaan nyt ne on valmiit:

Jokaisen sateenkaaren päässä on aarre, onhan?