Kamala kun toi aurinko paistaa!

Nii-in, ihan totta! Kamala kun aurinko paistaa!  Kaksi päivää satoi lunta niin, ettei eteensä tahtonut nähdä, ja nyt tuo kamala aurinko kehtasi tulla näkyviin!

Totta puhuakseni, olihan se vähän niin kuin ilkkumista: olinhan vähää aikaisemmin astunut hammasta purren ulos sairaalan pääovesta, takoen mielessäni kahta sanaa "älä itke, älä itke, älä itke". Ei siksi, ettenkö saisi itkeä, vaan siksi, että nyt on minun vuoroni olla se vahva, tukipylväs, kaikesta huolimatta. Paria tuntia aikaisemmin olimme juuri puhuneet, että jatkamme tavallista elämää siihen viimeiseen puheluun asti.
Ja ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta! Mitä kaunein kevätilma - kun sydän ja mieli on mustia kuin saunan uuni.

Mutta mistäkö tuo otsikko sitten? Ei, minusta oli ihanaa kun tänään paistoi aurinko, oli ihana ajella AM:n kanssa maaseudulla, vaikka puhtaan valkea lumi välillä häikäisikin aurinkolaseista huolimatta. Näkyi pilkkijöitä, hiihtäjiä, lumikenkälijöitä, potkukelkkailijoita - täydellinen kevättalven päivä!

Kaupan kassalla. Odotin kassahihnan päässä, että tulee AM:n vuoro, häntä ennen oli vähän meitä vanhempi rouva, joka "tervehti" kassatyöntekijää tuolla lauseella:
KAMALAA KUN TOI AURINKO PAISTAA!

Syynä oli tietysti se, että se aurinko paistoi suoraan asiakkaan kasvoihin - ihan niin kuin kassankin - mutta olisiko asian voinut esittää jotenkin toisin ja olisikohan voinut vaikka tervehtiä ensin 😏😏
Olin ilkeä ja poislähtiessä,  naisen ohi kävellessäni totesin AM:lle, että "voisi tuo kyllä välillä sataa, että sulaisi nuo lumet pois. Tämmöisestä auringonpaisteesta ole kuin harmia".
Anteeksi Äitirakas, unohdin taas hyvät tavat ja kasvatuksen.

Toivottavasti kamala aurinko paistaa vielä huomennakin 🌞🌞🌞🌞🌞